Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Toisen maailmansodan hävinneiden revanssi

Torstai 23.2.2017 klo 11.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

1930- luvulla yhdysvaltalaiset pääomapiirit tukivat Hitlerin aseistamista. Marraskuun 23. päivänä San Fansiscossa pidetyssä kokouksessa Hitleriä edustivat von Tippelskirch ja von Killinger. Senaattori Vanderberg lausui käsityksenään, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tulisi pyrkiä tukemaan Hitleriä yhteisessä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Yhdysvaltalaiset piirit tukivat vastakkaisiakin tahoja toivoen aseteollisuuden nostavan maata lamasta.

Tuo suurpääoma hävisi ideologisen sodan, joka päättyi Neuvostoliiton voittoon natsismista ja fasismista.

Sosialismi ei kuitenkaan selvinnyt kansainvälisen globaalin kapitalismin ja asevarustelun paineessa, vaan se oli joutunut puolustuskannalle. Autoritaarinen hallinto esti sosialististen yhteiskuntien kehittymisen kohti demokraattista sosialismia, joka olisi luonut edellytykset kilpailukykyiselle yhteiskuntajärjestelmälle.

Saksojen yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen aloitti välittömästi uuden aikakauden, jossa toisen maailmansodan hävinneet voimat kokosivat itsensä. Euroopan pääomapiirit yhdistivät voimansa Yhdysvaltojen pääomapiirien kanssa jatkuvan sodan logiikan ympärille.

Jugoslavian hajottaminen oli tuon yhteistyön konkreettinen lähtölaukaus. Iso-Britannian työväenpuolueen "kolmas tie "- doktriinin keulaan asettui Tony Blair. Hän yhdisti voimansa Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin kanssa. Heidän "humaanin sodan" periaatteensa pyyhki olemattomiin suvereenien valtioiden olemassaolon oikeudet. Sen sijaan uusliberaali ajattelu, jossa pääoman etu nostettiin kansalaisten sosiaalisten oikeuksien yläpuolelle, nousi keskiöön.

Työväenpuolueiden siirtyminen uusliberalismin kannattajiksi tapahtui niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa. Uusliberalismi tarvitsee aseellista voimaa. Saksan sosialidemokraattien demokraattisen osan hävittyä Lafontainen mukana myös Saksa alkoi vahvasti tukea militarismin avulla pönkitettyä uusliberalismia.Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo tuki tätä kehitystä.

EU rakennettiin militarismiin tukeutuvan suurpääoman laatimien suuntaviivojen mukaan.

Jugoslavian hajottamisessa "humaanin sodan" kannattajat liittoutuivat Kroatiaan palanneiden natsien ja heidän jälkeläistensä kanssa. SS-joukoissa taistelleet muslimit Bosniassa ja albaaniterroristit Kosovossa saivat uuden roolin kolmannen tien tukijoina.

Toisen maailmansodan hävinnyt natsi-Saksa pommitti yhdistymisensä jälkeen, perustuslakiaan rikkoen, jälleen Belgradia ja serbejä kuten toisessa maailmansodassa. Ympärysvaltoihin kuuluneet Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia osallistuivat NATO-maina entisten natsien/fasistien (Saksa/Italia) kanssa pommituksiin.

Yhdysvallat vaati nimenomaan Serbian siviilikohteiden pommittamista, mikä luonnollisesti loi edellytykset uusliberaalien voimien mahdollisuuksille ottaa haltuunsa serbien infrastruktuuri.

Työväenpuolueiden ja sosialidemokraattien siirtyminen uusliberalismin ja militarismin kannattajiksi on ollut avain jatkuvan sodan logiikan jatkamiselle ja Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten aseteollisuuden kukoistukselle. Työväenpuolueiden suunnanmuutos on auttanut yhdistämään toisen maailmansodan häviäjät ja voittajat yhteiseen rintamaan kansanvaltaa vastaan.

Valtamedia on samaistunut tähän aivan näihin asti vallineeseen doktriiniin.

Yhdysvaltojen ja Saksan suorittama Ukrainan haltuunotto on erinomainen esimerkki siitä piittaamattomuudesta, millä uusliberalismin omaksuneet hallitukset suhtautuvat kansakuntien identiteettiin ja kehitykseen.

Kaikesta puheesta huolimatta toiseen maailmansotaan johtaneiden tapahtumien historia on edelleen käsittelemättä, myös Suomessa. Siksi Suomen poliitikot ja media ovat täysin ymmällä siitä mitä maailmassa nyt tapahtuu. 

Suomalaiset historioitsijat eivät ole kyenneet kertomaan kanslaisillemme kuinka tiiviit Mannerheimin ja Suomen suhteet olivat Saksaan 1930-luvulla. Hitleriltä oli kysytty salliiko hän Ruotsin antavan tukea Suomelle sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Fasistisen Italian ulkoministeri Ciano pari päivää talvisodan aloittamisen jälkeen lupaa Suomelle lisää lentokoneita ja saa tuolloin kuulla Saksan niitä Suomelle jo toimittaneen Puolan sotasaaliista. Ei voi päätellä muuta kuin että Suomen sotilasjohdolla on ollut toimivat suhteet myös fasistiseen Italiaan.

Suomessa oikeistososialidemokraattien ja muun oikeiston omaksuma militarismilla vahvistettu uusliberalismi on vaikuttanut myös median omaksumaan viestinnän sisältöön. Historia toistaa itseään kammottavalla tavalla. 

Yhdysvaltojen kaikkein oikeistolaisimmat pääomapiirit ja jatkuvan sodan logiikkaa toteuttavat clintonilaiset demokraatit ovat ajaneet samaa militarismilla pönkitettyä uusliberalismia kuin mitä Suomessakin pyritään toteuttamaan. Myös Yhdysvalloissa media on tukenut tätä linjaa, jossa 1930-luvun pääomapiirien politiikka on lyönyt kättä niiden kanssa, jotka 1930-luvulla vielä katsoivat mahdolliseksi taistella natsismia ja fasismia vastaan. Nyt nämä ismit nähdään yhteistyökumppaneina omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

"Humaanin sodan" naamion takana tuhotaan Jugoslavia, Irak,Syyria, Libya, Jemen, Ukraina jne. Lennokkimurhien ja suvereenien valtioiden tuhoamisen doktriinista vaietaan. Blairit, Obamat, Clintonit ja monet suomalaiset poliitikot kuvaavat itsensä humanisteina, joille ensisijasen tärkeä poliittinen kysymys on se, että saavatko transsukupuoliset omat vessat vai mitä vessaa he voivat käyttää. Jokaiselle tärkeät kysymykset aborttioikeudesta, syrjimättömyydestä jne nostetaan verukkeeksi saada murhata miljoonia ihmisiä hallituksenvaihdossodissa, tukea jihadisteja ja terroristeja silloin kuin ne edistävät hallituksenvaihdoksia uusliberalismille mieleisiksi.

Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi mursi kaikkien olettaman jatkuvan sodan logiikan status quon. Jatkuvan sodan logiikan ja toisen maailmansodan pääomapiirien ja fasistien revanssi tuli yhdessä yössä kyseenalaistetuksi. Presidentti Trump lupasi aloittaa sodan jihadisteja vastaan, joita Obama ja kulisseissa monet entiset siirtomaat/NATO-maat ovat tukeneet. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut ovat luonnollisesti olleet tässä mukana. Siten ei ole ihme, että Obama ja Clinton ovat nostattaneet yhdessä uusliberalismista hyötyneen Soroksen kanssa kansanliikkeen Trumpia vastaan.Perustellusti demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavat kansalaiset on saatu liikkeelle näyttämällä humanismin naamiota, mutta piilottamalla jatkuvan sodan ja uusliberalismin aiheuttaman tuhon ja kärsimyksen, jota nuoret eivät tietenkään kannattaisi, jos tietäisivät sen olemassaolosta. Valtamedia ei tuota ristiriitaa tule koskaan paljastamaan. Tiedustelupalvelut tullenevat tekemään kaikkensa, jotta kulissien takainen likainen toiminta ei paljastuisi nykyhallinnolle riippumatta siitä mihin tuo hallinto tulee suuntautumaan. Russofobia, joka on toiminut tähän astisena Yhdysvaltojen hallinnon käyttövoimana on menettänyt keskeisen merkityksensä. Kuinka käynee Suomessa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fasismin/natsismin häviön häpeä, pääomapiirien häviö, jatkuvan sodan logiikka, humanitaarisen intervention falskius