Makro- ja mikrotason ihmisoikeudet

Keskiviikko 7.3.2012 klo 11.04 - Pirkko Turpeinen-Saari

Demokratian, vuorovaikutuksen ja kehityksen perusta on eläytyminen. Kyky eläytyä erilaisuuteen, erilaisiin kehitysprosesseihin ja erilaisiin arvoihin, jotta vastavuoroisesti voidaan tutkia, minkälainen kanssakäyminen tuo eniten yhteistä hyvää.

Päiväkodeissa pyritään toimimaan yllämainitulla tavalla, mutta aikuisten työyhteisöissä ja kansainvälisessä politiikassa näin toimitaan yhä harvemmin.

Sosiaalisesti tasa-arvoinen markkinatalous on katoamassa sosialismin aatteen tavoin. Tilalle on synnytetty rahan harvainvaltaan perustuva diktatuuri. Tätä diktatuuria monikaan ei hahmota diktatuuriksi koska se on muuttunut luonnolliseksi itsestään selväksi asiaksi. Sen sijaan yksilöiden tai yksinvaltiaiden diktatuurit tunnistetaan ja niitä vastaan taistellaan asein. Se, jolla on valta, määrittää tuhottavat ja säilyttää yhteistyötä tekevät diktatuurit.

Avaruudessa suoritettava vakoilu on hyväksyttävää koska sitä ei havaita eikä tiedosteta. Sen sijaan yksittäisen henkilön suorittama vakoilu tuomitaan jyrkästi. Tietokoneohjelmien tuhoaminen ja salamurhat hyväksytään kun tekijöistä ei ole varmaa tietoa. Miljoonien tappaminen tulee hyväksytyksi kun tuska ja epätoivo eivät näy lukujen takaa.

Suomessa vallitsee uuslukutaidottomuus. Disinformaation vallitessa, ihmisillä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta saada verrattavakseen alkuperäistä tietoa. Vain alkuperäisten hyvien tietojen avulla voi syntyä ymmärrystä prosesseista, jonka seurausta havaittavat ilmiöt ovat.

Katsoin presidentti Obaman hyytävän puheen Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimman juutalaisjärjestön AIPAC:in kokouksessa. Hän kehui kaikilla niillä toimilla, joilla Yhdysvallat oli estänyt palestiinalaisia saamasta oikeutta YK:n elimissä. Käsittelyssä olivat niin Flotilla kuin Goldstonen raportti.

Samaan aikaan kun Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu ilmoittaa, että Iran ei ole päättänyt ALKAAKO se suunnata ydinohjelmaansa ydinaseen kehittämiseen, Yhdysvallat on lisäämässä entisestään talouspakotteita, EU vanavedessään, eikä sulje pois sodan mahdollisuutta.

Ydinasevalta Israelille, jolla paitsi on ydinase ja joka kiduttaa ja sortaa miehittämiensa palestiinalaisalueiden asukkaita ei ole asetettu talouspakotteita. Israelin "demokratia" tulee kouriintuntuvaksi esimerkistä: New York Review of Booksissa Jonathan Freedland kertoi miehitetyn palestiinalaisalueen Hebronista, jonka yksi osa on israelin valvoma ja osa palestiinalaisten valvonnassa. Eräät kadut on merkitty "vain juutalaisille".Niitä kutsutaan "steriileiksi" kaduiksi.Palestiinalaiset, jotka eivät saa jalallaan koskettaa katua joutuvat kiipeämään kotiinsa takapihan tikapuita pitkin katolle ja sitä tietä kotiinsa, koska kadun varrella oleva etuovi on naulattu kiinni!Vaikeata terveille, vielä vaikeampaa vanhuksille ja invalideille.Toisissa kaduissa on jakoviiva, joka jakaa 2/3 osaa juutalaisille ja 1/3 osan palestiinalaisille palestiinalaisten omassa kaupungissa!

Tällaisessa valheiden, puolitotuuksien ja vahvan kaksinaismoraalin yhteiskunnassa kuvittelemme voivamme kasvattaa lapsiamme eläytyvyyteen, toisten kunnioittamiseen ja totuuteen. Se jolla on eniten aseita voittaa myös tulkinnan totuudesta. Kerrommeko tämän myös lapsillemme.

Suomalaisen koulun ongelmista

Lauantai 5.7.2008 klo 13.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tukholmalaiset kouluaiset eivät lehtitietojen mukaan haluaisi käydä koulua Suomessa siksi, että heidän mielestään siellä on autoritaarista. Heidän mielestään ruotsalaisissa kouluissa keskustellaan.

Tämän päivän HeSan yliössä Päivi Nykyri ja Kristina Salonen päättävät koululaisten mielenterveyttä käsittelevän kirjoituksensa:" Yksilönä sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen on kouluyhteisön jokaisen jäsenen mielenterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää."

Ansiokas teksti ei hyvien periaatteiden lisäksi anna viitteitä siitä kuinka tämä hyväksytyksi tuleminen tapahtuu.

Koulukiusaamisesta on myös puhuttu lähes loputtomiin, mutta ratkaisuja etsitään säännöistä ja ongelmasta keskustelusta sen sijaan että paneuduttaisiin kouluilmapiirin kiusaamista edistävien seikkojen ennaltaehkäisyyn.

Koulua ei voida irroittaa itsekkäästä,valehtelevasta omaa etua tavoittelevasta herkkiä ja tuntevia ihmisiä polkevasta aikuisten yhteiskunnasta. Tästä johtuen myös koulu viestittää kilpailun ja menestymisen arvoja.Toistaiseksi koulu antaa myös mahdollisuuden palkita oppilaita, jotka ovat avuliaita toisia kohtaan niin stipendien jaossa kuin luokkayhteisössä, opettajien luonteenlaadusta riippuen.

Eläytymistä ja toisen asemaan asettumista ei voi opettaa oppiaineena vaan sen voi omaksua vain elämällä. Suomalaisissa kouluissa koulujärjestelmänä ei ole vielä aloitettu sitä työtä, mikä loisi edellytykset hyvälle kouluilmapiirille.Ainoa keino on auttaa lapsia ja nuoria keskustelemaan aikuisen johdolla kokemuksistaan ja tunteistaan.Koululla on kaikki mahdollisuudet kehittää järjestelmä, jossa lapset jaetaan n 10 lapsen tai nuoren säännöllisesti viikottain kokoontuviin ryhmiin, jotka aikuisen johdolla saavat mahdollisuuden käsitellä tiedon ja tunteen tasolla vapaasti ajatuksistaan ja mielipiteistään. Tällainen ryhmätoiminta lievittää luokattomuuden aiheuttaman irrallisuuden tunteen mahdollista kehittymistä.Jokainen voi vähitellen tuntea olevansa arvostettu ja paine kahinoihin ja kiusaamisiin vähenee.Keskinäinen auttaminen tulee mahdolliseksi pelkän kilpailun sijasta.

Opettajien ammattijärjestö teki vuosikymmeniä sitten karhunpalveluksen kaikille Suomen lapsille julistamalla että " Opettaja opettaa ja koti kasvattaa" Opettajien palkkaus hienosäädettiin entistä enemmän eräänlaiseksi opetussuoriteautomaatiksi kokonaisvaltaisen lasten kasvatus ja opetustapahtuman sijasta.

Osa opettajista saattaa tuntea, että enhän minä ole mikään psykologi enkä siksi voi vetää jotakin lasten ryhmäprosessia.Siihen voi vain todeta, että äidiksi ja isäksi joutuu täysin ilman koulutusta ja oman perheryhmän kanssa on pärjättävä ilman mitään ulkopuolista apua.Sitäpaitsi opettajan johtamassa LUOKASSA ON JO MENEILLÄÄN HALLITSEMATON PROSESSI joka on joskus kaoottinen.

Jotta luokassa joka tapauksessa kehkeytyvä prosessi olisi positiivinen ja miellyttävä sen on saatava välineet tuohon toteuttamiseen. Luokkien tuntiohjelmaan on varattava oma paikkansa keskusteluihin.Keskustelevan opetustyylin paremmuus on selvä. Jokainen oppilaan tekemä oma oivallus jättää pysyvän jäljen hänen tietoisuuteensa.

Opettajien työnohjauksen tulisi olla itsestään selvä osa koulutyötä.Ryhmäprosessien hallinta antaa opettajalle voimia ja lisää kiinnostusta omaan työhön entistä syvemmällä tavalla.

Kokeilimme Helsingin nuorisopsykiatran,Nuorisotoimen,Lastensuojelun ja Etu-Töölön yläasteen kanssa ryhmäjakoa, tutustumisjaksoa lukukauden alussa ja edellämainitun tapaista keskustelevuuden lisäämistä 1990 luvun lopulla. Uuden toiminnan tuomasta annista innostunut opettaja kehaisi " Voi kuinka nuo lapset ovat viisaita".

Annetaan mahdollisuus lasten viisauden tulla esiin avuksemme.