Teija Tiilikainen UPI:n johtajaksi

Keskiviikko 9.9.2009 klo 18.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Huomaan olleeni tänä aamuna pettynyt lukiessani uutista Teija Tiilikaisen valitsemisesta UPI:n päälliköksi.

Perusteluissa korostettiin kokemusta tieteellisyyden sijasta. Ei sanottu poliittisuutta tieteellisyyden sijasta.

Monessa asiassa tieteellinen objektiivisuus ja viileä harkinta ovat ulkopoliittisessa keskustelussa ja varsinkin eduskunnan linjauksia suunniteltaessa arvoja sinänsä.

Suomen ulkopolitiikassa Venäjä-suhteet ovat äärimmäisen tärkeät. Se, että UPI:n johtaja olisi vapaa suomalaiskansallisesta Venäjä-traumasta ja Venäjä-vihasta olisi suotavaa.

Kuuntelin toissa kesänä Savonlinnassa Teija Tiilikaisen alustusta Suomen Venäjä-suhteista. Psykiatrina en voinut olla havaitsematta sitä, että hän suhtautui Venäjään objektina eikä subjektina. Totesin tämän hänelle käyttämässäni puheenvuorossa. Systemaattisesti hän puhui mitä Venäjälle pitäisi TEHDÄ. Ikäänkuin Suomi olisi tekijä, joka tekee jotakin Venäjälle tai Venäjällä. Tällainen ylemmyydentuntoinen,jopa kyyniseltä tuntuva perusasenne ei tuntunut hyvältä.

Vaikka en ole ollut Raimo Väyrysen kaikista painotuksista samaa mieltä, on hänessä ollut tunnistettavissa pohdiskeleva, sittenkin asioille avoimena pysyvä asenne. Teija Tiilikaisesta ainakin silloin kuin olen häntä kuunnellut on ollut ehkä lähinnä kaikkitietävältä tuntuva pohjavire. Kun se on näyttänyt olevan lähellä nykyisen ulkopoliittisen johdon asenteita, en voi muuta kuin pahoitella tapahtunutta.