Kapitalismin Stalingrad?

Torstai 2.10.2008 klo 16.44 - Pirkko Turpeinen - Saari

Juha Siltala vertaa osuvasti Uutispäivä Demarin haastattelussa talouskriisiä Stalingradin taisteluun. Taistelu merkitsi ratkaisevaa käänettä Saksan ja Suomen siihen saakka menestykselliselle sodalle liittoutuneita vastaan toisessa maailmansodassa ja oli perääntymisen ja myöhemmin häviön voimakas signaali.Voittamattomana pidetty Saksa murtui.

Kapitalismin nykymuoto investointipankkien kuplatodellisuuksineen on merkinnyt menestystä ja ihailua tavattoman pienelle mutta tavattoman suurta valtaa käyttävälle ihmisryhmälle. Tunteeton itsekkyys ja oman edun tavoittelu on soluttautunut kaikkialle. Vallan ylläpitämiseksi etuoikeutetut ovat pönkittäneet itsekkyyttään ja oman edun tavoitteluaan asein.

Tarmo Kunnas kuvaa hienosti  2.10. HeSan yliössä nyky-yhteiskuntaa pahan ja pyhän liittoutumaksi viitaten mm Pompidou-keskuksessa olleeseen ja nyt Münchenin Haus der Kunstissa esillä olevaan "Pyhyyden jäljet" näyttelyyn. Hyvyyden ja pyhyyden liittoa voi pitää hyvyyden ulkoistamisena auktoriteetille, johon itse on osallisena.Uskonnollinen kokeminen saattaa olla tätä. Kun nyky-yhteiskunnassa hyvyys ei edistä pienen aseellista ja taloudellista valtaa käyttävän eliitin etua on ikäänkuin liu´uttu kokemaan pahuus välttämättömänä tai ainakin vaihtoehtona. 

Useat väkivaltaan turvautuneet potilaani kokivat väkivaltaa kokiessaan ikäänkuin olevansa elossa. Kun hyvyys ei enää tunnu miltään pahuus korvaa sen. Kun pahuus ulkoistetaan auktoriteetille - siis pahaa nähdään itsen ulkopuolella valtioiden itsekkyytenä, itsekkäinä sotina, aseteollisuuden etujen ensisijaisuutena, väkivaltaviihteenä, terrorina on mahdollista pyhittää pahuus itsensä ulkopuolella olevaksi auktoriteetiksi- ei itseksi.

Lue lisää »