Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Haavisto presidentiksi

Maanantai 23.1.2012 klo 10:35 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toisella kierroksella valinta tehdään pankkiirin ja ulkopoliittisen asiantuntijan välillä. Toinen yrittää olla puhumatta mitään ja liukua presidentiksi imagolla. Toinen keskustelee, kuuntelee, pohtii ja on selväsanainen ja analyyttinen.

Vaalitulosten erittely on tuskallista. Voiko olla niin että Etelä- ja Itä Suomen maaseutupaikkakuntien äänestäjät jonkin tiedon ja tietoisuuden perusteella äänestävät Niinistöä. 

Väyrysellä oli ensimmäisellä kierroksella ihmiskuntapolitiikan, kestävän kehityksen ja NATO-kriittisyyden ohjelma, pitkä kokemus ja johdonmukainen linja jo 1970-luvulta saakka. Hän olikin ykkönen Keski-Suomesta pohjoiseen, jokaisessa kunnassa. 

Suomen NATO-kriittinen kansa äänesti Etelä-Suomessa kuitenkin NATO-myönteisimmän ehdokkaan johtoon. Voiko median vaikutusta paremmin todistaa. Median hömppä journalismi vältti kaikkea todellista asiakeskustelua.

Haavisto tutki NATO:n köyhdytettyä uraania sisältävien pommien vaikutusta Jugoslavian maaperässä. Irak on täynnä uraani jäämiä, jotka aiheuttavat sikiövaurioita vuosisadoiksi eteenpäin. Yhdysvaltalaiset sotaveteraanit kärsivät uraanijäämien vaikutuksia saamatta hoitoa tai elatusapua.

Haavisto ajaa rauhanpolitiikkaa ja aseidenriisuntaa. Se on suomalaisten etu. Äänestäjä voi sanoa EI! NATO:n ja militarismin myötäilylle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulkopoliittinen asiantuntemus, kestävä kehitys, kyky kuunnella

Hurskastelua homoudella ja ihmisoikeuksilla

Perjantai 20.1.2012 klo 9:59 - Pirkko.Turpeinen-Saari

Presidenttitenteissä on paneuduttu homouteen ja ihmisoikeuksiin. On kysytty tulisiko Suomen seurata kehitysyhteistyön kriteerien asettamisessa Yhdysvaltoja ja Britanniaa, jotka haluavat poistaa homojen syrjinnän pidättämällä raha-avun esimerkiksi Tansanialta.

Olisiko ulkovaltojen tullut puuttua Suomen homojen syrjintään aktiivisemmin. Psykiatrina olen nähnyt ja kokenut suomalaisten homojen syrjinnän aiheuttaman tuskan. Siitä ei ole kauan kun suomalaiset homot katsoivat , jos kynnelle kykenivät, haluavansa mieluummin muuttaa ulkomaille kuin pysyä vihamielisessä Suomessa. 

Yhdysvallat on vasta vuosi sitten muuttanut virallista suhtautumistaan homoihin omassa armeijassaan,asenteisiin tuo muutos ei ole vaikuttanut. Nyt maa on kuitenkin tuomarina valmis asettamaan ehtoja muiden maiden omille asennekehitys prosesseille. Tämä on niin sanottua pikademokratian opetusta.

The New York Review of Booksin mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö vankiloissa on Yhdysvaltojen suurin ihmisoikeusongelma.Laaja artikkeli kuvasi massiivista ongelmaa ja sitä kuinka vastuuhenkilöt eivät joutuneet oikeuteen vaan saivat ylennyksiä virkaurallaan. Lehti tarkoittaa varmaan sisäistä ihmisoikeusongelmaa. Miljoonan Irakilaisen tappaminen laittomassa sodassa ja 10v kestäneessä taloussaarron ja lentokiellon jaksossa, lienee vielä suurempi ihmisoikeusongelma.

Suomen poliitikot, suuri osa presidenttiehdokkaista mukaan luettuna, esiintyvät ihmisoikeuksien mestareina milloin minkäkin maan suhteen. Edellytetään esimerkiksi, että huomautetaan Venäjälle ja Kiinalle heidän ihmisoikeusloukkauksistaan. Huomautammeko Yhdysvalloille sen massiivisista ihmisoikeusloukkauksista. Näin eilen Aljazeeralta Guantanamon vankileirillä olleen kanadalaisen kuulustelun ja kidutuksen, joka oli videoitu. Katsominen oli todella vaikeata. Sen edellytyksenä, että tulkkina toiminut vanki pääsisi elinaikanaan vankilasta, oli se, että hän "tunnustaisi" tehneensä rikoksen, jota ei ollut tehnyt. Totuuden sitkeä toistaminen olisi aiheuttanut pysymisen 40 vuoden ajan vankilan seinien sisällä + täydellisen henkisen hajoamisen kidutuksen seurauksena. Näillä valheellisilla tunnustamisilla Yhdysvallat haluaa todistaa kuinka perusteltua on pitää vankilaa. Näin vaarallisia rikollisia siellä on!

Jos Suomen poliitikot jaksaisivat perehtyä Kiinan tuhansia vuosia kehittyneeseen kulttuuriin ja siihen, miten kiinalaiset ajattelevat hyvän elämän syntyvän ja toteutuvan mahdollisimman monelle, vuorovaikutus olisi ehkä hedelmällisempää. Kuinka Suomi 100 vuotisen kulttuurinsa ansiosta onkaan nousut niin päteväksi neuvomaan tiettyjä maita, joiden se haluaisi omaksuvan niin sanotun läntisen instant demokratian, joka sallii palestiinalaisten kärsivän Israelin apartheid hallintoa ilman, että Suomi nostaa opettavaa sormeansa Israelia kohtaan.

Iranin suhteen presidenttiehdokkaillekaan ei valkene, että Iranin toimet voivat olla puolustuksellisia. Sen sijaan ehdokkaat pitävät Yhdysvaltojen kannanottoja ohjenuoranaan, vaikka naapurimaa Venäjä osoittaa paljon rakentavampaa ja Iranin kansalaisten hyvinvointia huomioivampaa kantaa.

Instant demokratia ja instant ihmisoikeudet näyttävät olevan niin poliitikkojen kuin median huomion keskipisteenä. Minkäänlaista kulttuuria tai viisautta arviointeihin ei kaivata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: homous, kehitysapu, Yhdysvallat, Kiina

Teija Tiilikainen UPI:n johtajaksi

Keskiviikko 9.9.2009 klo 18:06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Huomaan olleeni tänä aamuna pettynyt lukiessani uutista Teija Tiilikaisen valitsemisesta UPI:n päälliköksi.

Perusteluissa korostettiin kokemusta tieteellisyyden sijasta. Ei sanottu poliittisuutta tieteellisyyden sijasta.

Monessa asiassa tieteellinen objektiivisuus ja viileä harkinta ovat ulkopoliittisessa keskustelussa ja varsinkin eduskunnan linjauksia suunniteltaessa arvoja sinänsä.

Suomen ulkopolitiikassa Venäjä-suhteet ovat äärimmäisen tärkeät. Se, että UPI:n johtaja olisi vapaa suomalaiskansallisesta Venäjä-traumasta ja Venäjä-vihasta olisi suotavaa.

Kuuntelin toissa kesänä Savonlinnassa Teija Tiilikaisen alustusta Suomen Venäjä-suhteista. Psykiatrina en voinut olla havaitsematta sitä, että hän suhtautui Venäjään objektina eikä subjektina. Totesin tämän hänelle käyttämässäni puheenvuorossa. Systemaattisesti hän puhui mitä Venäjälle pitäisi TEHDÄ. Ikäänkuin Suomi olisi tekijä, joka tekee jotakin Venäjälle tai Venäjällä. Tällainen ylemmyydentuntoinen,jopa kyyniseltä tuntuva perusasenne ei tuntunut hyvältä.

Vaikka en ole ollut Raimo Väyrysen kaikista painotuksista samaa mieltä, on hänessä ollut tunnistettavissa pohdiskeleva, sittenkin asioille avoimena pysyvä asenne. Teija Tiilikaisesta ainakin silloin kuin olen häntä kuunnellut on ollut ehkä lähinnä kaikkitietävältä tuntuva pohjavire. Kun se on näyttänyt olevan lähellä nykyisen ulkopoliittisen johdon asenteita, en voi muuta kuin pahoitella tapahtunutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliittisuus, tieteellisyys, kehitys