ONKO RASISMI SUOMEN HALLITSEVAN LUOKAN PERIMÄSSÄ?

Perjantai 2.12.2022 klo 13.38 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivinä on kiihtyvällä vauhdilla havaittu aikaisempien hyvien arvojen romahtaminen.

Totuus on heitetty romukoppaan, varastaminen on tullut hyveeksi, kansanryhmien vaino hyväksyttäväksi.

Yhdysvallat on estänyt joidenkin Venäjän delegaation jäsenten pääsyn YK:n yleiskokoukseen. Puola on kieltäytynyt antamasta viisumia Venäjän ulkoministerille ETYJ:n ministerineuvoston kokoukseen osallistumiseksi. Samoin Venäjän median osallistuminen estettiin.

Euroopan parlamentti on ehdottanut Venäjän valtion kaasun myynnistä saatujen 300 miljardin euron varojen, jotka on talletettu EU-maiden pankkeihin, varastamista omiin tarkoituksiin. Siten EU-maiden kaasunsaanti olisi ilmaista.

Euroopan vaaleilla valitsematon komissio on sensuroinut kaiken Venäjältä tulevan tiedonvälityksen, minkä seurauksena ”lännen valheet” on voitu muuttaa todeksi.

Yhdysvallat ja EU-parlamentti sekä kaikki EU-valtioiden johtohenkilöt tietävät Ukrainan viimeisen kriisin alkaneen Yhdysvaltojen ja EU:n tukemasta Ukrainan vallankaappauksesta v. 2014. Puolan, Saksan ja Ranskan ulkoministerit neuvottelivat vallankaappauksen päättämisestä, solmivat sopimuksen Ukrainan presidentin kanssa, jota USA:n vaikutuksen alaiset mielenosoitusten johtohenkilöt eivät hyväksyneet. Sen jälkeen USA:n nimeämä Ukrainan hallitus ja eduskunta  ajoivat vaaleilla valitun presidentin maanpakoon ja aloittivat  sodan Itä-Ukrainan väestöä vastaan.

Kaikki tietävät Ukrainan ”demokratian” romahtaneen tuon jälkeen aste asteelta siitä lähtien.  Keskeiset natsivoimat saivat yhä enemmän vaikutusvaltaa ja natsi -pataljoonat liitettiin osaksi Ukrainan armeijaa. Yhdysvallat alkoi yhdessä NATO-maiden kanssa kouluttaa Ukrainan armeijaa suorittamaan USA:n  tavoittelemaa Venäjän heikentämistä.

 

                                                        ***

 

Sisällissodan ratkaisemiseksi Saksa, Ranska, Ukraina ja Itä-Ukrainan edustajat solmivat kaksi Minsk-sopimusta, joihin oli sisällytetty asteittainen autonomian rakentaminen Itä-Ukrainaan ja rauha.

Viime viikkoina Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel ja Ukrainan entinen presidentti Petro Poroshenko ovat ilmoittaneet, että Minskin sopimuksia ei ollut heidän taholtaan aiottukaan panna täytäntöön vaan sen tarkoitus oli ostaa aikaa Ukrainan asevoimien kouluttamiseksi NATO:n avulla ja NATO:n asein. 

Mikä näytelmä!

Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti käyttivät myös Venäjän presidentti Putinin aikaa neuvotteluihin tuntikausia, millä neuvotteluilla ei ollut tarkoitettukaan päästävän rauhaan, vaan saatavan niin paljon kuin mahdollista Itä-Ukrainan venäjän kielisiä asukkaita, osin Venäjän kansalaisia, tapetuksi, jotta alueet lopulta alistuisivat ihmisoikeuksiensa täydelliseen menetykseen.

Neuvotteluprosessien aikana Ukrainan venäjänkielisen väestön oikeudet katosivat  Donbassissa, ja kaikkialla muualla Ukrainan alueella. Olen kuvannut tätä edellisessä blogissani.

 

                                                   ***

Kaikki Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin johtajat, tiedotusvälineet ja tutkijat tietävät totuuden, mutta toimivat uuden itse rakennetun todellisuutensa mukaisesti.

Suomen presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin ovat osoittaneet omaksuneensa tämän uuden todellisuuden. Sanna Marinin vaatimukset ”kaikkien siteiden katkaisemisesta Venäjään” ovat saaneet vastakaikua koko mediassamme eduskunnasta puhumattakaan.

 

 

                                                ***

Suomen kansalla on rankka historia, joka osittain selittää sen, että johtaviin asemiin nousee näin sydämettömiä ihmisiä.

Suomen sisällissota syttyi hallitsevan luokan mitätöityä eduskunnan kesällä 1917 laatiman ”valtalain” Suomen itsenäisyydestä. Äänestyksessä häviölle jääneet kääntyivät Venäjän väliaikaisen hallituksen puoleen saadakseen eduskunnan hajotettua. Se onnistui.

Työväenluokan kokiessa vanhan eduskunnan lailliseksi valmistautuminen uusiin vaaleihin ei sytyttänyt. Porvarilliset voimat saivat uudessa eduskunnassa enemmistön. Samaan aikaan kaavailut Saksan keisarikunnan alaisuuteen siirtymisestä voimistuivat. Suojeluskuntien avulla suuntauduttiin tulevaa sisällissotaa varten. Työläisillä oli punakaartinsa.

Porvarien tavoitteena oli saavuttaa itsenäisyys Venäjästä ja sen jälkeen liittyä Saksan keisarikuntaan.

 

                                                  ***

Leninin myönnettyä itsenäisyyden porvarillinen eduskunta äänesti tammikuussa 1918 luokka-armeijan puolesta demokraattisesti hallitun armeijan sijaan. Luokka-armeijan johtoon valittiin C.G.Mannerheim ja maahan kutsuttiin paitsi Saksassa koulutetut pääosin porvarilliset jääkärit, mutta myös keisarillisen Saksan armeija.

Sisällissodan päättyessä porvarilliset voimat suorittivat sisällissotaan osallistuneiden tai työläisten puolella olleiden naisten ja miesten pidättämiset, syyttämiset ja tuomitsemiset – joko kuolemaan tai keskitysleirille. 

Porvarillisia taistelijoita tai Saksan armeijan jäseniä ei syytetty eikä tuomittu – heidät armahdettiin.

 

                                                    ***

Pitkät vankeusrangaistukset, nälkään nääntyminen ja taudit tappoivat työläisiä. Äänioikeuden ja sosiaalitukien ja eläkkeiden menetykset johtivat köyhät entistä syvempään kurjuuteen. 

Porvarilliset voimat aloittivat armeijan tukemana ennen näkemättömän sorron ja kyyditykset samaan aikaan kun yhteistyö nousevan natsi-Saksan kanssa voimistui. Suomi liittyikin Mannerheimin tiiviiden Saksa-suhteiden ansiosta Saksan hankkeeseen Neuvostoliittoa vastaan, jonka väistämättömänä seurauksena oli sota. Sen aikana suomalaiset päästivät Mannerheimin johdolla rasismin valloilleen.

Itä-Karjalaan rakennettiin Mannerheimin suunnitelman mukaan keskitysleirejä alueen venäjää puhuville venäläisille siviileille. Heitä oli kaikkiaan 20 000. Suomen armeija varasti heidän talvea vastaan kootut muonavaransa, antoi osan saaliista karjalaa puhuville venäläisille ja vei loput 60 kuorma-autollista Suomen puolelle.

Ilman tätä ryöstöä venäjänkieliset venäläiset asukkaat olisivat pysyneet hengissä. Keskitysleireissä he kuolivat niin että mm. heinäkuussa 1942 500 leiriin siirrettyä, pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia kuoli nälkään, tauteihin ja pahoinpitelyihin.

Samaan aikaan heinäkuussa 1942 Helsingin kaupunki nimesi pääkatunsa Heikinkadun Mannerheimintieksi. Runsaat 10 vuotta myöhemmin Mannerheimille pystytettiin saman kadun alkupäähän suurikokoinen ratsastajapatsas.

 

                                                       ***

Seuratessamme Euroopan, erityisesti Ukrainan tapahtumia tänään ilmapiiri muistuttaa 1930-lukua, mutta Suomessa sen taustalla ovat erityisesti sisällissodan vaikutukset. Suomen pääministeri ja presidentti ovat Euroopan parlamentin rinnalla syöksyneet tukemaan Yhdysvaltojen pystyttämää Ukrainan natsihallintoa.Kuten he tukivat Hitlerin natsi-hallintoa.

Olen seurannut Yhdysvaltojen rakenteellista rasismia vuodesta 1950. Tuolloin afrikkalaistaustaisella väestöllä ei ollut ihmisoikeuksia. Laillinen rasismi loppui 1960-luvulla äänioikeuden myötä, mutta vielä nytkin tarvitaan ”black lives matter-liikettä” muistuttamaan päivittäisestä läpi Yhdysvaltojen ilmenevästä rasismista.

 

                                                         ***

Miksi Suomen pääministeristä ja Euroopan parlamentin jäsenistä tuntuu niin kodikkaalta tukea Kiovan hallitusta eikä Ukrainan sorron alla eläviä venäjää puhuvia kansalaisia? 

Onko selitys se, että Suomen hallitseva luokka on tottunut manipuloimaan totuutta ja demokratiaa. On ollut sallittua kuljettaa venäläisiä siviilejä karjavaunuilla Petroskoin keskitysleireihin kuolemaan. On ollut sallittua varastaa Venäjän valtion omaisuutta Euroopan parlamentin ja rasistisen Yhdysvaltojen toimin. Miksi siis ei nytkin?

Valehtelun virallistaminen sensuurin avulla luo kaikille lännen yksipuoliseen valtaan luottaville mahdollisuuden kokea olevansa oikeassa. Suomen pääministeri ja presidentti johtavat tätä oikeassa olemista, joka tosiasiassa on sydämettömyyttä, epäinhimillisyyttä ja väkivaltaa.