Media ja presidenttiehdokkaiden ihmisoikeudet

Lauantai 28.1.2012 klo 15.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi ei valitettavasti ole ihmisoikeuksien luvattu maa.Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä aikoinaan totesin kuinka Ruotsi on valovuoden Suomea edellä.

Tiedotusvälineet, joista useimmat ovat kauan sitten, päätoimittajiensa sanoin ilmoittautuneet NATO:n kannattajiksi, ovat pääsemässä hiotun tekniikansa avulla maaliin.

Ensimmäisellä kierroksella tenteissä ei puhuttu käytännössä mistään merkittävästä ulkopoliittisesta asiasta. Kierroksellahan oli todellinen ulkopolitiikan konkari ja NATO:n vastustaja.

Kun hänestä päästiin, tiedotusvälineet ovat ottaneet jäljelläolevan NATO:n vastustajan käsittelyynsä.

Helsingin Sanomat referoi tarkoitushakuisesti TV 1:n vaalitenttiä ja oheen merkitsee ehdokkaille plussat ja miinukset. Haaviston miinuksena on "hermostus" ja suupielen nykinä. Samaa hermostusta TV1:n toimittaja yritti istuttaa Haavistoon. 

Haaviston ilmeet ja eleet saattavat johtua aivan muusta kuin tavallisesta hermostuksesta. Se saattaa johtua tunteesta kun joutuu puhumaan esineen roolista ylivoimaa vastaan. Haavisto tietää, että toimittajien asenteet eivät viikossa muutu. Toimittajat pitävät itsestään selvänä, että Haaviston seksuaalinen suuntaus on vähemmän arvokas kuin Niinistön seksuaalinen suuntaus. He kohtelevat Haavistoa objektina subjektin sijaan. Toimittajat pitävät omaa vallankäyttöään normaalina, yleisenä.

Niinistö istuu tyytyväisenä vieressä tietäen, että hänen ylivoimainen asenteensa "normaalin" edustajana säilyy.Jos hänellä olisi eläytyminen tallella, hän ei nauttisi tästä. Mutta ilmeisesti hänelle asenne on yhtä normaali kuin toimittajillekin.

Isovanhempiemme aikaan omistaminen ja omistamiseen liittyvä äänioikeus oli normaalia. Se oli lainsäädännöllä taattua itsestään selvyyttä.Nyt ajassa on uudet itsestään selvyydet - yhtä alistavat kuin ennenkin.