Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Yle, Syyria ja Kuuba

Lauantai 14.4.2012 klo 10.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen seurannut myötähäpeällä Ylen uutisointia Syyriasta ja Kuubasta.

Ylen uutistoimitus oli lähettänyt toimittajan Syyrian ja Turkin rajalle. Toimittaja kertoi että oli kuultu laukauksia ja ilmoitti kuinka Turkin puolelle paenneet Syyrian hallituksen ja presidentti Assadin vastustajat vastustavat hallitusta ja haluavat, että Assad siirtyy syrjään.Miten on mahdollista, että valtiollisesti ylläpidetty kanava voi Suomessa tarjota näin alkeellista informaatiota? Mainitut tiedot tarjoiltiin A-studiossa, jonka pitäisi olla joillakin tavoin taustoihin perehtynyt, uutistoimintaa syvällisempää pohdintaa tarjoava ohjelmapaikka. TV-uutiset kauhistelee sinänsä valitettavia tuhansiin nousevia pakolaismääriä, mutta ei suhteellista niitä Irakin sotaa pakenemaan joutuneihin 1,5 miljoonaan pakolaiseen, joille Syyria on antanut suojan. Myös Syyrian 0,5 miljoonaa palestiinalaista pakolaista unohtuu.Syyrian hallitus kuitenkin suojelee näitä pakolaisjoukkoja omassa maassaan.

Kuuba uutisointi on vieläkin hämmästyttävämpää. Hiljattain Ylen uutiset ovat tarjonneet kahdesti uutisia Kuubasta. Yksi kuvasi joitakin kymmeniä naisia, jotka osoittavat mieltään poliittisten vankien puolesta ja toinen kuvasi Havannan vanhojen rakennusten restaurointia.Ylellä olisi ollut jo 50 vuotta aikaa perehtyä Kuuban tilanteseen. Kuubassa vallitsi 1960-luvulle saakka feodaalinen diktatuuri. Kuuba oli toiminut eräänlaisena Yhdysvaltalaisten viihde maana bordelleineen. Kuuban vapautumisen jälkeen Yhdysvallat asetti maan totaaliseen taloussaartoon, mikä merkitsi sitä, että mikään maa, joka halusi tehdä kauppaa Yhdysvaltojen kanssa, ei saanut Yhdysvaltojen määräyksestä tehdä kauppaa Kuuban kanssa. YK:n yleiskokous on kymmeniä kertoja tuominnut saarron. Taloudellisesta kurjuudesta huolimatta Kuuban lapsikuolleisuus on vallankumouksen jälkeen laskenut alle Yhdysvaltojen lapsikuolleisuuden ja muutenkin Kuuban terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä ovat erinomaiset. Vielä kaksi vuotta sitten kaikilla oli koulutuksesta riippumatta sama palkka. Tällainen idealistinen toimintamalli ärsyttää Yhdysvaltoja suunnattomasti. Yhdysvalloissahan rahan annetaan ratkaista kaiken, nyt jopa vaalirahoitus on täysin vapaa ja salainen.

Täysin kohtuuton taloussaarto pakottaa Kuuban hallituksen ja kuubalaiset kekseliäisyyteen, jotta keskinäinen solidaarisuus säilyisi, mutta myös kansalaisten toimeentulo olisi turvattua. Ei ole oikein, mutta ymmärrettävää, että Yhdysvaltojen kaltaista rahanvaltaan perustuvaa "demokratiaa" ajavat henkilöt koetaan maanpettureina.

Luulisi, että Ylellä olisi varaa valita toimittajia, joilla olisi jonkinlaiset yleistiedot kohdemaastaan, jossa he toimivat. Mediassa yleisesti vallitseva kaupallisuus vaatisi vastapainokseen edes yhden väylän, josta tavallinen englantia osaamaton suomalainen saisi ajantasaista kansainvälistä tietoa. Muuten ajatteleva katsoja saattaa saada sen käsityksen, että yhdysvaltalainen tiedotushegemonia määrittelee laajemminkin YLE:n uutisten näkökulman, kuten jo Venäjä- ja Kiina-uutisoinnissa usein on asianlaita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yle, propaganda, tieto, yleissivistys

Lapsenlapset kriisien aikana

Tiistai 1.2.2011 klo 12.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eräs lapsenlapsistani huokaisi kuinka hän toivoisi, että luokassa voitaisiin puhua tunteista. Toisena asiana hän toivoi, että luokassa voitaisiin puhua yhteiskunnasta. Tunnen hänen viehättävän opettajansa ja kannustin, että eikö lapsi voisi suoraan ehdottaa opettajalle näitä teemoja käsiteltäväksi.

Varsinkin nyt Egyptin kansan suuren muutoksen yhteydessä lasten tulisi saada tietoa miksi siellä osoitetaan mieltä ja minkälaiset olosuhteet Egyptissä ovat olleet viimeisten vuosikymmenten aikana.Osa lapsenlapsistani palasi juuri pari viikkoa ennen mielenosoitusten alkamista lomamatkalta Egyptistä. 

En ole kuullut kouluissa puhuttavan Afganistanin feodaalisesta järjestelmästä ennen vajaa neljäkymmentä vuotta sitten tapahtunutta vallankumousta.

Yhteiskunnallisten suhteiden kehitys orjanomistusjärjestelmästä feodalismiin , kapitalismiin ja teorian mukaan ihmisen kehittyessä sosialismiin ja jopa valtion kuoleutumiseen kun ihmisen ihmisyys on kypsynyt eläytyviin toinen toisensa HUOMIOIVIIN SUHTEISIIN ei kuulu pohdittaviin asioihin.

Olen pohtinut nyky-yhteiskunnan globaalia tuhoisaa vaikutusta ihmisen mieleen. Onko ihmisen mieli ja persoonallisuuden rakenne kyetty sementoimaan totaaliseen itsekkyyteen ja kyvyttömyyteen eläytyä omiin ja toisten ihmisten tunteisiin. Onko ihmisen ja yhteiskuntajärjestelmien kehitys pysähtynyt tuhoisaan vaiheeseen, jossa ihminen kykenee tuhoamaan maapallon HAARP-manipulaatiolla, globaalilla taloudellisella spekuloinnilla ja piittaamattomuudella. 

Mitä keskusteltavaa lapsenlapsille jää? Mihin he voivat aikuistuttuaan vaikuttaa, jos todellista tietoa on vähän ja vain osa jää tunne-elämältään eläviksi.?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläytyvän tiedon puute, yhteiskunnallinen tietoisuus

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin

Tiistai 24.3.2009 klo 10.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sanoma-WSOY näyttää käyttävän osaa Viron historiasta valkoisen eliittimme historiatulkinnan vahvistamiseen. Talvisota oli "Erkon sota". Sen syttymistä edisti se, että ulkoministeri Erkko esti rauhanneuvottelijoita suostumasta järkevinä pidettyihin  myönnytyksiin. Nato-maiden, Liettuan, Latvian ja Viron lähetystöt  järjestivät Sanoma-talossa 23.3. seminaarin edistääkseen Virolaisen enemmistön historiatulkintaa Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan "Kaiken takana oli pelko" avulla.

Jokainen kansakunta tarvitsee kypsyäkseen tiedon historiastaan. Tiedon on käsiteltävä tragediat ja surut, oikeat ja väärät ratkaisut. Niistä on otettava vastuu. Suomalaisille Suomen historian tunteminen on ensisijaista eivätkä eestiläiset omassa  keskeneräisessä prosessissaan voi sitä meille opettaa.

Suomen historian keskeinen ongelma liittyy vaikenemiseen. Köyhiä ja kansalaisoikeudettomia punaisia murhattiin ja murhat laillistettiin. Valkoisen eliittivallan katkeamaton jatkuminen tuli näin hyväksytyksi. Molemmilla sisällissodan osapuolilla surematon suru vaikuttaa alitajunnassa tänäänkin.

Suur-Suomi hankkeet ja vallitseva kansallinen ylemmyydentunto johti Itä-Karjalan miehitykseen, keskitysleireihin ja julmuuksiin. Itä-Karjalaiset eivät ole kirjoittaneet kirjoja kohtalostaan. WSOY ei ole kustantanut kirjoja näiltä leireiltä. Suomalaisten ei ole tarvinnut katsoa peiliin kuin varovaisesti.

Muita Saksan liittolaismaita lievemmät sotasyyllisyystuomiot riittivät kuittaamaan rotuopit, mutta eivät muuttaneet asenteita. Niitä ei pidetty väärinä mutta ne pidettiin salassa ulkoisen paineen johdosta. Poliitikot, akateemiset kansalaiset, lääkärit, opettajat ja rehtorit jatkoivat asemissaan kuten ennenkin.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: historian tulkinta, viisaus, tietoisuus