Miksi Suomi on jäljessä Ruotsista

Perjantai 30.8.2013 klo 11.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen erottaa Ruotsista kolme merkittävää kestävyysvajeeseen liittyvää seikkaa.

Suomi muuttui viimeisten vuosikymmenten aikana kotiäitiyhteiskunnaksi. Pienten lasten äideistä alle 50% on työelämässä kun sen sijaan Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa yli 80%. Ero työvoiman määrässä ja verotuloissa on valtava.Kotiäitien kyvyt ja taidot jäävät jälkeen muiden Pohjoismaiden työssäkäyvien naisten kyvyistä.

Toiseksi kansainvälinen kilpailukyky edellyttää suurten globaalissa käytössä olevien kielten taitoa. Suuri osa suomalaisista päätyy pelkän suomenkielentaitajiksi kun niin ruotsi kuin englanti jää heikoksi.Ruotsiin verrattuna suomalaisten kansainvälinen kielitaito on surkea.Sen seurauksena kyky ottaa selvää kansaivälisillä kielillä kirjoitetusta kirjallisuudesta tai vaikkapa netistä on suunnattomasti heikompi kuin Ruotsissa. Kyky ja kiinnostus analysoida kansainvälisen politiikan, kaupan ja tieteen alojen tekstejä on heikkoa. Toisin sanoen yleissivistys jää kansalliselle tasolle.

Kolmanneksi Suomen työelämässä on n.350 000 alkoholistia vailla hoitoa. Varsinaista hoitoa ei ole. Vai mitä on sanottava siitä, että Ruotsissa alkoholistien raittiuteen kuntouttavia Minnesota-hoitopaikkoja on 3000 Suomen tyytyessä 50:een. Suomalaiset alkoholistisairaat on jätetty diagnosoimatta ja myös hoitamatta. Alkoholitutkijat puhuvat alkoholin suurkuluttajista ikäänkuin alkoholismisairautta ei olisi. Ei alkoholismi ole tahdonalaista suurkulutusta eikä pelkkää tavan aikeuttamaa riippuvuutta. Alkoholismi on perinnöllinen sairaus, jonka hoitona on täydellinen alkoholinkäytöstä pidättäytyminen.

Suomessa alkoholisteja, suurkuluttajia ja rappioalkoholisteja pyöritetään samassa huoltomyllyssä, joka antaa kuntoutumisprosentiksi alle 2%. Samaan aikaan Minnesota-hoidon tulokset lähentelevät 90%. Ruotsi ja muut Pohjoismaat käyttävät lähes ainoastaan Minnesota-hoitoa.

Neljäs kestävyysvajetta lisäävä tekijä on suomalainen media. Suurin osa toimittajista näyttää mukavuudenhalussaan raportoivan mieluummin panimoteollisuuden etua ajavia teemoja ja mielipiteitä sen sijaan, että kiinnittäisi huomiota siihen, että tämän päivän mukavuus on muutaman vuoden kuluttua kallis sairaus.