Suomen kirkko ei kunnioita ihmisoikeuksia

Maanantai 9.2.2009 klo 18.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vuonna 1918 Suomen kirkko ei kyennyt puolustamaan heikkoja ja oikeudettomia vaan asettui selkeästi valkoisen vallan puolelle ja ummisti silmänsä terrorilta.Useissa viimeaikaisissa keskusteluissa on todettu, että anteeksi ei tarvitse virallisesti pyytää näitä historiaan siirrettyjä tekoja mutta olisi ehkä perusteltua odottaa, että kirkko nyt yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin voisi toimia toisin.

Vihkiessään Mikkelin piispan virkaansa arkkipiispa Jukka Paarma valittaa puheessaan, että "piispoihin kohdistetaan oikean ja väärän kysymyksissä kohtuuttomankin suuria odotuksia"." Silloin kun itse ei kykene olemaan tietä näyttävänä majakkana, on asetuttava etsijäksi ja kyselijäksi muiden kyselijöiden rinnalle", hän vastaa.

Arkkipiispaa on viime aikoina arvosteltu siitä, että hän on ilmoittanut olevansa "neutraali" Israelin pommittaessa puolustuskyvyttömiä palestiinalaisia Gazassa. Neutraalius konfliktissa, jota on vuosikymmeniä käsitelty YK:ssa ja josta jokaisella on niin paljon perusteluiksi riittävää tietoa, että voi ottaa kantaa tarvitsematta olla " neutraali etsijä". YK:n sadoissa äänestyksissä Israelin väkivallan puolelle systemaattisesti asettuvat vain Israel itse ja Yhdysvallat muutaman parin taloudellisesti riippuvaisen Tyynenmeren saarivaltion keralla.

Suomen kirkon asenne ei ole täysin johdonmukainen ruohonjuuritasolla. Kirkon ulkomaan apu tekee merkittävää työtä Gazalaisten terveydenhuollossa sekä Länsirannalla suojaten fyysisesti läsnäolollaan palestiinalaisia israelilaisten mielivallalta ja pahoinpitelyiltä.

Milloin arkkipiispa sisällyttää palestiinalaiset esirukouksiinsa ja antaa kerätä kolehdin kirkon ulkomaanavun työhön palestiinalaisalueilla.