Toivottomuuden vai toivon aika

Keskiviikko 21.12.2011 klo 9.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelin äsken 13-vuotiaan lapsenlapseni kanssa. Yläasteen ensimmäiselle luokalle oli näytetty 2 joulunaluselokuvaa. Ensimmäinen oli Al Goren ilmastonmuutosta koskeva elokuva ja toisessa kuvattiin jääkarhujen kohtaloa.

Ensimmäisen elokuvan yhteydessä oli mainittu, että maapallolla olisi aikaa ennen loppua noin 50 vuotta. Jääkarhujen kohtalo näytti kuinka hyvää vauhtia kohti tätä ennustettua kohtaloa ollaan menossa. Kysyin rakkaalta lapselta minkälaista keskustelua elokuvista oli syntynyt."Ei mitään, jääkarhuista jotakin". Totesimme, että viidenkymmenen vuoden kuluttua hän ja luokkatoverit olisivat 63:n ikäisiä. Mietteliäänä erittäin valveutunut lapsi kysyi: "Miksi Al Gorea ei valittu presidentiksi?"

Hyvä kysymys. Miksi hyvältä tuntuvilla ihmisillä ei ole valtaa. Sen sijaan itsekkyys, tuhoavuus, kiristys ja empatian puute leviävät syövän tavoin kautta maailman.

Maailman mahtimaat päättävät ketkä ovat hyviä, ketkä pahoja. Aito demokratia ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen koetaan valtapiireissä uhkana.Kuinka moni maa on saatu polvilleen talouspakotteilla ja siten nöyrtymään valtaa myötäileviksi tai tuhoutumaan. Pieni Kuuba on tästä oiva esimerkki.

Kuinka monessa asiassa Eurooppalaiset itseään sivistyneenä pitävät maat myötäilevät sotilaallista ylivaltaa harjoittavan maailmanvallan hankkeita.

Israelin sotakoneisto on 477 palestiinalaisvangin vapauttamisen jälkeen vanginnut jo nyt 420 uutta palestiinalaista. Kaksikymmentä kansanedustajaa on edelleen Israelin vankiloissa.

Pohjoismaista Islanti on ensimmäisenä tunnustanut Palestiinan valtion. Mistä tämä pieni saarivaltio on löytänyt tällaisen itsenäisyyden ja rohkeuden?

Mitä vastaan lapsenlapsen pohtivan katseen edessä kun maailman mahtimaat eivät alistu ilmastosopimuksiin, kansainväliseen oikeusjärjestelmään, rosvotalouden säätelyyn eikä mihinkään merkittävään uudistukseen, joiden ne katsovat loukkaavan heidän suvereniteettiaan olla pahoja.

Tällä hetkellä vastaan otsikkooni:Pahuus syö kiihtyvällä vauhdilla toivoa ja ihmiset katsovat hiljaa, passiivisina vierellä kun oikeudenmukaisuus liukuu ohi ja ulottumattomiin.