Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Paavo Haavikon onnen tunteetSunnuntai 22.11.2009 klo 11.46 - Pirkko Turpeinen-Saari Ystävyyteni Paavo Haavikon kanssa kesti neljä vuotta. Olen tottunut tunnistamaan lämmön, läheisyyden, empatian ja aitouden. Kokonaisvaltaisimman onnen tunteen Haavikko koki ja myös sanoi kokeneensa paluusta Otavaan - Kotiin. Se tunnevyöry, joka liittyi Mauno Saaren Haavikko niminen mies kirjassakin kuvattuun Savoyn sovintolounaaseen, jossa vanhat yhteistyökumppanit palaavat toistensa yhteyteen aidossa prosessissa, jossa menneet vaikeudet muistetaan mutta sovitetaan ytimiin käyvässä prosessissa. Koko kirjallinen eliitti koki tuon kotiinpaluun Otavan takkatuli-illassa Haavikon saapuessa sinne vaimoineen. Haavikko halusi oman ja ensimmäisen vaimonsa tuotannon tulevan vastaisuudessa Otavan kustantamana. Tänään 22.11.2009 luen Helsingin Sanomista Haavikon pojan Heikki Haavikon siirtäneen paitsi Paavo Haavikon, myös äitinsä Marja-Liisa Vartion kustannusoikeudet WSOY:lle. Miten tämä toimenpide kunnioittaa Paavo Haavikon tunteita ja tahtoa? Monivuotisen ystävän Raija-Leena Johanssonin läsnäolo Haavikon Bulevardin asunnossa tai Haavikon ensimmäisellä Mehiläisen sairaalan hoitokerralla oli esimerkki yksityisemmästä onnen tunteesta. Näiden kahden välillä vallitsi silminnähden havaittava harmonia, levollisuuden ja arkisen saumattoman yhteistyön tunne, jota tekisi mieli kutsua myös onnen tunteeksi. Haavikko oli tässä erilainen kuin missään muussa näkemässäni vuorovaikutussuhteessa. Hänellä ei ollut tarvetta esittää tai olla mitään erityistä, vain oma paljas itsensä. Kanssaihminen tuli onnelliseksi näkemästään Haavikon puolesta. Tilaisuudesta otettu valokuvakin välittää tunnelman. Viimeisen puolen vuoden aikana jokainen onnen tunteen mahdollisuus Paavo Haavikon elinaikana katkaistiin Heikki Haavikon toimesta. Hän kielsi Otavan Leena Majander-Reenpään, Raija-Leena Johanssonin ja Mauno Saaren vierailut sairaalassa. Ymmärsin vasta myöhemmin, että Paavo Haavikon pyrkimys järjestää elämänsä viimeisenä vuotenaan itsenäiselle pohjalle minun ja mm kotisairaanhoidon avulla, riippumattomaksi pojan avusta, tavoitteli tuon henkisen yhteyden vaalimisen takaamista tärkeisiin ihmisiin. Juuri siksi hän halusi, että ystävillä olisi esteetön pääsy hänen luokseen Bulevardille omalla avaimella ja että ruoka tulisi vaivattomasti, valmiina, lämpimänä ja olisi monipuolista. Hän inhosi ja arasteli mikron käyttöä ja pakasteruokia. Hän pelkäsi, että Heikki ei jakanut lääkkeitä oikein. Paavo Haavikon ja pojan Heikki Haavikon keskinäiset ristiriidat jatkuvat kuoleman jälkeenkin. Nyt siis Marja-Liisa Vartion kirjallisen jäämistön siirtämisenä Otavalta WSOY:lle. Vaikka isän tunteita ei enää voi loukata, loukkaavat tällaiset toimet jokaisen Paavo Haavikon tahtoa ja tunteita arvostaneen ihmisen oikeustajua.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: empatia, läsnäolo, mielenrauha |