Puoluejohtajien Venäjä- pelko johtuu puuttuvasta todellisuudentajusta

Perjantai 25.4.2014 klo 8.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle-Femin Eurovaalikeskustelu oli suuri kielteinen yllätys. Lapsista suuri osa ei pelännyt Venäjää mutta jokainen läsnäollut puoluejohtaja pääministeriä myöten ilmoitti pelkäävänsä. Onneksi Jutta Urpilainen ei ollut paikalla. Toivon, että hän tiedostaisi globaaleja suhteita niin kuin ne ovat.

Ukrainan tilanne vaikuttaa vaaleihin. Kuitenkaan poliittiset johtajat eivät ole selvillä tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä. Propaganda näyttää vallanneen heidän mielensä. Yle ja Helsingin Sanomat ovat keskeisiä sopankeittäjiä.

Toinen keskeinen vaaliteema on suhtautuminen maahanmuuttajiin. Pitäisikö heitä ottaa enemmän ja miten jaetaan taloudellinen vastuu kustannuksista.

Ongelmat liittyvät toisiinsa. Yle-Femin illan ainoa valon sekunti välähti miestoimittajan USA-kommentista.

Yhdysvallat on  kymmenen vuoden ajan pyrkinyt destabiloimaan Ukrainaa globaalin valtapolitiikkansa osana 5 miljardilla dollarilla. Tavoitteet ovat sekä taloudellisia että sotilaspoliittisia. EU osallistui tähän destabilointiin auttamalla perinteisessä USA:n suorittamassa hallituksenvaihdos-operaatiossa. 10v kestänyt destabilointi on nostanut äärioikeistolaisia voimia. Toisen maailmansodan aikaiset fasistijohtajat ovat saaneet patsaat ja heidän aatemaailmaansa kannattavat joukot ovat kasvaneet. Hallituksen vaihdos johti siihen, että armeija, turvallisuuspalvelu ja tiedustelu on äärioikeistolaisen pääsihteerin vallassa. Toisin sanoen Maidanin aseelliset joukot ovat siirtyneet johtoon.

Tilanne on identtinen Kroatian 1990 aseellisen itsenäistymisprosessin kanssa. Saksasta ja Itävallasta Unkarin kautta toimitetut aseet päätyivät puoluejohtaja Tudjimanin fasistissävytteisen puolueen jäsenten käsiin. Toisen maailmansodan aikaisten fasistien Pavelicin ja Stepanecin maine palautettiin. Kun Jugoslavian liittovaltion presidenttineuvosto(kroaatti puheenjohtaja) päätti laittomien aseiden riisumisesta, Tudjiman painatti 50.000 poliisin identiteettikorttia jakaen ne asemiehille. Siten aseet muuttuivat laillisiksi. Myöhemmin aseellinen vahvistus tuli presientti Clintonin järjestämistä asetoimituksista ja 250.000 serbiä karkotettiin väkivaltaisesti yhden viikonlopun aikana ikiaikaisilta asuinsijoiltaan. Tuhansia tapettiin. Serbien kansalaisoikeudet Kroatiassa muutettiin, kyrilliset kirjaimet kiellettiin."Lähtivät niin että eivät ehtineet ottaa edes likaisia rahojaan tai alusvaatteitaan" totesi Tudjiman.

Pakolaispolitiikan taustalla on Yhdysvaltojen edun mukaiset sodat. Vietnam, Chile, Irak, Syyria luku on lähes loputon. Mitä useampi EU:n jäsenmaa liittyy NATO:on sitä varmemmin näiden maiden silmät sulkeutuvat todellisuudelta. Miljoonat pakolaiset ovat sotapolitiikan seurausta. Euroopan maista Jugoslavian väkivaltainen hajottaminen aiheutti mittavimman pakolaisongelman kuolonuhreista puhumattakaan. EU-maat erityisesti Saksa, Iso-Britannia ja Ranska, vanhat siirtomaat pyrkivät hyötymään taloudellisesti hajotussodista Yhdysvaltojen rinnalla.

Aluksi USA perusteli sotiaan kommunistien tappamisella, sitten tulivat vuoroon vasemmistolaiset ja nyt riittää se, että on liittoutumaton ja/tai suhtautuu kriittisesti Yhdysvaltojen hallituksen laittomuuksiin. Syyria on esimerkki viimeksimainitusta.

Venäjä on ainoa, joka pystyy asettamaan peilin USA:n ja NATO-EU:n eteen. Se, että kuva on ruma, ei ole Venäjän vika. EU osallistui Ukrainan laittoman hallituksen pystyttämiseen. Se ei pysty tunnustamaan, että seuraukset; Krimin liittäminen ja laitonta hallitusta vastustavien puolustaminen on seurausta USA:n ja EU:n laittomista epädemokraattisista ja epäparlamentaarisista toimista. Psykiatrin näkökulmasta todellisuuden kieltäminen on vakava ongelma.Kansainvälisessä politiikassa ongelma on vaarallinen.

Presidentti Urho Kekkonen totesi, että politiikan pajaan tulevilla ei usein ole kokemusta muuta kuin oman lähiyhteisönsä asioista. Laaja näkökulma, maapallon laajuisesta näkökulmasta puhumattakaan, puuttuu. Kekkosen asenne oli ymmärtäväinen. USA:n globaalin sotilaallisen yksinapaisen vallantavoittelun, kaiken kattavan vakoilun ja pääomapiirien taloudellisen eduntavoittelun maailmassa poliittisilta johtajilta on syytä edellyttää tietoisuuden avartamista.Feissareiden jakaminen ja sosiaalisen median tekstivirta ei riitä ratkaisujen pohjaksi. Propagandasota on aseellisen- ja taloussodan osa.

Summary in English:

The SITUATION IN UKRAINE RESEMBLES THAT OF CROATIA in 1990

Russia puts the mirror in front of the face of the US and NATO-EU. If the picture is not beautiful, is not Russia's Fault. Many politicians in EU have lost the sense of reality. It is dangerous in the present world situation, where the US strives for absolute world power, through military, economical and propaganda means with the help of NATO-countries.

Pelko hiipii länsimaiseen yhteiskuntaan

Perjantai 3.12.2010 klo 11.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hiljattain edesmennyt yhdysvaltalainen historioitsija Tony Judt ja bosnialainen filosofi ja psykoanalyytikko Slavoj Zizek molemmat kirjoittavat länsimaisiin yhteiskuntiin lukeutuvien maiden hiljaisesta liukumisesta turvattomuuteen ja kansalaisten lisääntyvään pelon tunteeseen.

He molemmat kuvaavat sotien jälkeisen ajan poliittista yksimielisyyttä kansallisen sosiaalisen turvallisuuden rakentamiseksi yhteiskuntarauhan edellytyksenä.Ilmainen koulutus, yhteiskunnan tukema terveydenhuolto,julkinen liikenne ja kohtalainen sosiaalinen oikeudenmukaisuus olivat tuon turvallisuudentunteen perusrakenteita.

Kaksi sukupolvea myöhemmin on unohdettu miksi tuo kohtuullinen sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja turvallisuudentunne oli niin tärkeätä. Kilpailun ja markkinoiden tyydyttämisen nimissä sosiaalisia tukiverkkoja on heikennetty ja poistettu samaan aikaan kun työoloja on heikennetty ja työpaikkoja lopetettu.

Aluksi heikennykset koskivat pientä ryhmää ihmisiä ja moni saattoi kokea, että turvattomuus ei tule koskemaan minua. Vähitellen yhä suurempi osa kansalaisia Euroopassa ja Yhdysvalloissa on joutunut kokemaan asemansa uhanalaiseksi.

Se mitä sekä Judt että Zizek korostavat on se, että finanssikriisi ja pankkikriisit ovat aiheuttaneet pelon, että poliittiset johtajat eivät hallitse tilannetta.

Sittenkin melko auktoriteettiuskoon perustuvissa länsimaissa tilanteen kehittyminen siihen pisteeseen, että usko johtajien kykyyn hallita tilannetta tulee johtamaan katastrofiin.

Aluksi pelon ja turvattomuuden tunne ovat saaneet suuren osan kansalaisia turvautumaan populistisiin johtajiin, joilla on suuret sanat vailla tekoja. Konkretian puuttuessa heidän kannatuksensa liisääntyy. Ei Soinilla eikä Hollannin Wildersillä ole reseptiä maailman talousongelmien ratkaisuun. Sen sijaan he ratsastavat vihan, ennakkoluulojen ja turhautumisen tunteen voimalla.

Vaarallisinta on se, että poliittiset johtajat ovat todella avuttomia ja kyvyttömiä vastaamaan heiltä odotettuihin talouden kontrolliin saamisen haasteisiin. Sen seurauksena edellämainittu vihan, turhautumisen ja turvattomuuden energia muuttuu väkivallaksi.Historiassa tämäntyyppisille ilmiöille on on aina löytynyt myös johtajia.