Nuorten surmateot

Maanantai 7.10.2019 klo 13.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kolmekymmentäviisi vuotta kestäneen psykiatrin urani aikana kohtasin useita tapon suorittaneita henkilöitä, erityisesti nuoria.

Toimiessani Helsingin kaupungin nuorisopsykiatrian ylilääkärinä suljetulla yhdeksänpaikkaisella osastollamme hoidettiin nuoria, jotka olivat saattaneet surmata lähiomaisensa tai jopa tuntemattoman ikätoverin.

Nuoret kärsivät psyykkisistä oireista. Sairaudet olivat hoidettavissa. Jo kahden viikon lääkehoito, (usein klotsapiini-nimisellä lääkkeellä) palautti nuoren täysin koostuneeksi, terveesti ajattelevaksi henkilöksi.

Nuorten joutuessa kriminologien huostaan seuraukset tapahtumista muuttuivat kohtalokkaiksi. Kahdessa viikossa terveeksi hoidettu nuori aikuinen saattoi joutua 10 vuodeksi valtion mielisairaalaan, ilman lomia. Varmuuden vuoksi!

Hoitoyhteisössämme tapon sisäinen logiikka oli tullut ymmärrettäväksi, eikä useimmilla henkilökunnan jäsenillämme ollut vaikeuksia tuntea empatiaa tätä traagisten tapahtumien seurauksena osastollemme joutunutta nuorta kohtaan.

Kuopion ammatillisessa oppilaitoksessa tapahtumat ovat seuranneet nykypäivään liittyvää logiikkaansa. Surmatekoon syyllinen, yksi luokan oppilaista, on välittömästi leimattu ja esineellistetty.

Hänet on irroitettu koululuokkansa jäsenyydestä "kouluhyökkääjäksi". Taloudellisesta kannattavuudestaan huolehtiva media on tehnyt asiasta sensaation, jatkokertomuksen, jossa herätetään yleisölle tunne jatkuvasta hengenvaarasta nykyisessa tunneköyhässä ilmapiirissä. Jutuilla levitetään perusteetonta kauhua. Onko kadulla enää turvallista Kuopion maalaiskaupungissa?

Poliitikot ovat tulleet näyttäytymään surmapaikalle.

Hyvä ystäväni, jo edesmennyt hollantilainen kriminologian professori Louk Hulsman kuvasi artikkeleissaan ja teoksissaan sitä kuinka syylliseksi epäillyn leimaamisprosessi alkaa ensi hetkistä lähtien. Hänen mielestään nykyinen rikosoikeusjärjestelmä on niin epähumaani ja epäoikeudenmukainen, että se pitäisi purkaa – "abolish".

Hän kuvasi kuinka piilorikollisuus on yleistä. Vain noin kymmenen prosenttia rikoksista tulee koskaan tutkinnan kohteeksi. Suurin osa käsitellään ja ratkaistaan muualla kuin poliisi- ja oikeustoimen piirissä.

Suomessahan media julistaa tutkittavat syyllisiksi jo ensimmäisenä päivänä. Pitkien jatkuvasti leimaavien oikeusprosessien aikana media on julistanut lopputuloksen ennen kuin oikeusistuimet ovat sen tehneet. Usein kirjat ja elokuvat tapahtumista on jo tehty vaikka tuomiota ei ole. "Highly likely" riittää perusteeksi tuomiolle ja toimenpiteille Suomen oikeusvaltiossa.

Palaan mielessäni usein viisaan oikeuspsykiatrin ratkaisuun tapauksessa, jossa vaimo oli psykoosissa tappanut puolisonsa. Psykiatri totesi suljetun osaston lyhyenä hoitoaikana psykoosin ja määräsi lääkkeen. Vaimoa ei tuomittu vankeusrangaistukseen koska hän oli tapon aikana psykoottinen. Oikeuspsykiatri sitoutui ottamaan naisen poliklnikalla tapahtuviin säännöllisiin tapaamisiin ja hoito jatkui polikliinisena naisen asuessa kotonaan.

1960-luvulla media ei päässyt sekaantumaan asioihin. Humanismi ei ollut vielä kuollut.