Raiskausten maasta ei mitään uutta

Maanantai 6.9.2010 klo 10.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Raiskausten maasta ei mitään uutta kirjoittaa HeSa 6.9.2010 pääkirjoituksessaan. Kaukaa luulen otsikon tarkoittavan Suomea. Ei, projektio ja demoni löytyy taas kaukaa. Kyseessä on Itä-Kongo,Kivun seutu.

Raiskaus on ihmisoikeusloukkaus, rikos. Mutta miksi yksi Afrikan maa nimetään Raiskausten maaksi?

The New York Review of Books nimesi vankiloissa tapahtuvat raiskaukset Yhdysvaltojen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi. Sivukaupalla saattoi lukea kuinka suojeltuja vankilaviranomaiset, tutkimusten mukaan, olivat olleet syytteiltä tai kuinka vaikeata etenkin nuorten uhrien oli saada asioita tutkittua. Kuinka tekijät saattoivat saada siirron kohdevankilasta, mutta ylennyksen virkauralla.

Suomessa raiskaus avioliitossa tuli paheksutuksi ja rikokseksi vasta hiljattain. Siihen saakka se oli ollut normaalikäytäntö.

Pääkirjoituksessa ihmetellään presidentti Kabilan halua poistaa YK:n rauhanturvaajat maasta. En tunne presidentin mielenliikkeitä, mutta voisi arvella, että samoin kuin Malalai Joya Afganistanin kohdalla, myös Kabila Kongon kohdalla kokee, että asiat on hoidettava oman maan sisällä omia kehitys prosesseja seuraten ja itse niitä korjaten. Ainakin Afganistanissa ja Irakissa vieraat joukot ovat kärjistäneet ja voimistaneet sisäisiä konflikteja parantamisen asemasta.

Niinkuin HeSakin muistuttaa Ruandalla on osuutensa Itä-Kongon tilanteen kärjistymisessä. Samoin lehti muistaa, että Ruanda on lännen lellikki, joka ei millään suostu myöntämään osallisuuttaan mahdolliseen sotarikokseen Itä-Kongossa.

Kuinka odotamme, että nuoret rikollisarmeijat, joilla on vain vaatteensa, aseensa ja taivas kattona, käyttäytyisivät sivistyneemmin kuin pohjoisen Suomen miehet.

Hollantilaisen kriminologian professori Louk Hulsmannin mukaan vain köyhimpien ja osattomimpien rikokset paljastuvat ja tulevat poliisitutkintaan.Yli 80% kyselyihin vastanneista ihmisistä on tehnyt rikoksia, mutta ei ole jäänyt kiinni. Suurin osa rikoksista sovitellaan tai ratkaistaan kodeissa, työyhteisöissä tai muissa arkisissa yhteyksissä. Useita varakkaiden tekemiä rikoksia ei kutsuta rikoksiksi lainkaan.Lainsäätäjät säätävät lakeja muille kuin itselleen.

Tämä koskee kaikkia rikoksia.

Jälleen voimme kääntää tyytyväisenä sivua ja nauttia parhaan maan parhaina suomalaisina aamukahvia.Kyllä ne afrikkalaiset osaa!

Joukkoraiskaus sota-aseiden rajoittamisneuvottelut voinevat alkaa

Sunnuntai 8.3.2009 klo 15.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jos Tasavallan presidentti Tarja Halosen ehdotus joukkoraiskausten sisällyttämiseksi sota-aseisiin saa laajan hyväksynnän, voinevat aserajoitusneuvottelut tässäkin asiassa mitä pikimmiten alkaa. Meillä on useita esimerkkejä onnistuneista, aluksi kansanliikkeiden eteenpäin viemistä aserajoituksista kuten maamiinakielto ja ydinaseiden rajoitukset.

Geneven sopimustakin voi täydentää raiskauskiellolla eettisen sodankäynnin turvaamiseksi.

Miten joukkoraiskausrajoitus voitaisiin saada aikaan. Aluksi tietenkin edellytetään globaalia keskustelua asiasta ja toimenpiteiden valmistelua. Seminaarit, mielenosoitukset ja yleinen asian tietoisuuteen saattaminen on tärkeätä. Yleinen kokemus sodista kautta vuosisatojen osoittaa, että jokaista taistelujoukkoihin kuuluvaa miestä voidaan pitää potentiaalisena raiskaajana. Siten ennaltaehkäisyn on ulotuttava yksilötasolle.

Kirjallinen sitoutuminen olemaan raiskaamatta on eräs toimenpide joskaan ei vakuuttava. Seksuaalirikollisten ja insestiin syyllistyneiden käsittelyssä esimerkiksi vankiloissa on päädytty lääkkeellisiin hoitoihin esim kemialliseen kastraatioon joskin lievempikin lääkitys voi vaimentaa seksuaalista kiihoittumista ja kykyä. Tällaisista hoidoista saatua kokemusta voitaisiin soveltaa armeijoihin. Toisin sanoen tarvitaan seksuaalista halua vaimentava pilleri mukaan aserajoitusneuvotteluihin.

Kun sodat on saatu eettisiksi ja tappaminen säännöt täyttäväksi ei kukaan jännitystä hakeva viitsi enää sotia. Silloin ehkä voidaan alkaa neuvotella öljystä ja vedestä. "Kun sinulla on noin paljon vettä vaihtaisitko sitä öljyyn kun meillä ei ole vettä." Kun kasvatus suuntautuu tunteiden säilyttämiseen eikä tukahduttamiseen saatetaan päätyä kokemaan, että maapallon vesi, öljy, ilma ja tuuli ovat kaikki yhteisiä, jotka voidaan jakaa ystävyydessä ja saattaa kaikkien ulottuville.