Jälki-istunto - koulubyrokratian jäänne

Lauantai 1.9.2012 klo 17.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelu koulukurista ja auktoriteetista viriää aina koulujen lukukauden alkaessa. Pohditaan voiko jälki-istunnon korvata esimerkiksi pakottamalla oppilas siivoamaan tai tekemään jotakin muuta pulpetissa istumisen sijaan. Kyse on joka tapauksessa tarpeesta rangaista, keskustellaan ainoastaan siitä, minkälainen rangaistus voisi olla.

Lapsi elää perheensä, koulun ja yhteiskunnan vaikutuspiirissä. Nuorisopsykiatrisen hoidon tapaamisissa havaitsimme kuinka vähän ympäröivät ihmiset tiesivät oirehtivan nuoren tunteista ja ajatuksista. Lapsi ei ollut kokenut empatiaa. Monasti yksi työntekijä tapasi nuoren isän, toinen äidin tai muun tärkeän aikuisen. Tapaamistani isistä jäi vaikutelma, että kukaan ei ollut kuullut heitä. Moni vaikea lapsuuden kokemus oli jäänyt kehityksen jarruksi estäen empatian täyden käytön suhteessa kanssaihmisiin.

Nuori oirehtii koulussa empatian ja ymmärryksen puutetta. Kurinpidolliset seuraamukset vain etäännyttävät nuorta häntä auttamaan pyrkivistä aikuisista.Umpimielinen tunne siitä, että kukaan ei ymmärrä voimistuu.

Opettajan ja oppilaiden muodostama yhteisö on paikka, jossa ongelmia tulisi tunnistaa ja selvittää. Ongelmissa on useita osatekijöitä, joista mitään ei saisi jättää ratkaisuyritysten ulkopuolelle. Osatekijät voivat liittyä kaverisuhteisiin, opettajan tai opettajien asenteisiin, vanhempien suhteeseen keskenään tai suhteeseen kouluun. Yhteiskunnalla laajemmin voi olla merkittävä vaikutus siihen kuinka nuori kokee toivoa tai toivottomuutta elämänsä järjestämisen suhteen.

Jos nuori on se osa, jossa verkoston ei toivottu oire näkyy, miksi tätä tuntevaa verkoston pistettä tulisi rangaista. Sen sijaan tulisi selvittää koko vyyhti. Lapsi, opettaja ja vanhemmat tai kotona asuvat muut läheiset ovat kaikki asianosaisia. Heidän tulisi keskenään pyrkiä tiedostamaan mihin heidän ylläpitämäänsä toimintatapaan lapsi tai nuori reagoi. 

Oppimisen edellytyksenä on harmoninen luokkayhteisö. Se voi syntyä vain oppilaitaan kohtaan empatiaa tuntevan opettajan johdolla. Harmonia syntyy keskustelevasta asenteesta ja jokaisen oppilaan tunteiden arvostamisesta. Opettajan täytyy ehtiä tutustua jokaisen oppilaan vahvuuksiin, voidakseen liittoutua niiden kanssa kannustaessaan lapsia yhteistyöhön. Ellei ehdi kunnolla tutustua omiin oppilaisiinsa voi unohtaa myös parhaat oppimistavoitteet.

Ranskalainen sarja "Opettaja ohjaimissa" on paras empatiaa ja ymmärrystä kehittävä TV 1:n ohjelmasarja. Se auttaa opettajia, vanhempia ja koululaisia ymmärtämään mistä kaikesta "kurinalaisessa" koulutyöskentelyssä on kysymys. Kysymys on rakkaudesta, eläytymisestä, välittämisestä, kekseliäisyydestä ja uskalluksesta nähdä, että vanhemmat ja toiset opettajat ovat myös ihmisiä heikkouksineen ja vikoineen, joita opettaja empaattisella asenteellaan pystyy osoittamaan ja lievittämään.

Opettaja voi oivaltaa uutta myös saadessaan työnohjausta kokeneelta empaattiselta kollegalta. Lapset lähtevät mielellään mukaan rakentavaan yhteistyöhön vaikka piittaamattomuuden ilmapiirissä olisivat toimineet toisin.