Psykiatristen toimien kummallisuudet

Torstai 10.6.2010 klo 16.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Virassa ollessani monet viranomaisten kaltoinkohtelua kokeneet kääntyivät puoleeni kokiessaan tulleensa väärin kohdelluiksi.Mainitsinkin tuolloin huvittuneena eduskunnan oikeusasiamiehelle tulleeni hänen epäviralliseksi apulaisekseen.

Oltuani nyt yli 10 vuotta eläkkeellä puoleeni kääntyy jälleen hädässä olevia kansalaisia. Hädän piirteet ovat radikaalisti muuttuneet.

Kokemukseni mukaan psykiatrisen hoidon taso on romahtanut. Hoitoon pääsy on entisestään heikentynyt ja mielenterveysalueen toimijoiksi on tullut henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta psykiatrisesta hoidosta tai lääkityksistä ja kuitenkin he käyttävät valtaa asiakkaisiin nähden.Byrokratia on lisääntynyt.

On vanha totuus, että ammattihenkilön koulutus ei vielä takaa hoidon laatua. Hoitavan henkilön persoonallisuus on ratkaiseva. Lämmin, kuunteleva, eläytyvä henkilö pystyy antamaan tilaa autetavan omille kokemuksille ja näkökulmille. Tällöin henkilö ei koe vallankäyttöä vaan tuntee paranevansa yhteistyössä auttajansa kanssa.

Viimeaikaiset kokemukseni ovat olleet suorastaan karmaisevia. Maaseudulla lastensuojelun sosiaalityöntekijä on leimannut henkilön psykoottiseksi ja suljetun hoidon tarpeessa olevaksi vaikka mitään merkkejä psykoosista ei löytynyt. Toinen lastensuojelutyöntekijä on sallinut narsistisen isän puheiden perusteella tämän viedä kolme lastaan, yksi vielä vauvaikäinen, omien vanhempiensa luo pysyvästi asumaan tapaamatta koskaan lasten äitiä ja kuulematta hänen mielipidettään. Pienillä paikkakunnilla epäammatillinen selän takana puhuminen, kyvyttömyys arvioida asiakkaita psykiatrisesti ja omien harhaisten käsitysten sijoittaminen asiakkaissa olevaksi johtaa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Ilmeisesti lääkäripula on johtanut psykiatrille kuuluvien asiantuntemusta vaativien tehtävien delegointiin kuntien mielenterveyshoitajille ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöille.Työuraltani muistan hyvin kuinka kokeneet pitkään psykoottisten potilaiden kanssa työskennelleet mielisairaanhoitajat olivat olleet tavattoman ammattitaitoisia ja taitavia auttamaan vakavasti sairastuneita potilaitaan aikana, jolloin ei ollut vielä lääkehoitoja.Heidän turvallinen tapansa hoitaa oli tärkein osa hoitoa vielä lääkehoitojen kehityttyäkin.

Nuorilla työntekijöillä ei ole tällaista pitkää käytännön kokemusta, jonka avulla oikealla persoonallisuudella varustettu työntekijä kehittyy todelliseksi auttajaksi. Epävarmuus saattaa johtaa nopeisiin päätelmiin ja se yhdistettynä vallankäytön taipumukseen voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Ammattitaidon puuttuessa esimiesten tulisi valvoa, että asiakkaita koskevia päätöksiä psykiatrian alalla tekevät henkilöt olisivat kuitenkin persoonallisuudeltaan kypsiä ja asioista monipuolisesti selvää ottavia henkilöitä.

Viranomaisten päätökset ja niistä aiheutuvat toimet ovat usein asiakkaiden elämään voimakkaasti vaikuttavia eivätkä valitukset ja oikeudenkäynnit voi korjata jo aiheutuneita vahinkoja.