Miksi Rafah piti pommittaa?

Torstai 22.1.2009 klo 3.21 - Pirkko Turpeinen-Saari

Palestiinalainen 69 vuotias opettaja asuu Rafahin pakolaisleirissä. Hän raahautui paikalle vuonna 1949 40.000 kohtalotoverin kanssa  nälästä hoippuen huulet kuivuudesta karstalla.Perhe oli joutunut pakenemaan kodistaan alueelta, johon oli muodostettu Israelin valtio. Aluksi paikalla muodostui telttaleiri, myöhemmin rakennuksia ja ennen viimeisimpiä Israelin pommituksia, rakkaiksi muodostuneita koteja.Nyt opettaja seisoo, entisen kotinsa avain kaulassaan, keskellä hajalle pommitettua kouluaan.

Tuhannet kodit, sairaalat, koulut, poliisiasemat, viemärit, vesijohdot, polttoaine- ja ruokavarastot, appelsiinilehdot , kana-ja kalkkunatarhat, ja yhteisön kauneus tuhottiin.

Rafahin asukkaat muistuttavat olemassaolollaan olevansa Israelin alkuperäisiä asukkaita. Tuhoamalla heidät, muisto häipyy- vai häipyykö?

Israelilaiset järjestivät joukoittain turistimatkoja Gazan pohjoiselle rajalle pommitusten aikana. Parash Hillin luonnonsuojelualue täyttyi picnic -koreja availevista, kiikareilla ja kameroilla varustetuista perheistä. Kukkulalta on kaunis näkymä Gazan kaupunkiin ja merelle. Ei haluttu menettää tilaisuutta ikuistaa Gazan tuhoa.

Tämän ryöstö- ja sotaturismin vastustajat, joita myös on Israelissa, alkoivat kutsua kukkulaa "Häpeän kukkulaksi". Tunteeko Israelin hallitus häpeää?