Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Tarvitsemme uudenlaisen Euroopan

Torstai 9.5.2019 klo 11.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Voltairenet sivuston päätoimittaja Thierry Meyssan luo erinomaisen katsauksen Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteisiin toisesta maailmansodasta lähtien.

 Presidentti Harry Trumanin aikana Yhdysvallat vuonna 1947 loi ajatuksen anglo-saksisesta liittoutumasta Venäjää vastaan. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että Yhdysvallat ja Iso-Britannia olivat olleet Neuvostoliiton liittolaisia natsismin ja fasismin kukistamisessa.

Euroopan Unioni perustettiin palvelemaan ylikansallisen pääoman ja aseteollisuuden tarkoituksia. Ensimmäisenä tehtävänään juuri yhdistynyt Saksa ryhtyi Yhdysvaltojen johdolla hajottamaan hyvinvointiyhteiskuntaa rakentanutta Jugoslaviaa vuosina 1992 -1999.

Vuonna 2000 Bratislavassa pidetyssä kokouksessa, jossa Saksan poliittista johtoa oli paikalla, Yhdysvaltojen ulkoministeriö kuvasi tavoitteitaan juuri sosialistisesta jäerjestelmästä luopuneen Venäjän eristämiseksi ja sotilaaliseksi saartamiseksi. (Willy Wimmerin Kohlin läheisen työtoverin mukaan.)

Euroopan unionin poliittinen rakenne ei ole demokraattinen. Komissiota ei valita demokraattisesti eikä EU toteuta oikeusvaltioperiaatetta.

Se takaa vapaan liikkuvuuden pääomille, työvoimalle, tavaroille ja palveluille ikäänkuin perustuslaillisena oikeutena. Suunnitelmia ei arvioida demokratian pohjalta vaan sen pohjalta miten ne vertautuvat laadittuihin EU:n sopimuksiin.

Kaikki keskeiset puolueet konservatiiveista sosiaalidemokraatteihin tunnustavat EU:n järjestelmän, mikä onkin eräs syy siihen, että Euroopan sosiaalidemokraateilla ja vasemmistolla ylipäätään menee huonosti. He uskovat, että poliittinen ja taloudellinen liberalismi, globalisaation legalisaationa on parasta mitä voi toivoa kirjoittaa Maurice Glasman, brittiläinen labouria edustava pääri.

Euroopan unioni palvelee siis rakenteittensa puolesta Yhdysvalloista johdettua ylikansallista investointipankkiirien ja aseteollisuuden valtaa. Sen vallan laajentamiseen Yhdysvallat ja Iso-Britannia ideologisina kumppaneina ovat tarvinnet yhteisen vihollisen, Venäjän.

Onko Euroopan ja Euroopan unionin syytä jatkaa tätä Yhdysvaltojen myötäilyä, joka on merkinnyt osallistumista sen sotiin ja kaiken eteen tulevan tuhoamiseen, mikäjollakin tavalla on muistuttanut hyvinvointivaltiota? Viime hallituskaudella me suomalaiset saimme tuntea nahoissamme mitä hyvinvointivaltion raju purkaminen tarkoittaa. Haluammeko sitä?

Euroopan unionin NATO:on kuuluvat jäsenvaltiot ovat osallistuneet Afrikan kukoistavimman valtion, Libyan tuhoamiseen. Samoin Lähi-Idän ainoa sekulaarinen, ei uskontopohjainen valtio, Syyria, on jo vuodesta 2001 lähtien ollut Yhdysvaltojen ja Saksan hajottamissuunnitelmien kohteena. Monet EU:n NATO-maat hyökkäsivät laittomin perustein Irakiin, Tanska ja Iso-Britannia etunenässä. Afganistan joutui myös Yhdysvaltojen yllätyshyökkäyksen kohteeksi 2001, muut NATO-EU maat seurasivat johtajaansa Yhdysvaltoja. 

Euroopan on syytä muuttaa suuntaa. Itsenäistyä Yhdysvalloista varsinkin, kun sen sotapolitiikan ja ideologisen työn lähin kumppani Britannia irroitautuu EU:sta.

EU: ta pitäisi johtaa itsenäisten valtioiden itsenäisesti ajattelevat kansalaiset ja poliitikot. Tällä hetkellä keskeisiä päättäjiä Euroopan parlamentissa ovat puolueet. Tällä hetkellä konservatiivit ja sosiaalidemokraatit ovat vallassa. Ne ajavat unionin syvempää integraatiota, yhteensulautumista. Se eivoi olla Suomen etu.

Suomalaisten etu on itsenäinen Suomi valtiona vaikuttamassa demokraattisen ja rauhaa ja yhteistyötä rakentavan Euroopan syntymiseksi.

Integraatiota ajavat Saksa ja Ranska liittolaisineen tukevat militarismia yhteistyön sijaan. Ne ajavat Euroopan armeijan muodostamista, mikä tietenkin palvelisi jälleen aseteollisuuden etuja.

Suomi ja Eurooppa tarvitsevat yhteistyötä Euroopan sisällä mutta kaikkien Euroopan maiden kesken.

Venäjä on keskeinen valtio Euroopassa historiallisesti, natsismin uhkan torjujana, kulttuurisesti ja taloudellisesti.

Euroopan on päästävä irti Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikkaa palvelevasta Venäjän demonisoinnista.Tuo demonisointi vaatii yhä karkeampia muotoja. Valtamedia koko Euroopassa, mutta myös Suomessa joutuu vääntämään todellisuutta voidakseen ylläpitää  Yhdysvaltojen hegemoniaa.

Tänään on sekä Eurooppa-päivä että erityisesti Venäjällä juhlittava voitonpäivä. Voitonpäivää juhlitaan natsismista saatuna voittona. Venäjä joutui uhraamaan 25 miljoonaa kansalaistaan koko Euroopan vapauttamiseksi natsismista. Meidän suomalaisten on vaikea nousta siitä todellisuudesta, että taistelimme natsi-Saksan rinnalla Venäjää vastaan.

Tuon trauman paranemista edistää, jos kykenemme iloitsemaan venäläisten naapureidemme kanssa siitä, että on vain meistä itsestämme kiinni, tartummeko yhteistyön käteen ja rakennamme koko Euroopan käsittävän rintaman yhteistyön ja rauhan puolesta.

Äänestämme Euroopan parlamenttiin vain ehdokkaita, jotka sitoutuvat purkamaan militarismia ja lopettamaan muiden maiden sisäisiin asioihin puuttumisen. 

Totuus Euroopan unionin nykytilasta on edellytys sen muuttamiseksi tuhovoimaisesta, harvoja palvelevasta byrokratiasta demokraattiseksi, maailman todellisia haasteita ratkaisevaksi inhimilliseksi yhteisöksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uudenlainen Eurooppa, sotaisa EU, riippuvuus Yhdysvalloista, EU:n demokratiavaje

Soinista seuraava pääministeri?

Perjantai 7.9.2012 klo 11.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustellessani pohjois-italialaisten ystävieni kanssa näen varjon heidän kasvoillaan heidän puhuessaan maansa taloudellisesta tilanteesta. He ovat ajatustavaltaan "edistyksellisiä" mutta ovat lopen väsyneitä siihen, että pohjois-italialaiset maksavat veroja, mutta etelässä "veron" kerää mafia. Mafian vallan alla ei voi puhua demokratiasta.

Espanjalaisten ystävien suurin huoli taas on pankkien tukeminen verovaroilla. Samoin autonomisten alueiden konkurssit ja todella heikko taloustilanne hurja työttömyys mukaanluettuna tuskastuttaa.

Nyt Euroopan keskuspankki lupaa antaa löysästi meidänkin verovarojamme mustaan aukkoon, jonka sisältö on useimmille eliitin jäsenille täysin tuntematon.Eivät kreikkalaisten rikkaiden veronkierto, Italian mafia ja espanjalainen asuntomarkkinoiden kupla sekä Saksan ja Ranskan pankkien tila kaipaa euromaiden poliitikkojen mielestä minkäänlaista analyysiä. Ei poliittinen eliitti tunne sitä, minkä vastuullinen italialainen veronmaksaja tai komissiossa taloudellisia väärinkäytöksiä  tutkiva pieni työryhmä on jo vuosia joutunut kokemaan. Hätäpäissä ei piitata edes EU:n omista sopimuksista; syydetään vain verovaroja menemään.

Tasapainoisesti talousasioitaan hoitava ja normaalijärjellä varustettu suomalainen ei hyväksy "markkinoihin hetkellisesti vaikuttavaa" miellyttämistä ja kansanvallan ohittamista. Jos Suomen monipuoluehallitus hyväksyy EKP:n ja komission tukemat nykyisenlaiset markkinaehtoiset menettelyt, suomalainen äänestäjä äänestää "toisin". Tällä hetkellä "toisin" äänestäminen merkitsee perussuomalaisten äänestämistä.

Suomen edustaja Euroopan keskuspankissa on sosialidemokraatti ja euron aatteellinen puolustaja. Tekeekö tämä sosialidemokraatit kykenemättömiksi kansanvallan puolustamiseen? Hirttäytyminen euroon voi joidenkin mielestä olla kunniakkaampaa kuin analyyttinen ajattelu. Suuri osa eteläistä Eurooppaa kuuluu mafian ja muun laittomuuden piiriin. Jos demokraattisesti valittu eliitti vastaa toisenlaisella laittomuudella osoittaakseen olleensa euron suhteen oikeassa, vaihtoehdoksi jää kansalaisten asettuminen poikkiteloin. Se merkitsee perussuomalaisten suurvoittoa ja puolueen nousemista seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Soini, järjen käyttö, Euroopan keskuspankki, demokratiavaje

Toivottomuuden vai toivon aika

Keskiviikko 21.12.2011 klo 9.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelin äsken 13-vuotiaan lapsenlapseni kanssa. Yläasteen ensimmäiselle luokalle oli näytetty 2 joulunaluselokuvaa. Ensimmäinen oli Al Goren ilmastonmuutosta koskeva elokuva ja toisessa kuvattiin jääkarhujen kohtaloa.

Ensimmäisen elokuvan yhteydessä oli mainittu, että maapallolla olisi aikaa ennen loppua noin 50 vuotta. Jääkarhujen kohtalo näytti kuinka hyvää vauhtia kohti tätä ennustettua kohtaloa ollaan menossa. Kysyin rakkaalta lapselta minkälaista keskustelua elokuvista oli syntynyt."Ei mitään, jääkarhuista jotakin". Totesimme, että viidenkymmenen vuoden kuluttua hän ja luokkatoverit olisivat 63:n ikäisiä. Mietteliäänä erittäin valveutunut lapsi kysyi: "Miksi Al Gorea ei valittu presidentiksi?"

Hyvä kysymys. Miksi hyvältä tuntuvilla ihmisillä ei ole valtaa. Sen sijaan itsekkyys, tuhoavuus, kiristys ja empatian puute leviävät syövän tavoin kautta maailman.

Maailman mahtimaat päättävät ketkä ovat hyviä, ketkä pahoja. Aito demokratia ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen koetaan valtapiireissä uhkana.Kuinka moni maa on saatu polvilleen talouspakotteilla ja siten nöyrtymään valtaa myötäileviksi tai tuhoutumaan. Pieni Kuuba on tästä oiva esimerkki.

Kuinka monessa asiassa Eurooppalaiset itseään sivistyneenä pitävät maat myötäilevät sotilaallista ylivaltaa harjoittavan maailmanvallan hankkeita.

Israelin sotakoneisto on 477 palestiinalaisvangin vapauttamisen jälkeen vanginnut jo nyt 420 uutta palestiinalaista. Kaksikymmentä kansanedustajaa on edelleen Israelin vankiloissa.

Pohjoismaista Islanti on ensimmäisenä tunnustanut Palestiinan valtion. Mistä tämä pieni saarivaltio on löytänyt tällaisen itsenäisyyden ja rohkeuden?

Mitä vastaan lapsenlapsen pohtivan katseen edessä kun maailman mahtimaat eivät alistu ilmastosopimuksiin, kansainväliseen oikeusjärjestelmään, rosvotalouden säätelyyn eikä mihinkään merkittävään uudistukseen, joiden ne katsovat loukkaavan heidän suvereniteettiaan olla pahoja.

Tällä hetkellä vastaan otsikkooni:Pahuus syö kiihtyvällä vauhdilla toivoa ja ihmiset katsovat hiljaa, passiivisina vierellä kun oikeudenmukaisuus liukuu ohi ja ulottumattomiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talouskriisi, ympäristökriisi, demokratiavaje, politiikan moraali