Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Elokuvatarkastamon lopetus

Tiistai 30.3.2010 klo 12.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toimin kymmenen vuotta Valtion elokuvalautakunnan psykiatrian asiantuntijana. Tunnen kaupallisuuden ja mielen suojelun välisen taistelun varsin hyvin. Karkeat kaupalliset intressit pyrkivät alentamaan vertatirskuvien ja väkivaltaa vyöryvien elokuvien ikärajoja.Oli jatkuvaa henkien taistelua saada edes jossain määrin myönteisiä ratkaisuja lasten ja nuorten etujen puolesta.

Yli 47.000 lasta ja nuorta on erityisopetuksen piirissä. Levottomuuden, keskittymiskyvyttömyyden, oppimisvaikeuksien ja masennuksen kanssa painivien lasten toivotaan selviävän koulusta henkilökohtaisemman ja psykologista oivallusta keskimääräistä enemmän sisältävän opetuksen avulla.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain koulusta selviämisestä vaan suuresta kärsimyksestä, jota elämä on näihin nuoriin keskittänyt. Suuren osan käyttäytymistä kutsutaan epäsosiaalisuudeksi. Kärsivää epäsosiaalisuutta. Nämä nuoret ovat alttiimpia lyhytjännitteisyydessään viihdyttämään itseään käsiin sattuvalla väkivaltaviihteellä.

Nyt valmistellaan lakia, jonka seurauksena elokuvia ei enää tarkastettaisi vaan ongelma poistuisi lasten mediakasvatuksella. Kuka uskoo, että mediakasvatuksen seurauksena nuori pystyy DVD:n kannesta päättelemään onko tuote hänelle sopiva?Televisiokuuluttaja varmaan kertoo ikärajan sijasta oman arvelunsa ohjelman sopivuudesta mikäli sitä enään katsotaan tarvittavankaan.

Kyse on puhtaasta kaupallisesta intressistä. Elokuvatarkastuksen lopettamisella saadaan sisään "vapaasti" vyöryvää väkivaltaa, jonka kaupallinen hyödyntäminen kasvattaa epäsosiaalisen mielenlaadun omaavien aikuisten pankkitilejä.

Epäsosiaaliset aikuiset kiinnittävät huomionsa peilikuvansa sijasta avuttomiin, keinottomiin epäsosiaalisesti käyttäytyviin nuoriin. Nuoret päätyvät pian vankilaan mutta epäsosiaaliset aikuiset muuttavat oman epäsosiaalisen toimintatapansa laeiksi, elleivät ne jo ole sitä. Verojen kierto, optiot, veroparatiisit - nehän ovat jo laillisia. Nyt empatian ja toisista ihmisistä välittämisen turruttava video- ja elokuvaväkivalta tehdään entistä saatavammaksi ennakkotarkastuksen lopettamisen seurauksena. Empatian puute normalisoidaan. Laillisuus on kunkinhetkisessä eduskunnassa vallitsevan oikeustajun taso. Yhä enemmän eduskunnan päätökset ylittävät humaaniin ajatteluun liittyvät periaatteet. "Suomi veroparatiisiksi"! ja elokuvatarkastuksen lopettaminen ovat vain eräitä esimerkkejä tässä väkivallan ja eriarvoisuuden lisääntymisen kierteessä. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorten epäsosiaalisuus, rahanahneet aikuiset

Hormonikorvaushoitotutkimusten tieteellisyys

Tiistai 30.3.2010 klo 11.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tänään 30.3.2010 Uutispäivä demarissa kerrottin lääket.lis.Pauliina Tuomikosken tutkimuksesta otsikolla "Hikoilu on sydämen kannalta hyvä ominaisuus". Jo vuosikymmenten ajan yleisön saatavilla on ollut ristiriitaisia tietoja hormonikorvaushoidon vaikutuksista vaihdevuosien jälkeen. Alkuvaiheen kaikin puolin myönteisiä vaikutuksia osoittaneiden tutkimusten jälkeen yhä enemmän on saatu uhkakuvia sisältäviä tutkimustuloksia.

Kriittistä lukijaa on hämmästyttänyt tutkimusjoukkojen erilaisuus. Joihinkin tutkimuksiin on sisällytetty tutkimuksen alkaessa jo 70v ylittäneitä koehenkilöitä. Sen lisäksi usein on oletettu, että tutkittavat naiset ovat muuten samanlaisia mutta toiset koehenkilöt ovat käyttäneet hormonikorvaushoitoa, toiset eivät.

Jokainen tietää, että syöpään sairastumisen todennäköisyys kasvaa iän myötä. Siten 70 vuotiaan todennäköisyys saada syöpä on suurempi kuin 45 vuotiaan juuri vaihdevuodet ylittäneen henkilön todennäköisyys. Siten syöpäriskin arvioinnissa aineiston näin laajat ikäerot ovat arveluttavia.

Naisetkaan eivät ole robotteja. Jo sukukypsässä iässä he ovat erilaisia hormonien määrän vaihdellessä kuukauden eri jaksoissa. Toisilla estrogeenimäärän vähetessä ja progesteronin lisääntyessä vaivoja on enemmän kuin toisilla.Kuukautisvaivat vaihtelevat suuresti.

Eräs tutkimuksia tulkitsevien henkilöiden pääväittämä syöpäriskin suhteen on ollut se, että mitä pidempään estrogeenia käyttää, sitä suurempi riski on. Kuitenkin pääosassa tutkimuksia jätetään kysymättä, mitä raskaudenehkäisymenetelmää nainen on elämänsä ajan käyttänyt. Varsinkin alkuvaiheessa 1960-luvulla ehkäisytablettien hormonimäärät olivat suuria. Siten nainen ollessaan 45-50-vuotias oli saattanut käyttää yli 30 vuotta hormonipillereitä. Missään en ole nähnyt tutkimusaineistoa, jossa hormonien kokonaiskäyttömäärä olisi otettu huomioon riskiä arvioitaessa.

Eräs gynekologian professori totesi korvaushoidon riskin pienuutta määrittäessään suhteessa varsinkin vanhoihin ehkäisypillereihin eron olevan sama kuin tarkkuuspistoolin ja hirvikiväärin välillä.

Hormonikorvaushoidon myönteisiä vaikutuksia vähätellään tässä ja nyt. Tärkeämpiä kuin mahdolliset pitkäaikaiset vaikutukset luukatoon tai sydän-ja verisuonitauteihin ovat sen vaikutukset mielialaan, unensaantiin ja yleiseen elinvoimaan arjessa. Psykiatrina pidän näitä elämänlaatuvaikutuksia kaikkein merkittävimpinä. Jokainen voi itse ratkaista tavoitteleeko 90v ikää ja mahdollista Altzheimerin tautia kieltäytyen hormonikorvaushoidosta vai haluaako elää ihmisarvoista naisen elämää tässä ja nyt useimmiten ilman uni- ja masennuslääkkeitä.

Sen, joka pitää tärkeänä mahdollisuutta hormonikorvaushoidon käyttöön kun sen aika tulee, on syytä turvautua kondomin tai pessaarin käyttöön yhdynnässä. Olenkin ihmetellyt suomalaisten naisten tietämättömyyttä pessaarin käytön hyödyistä. Jos kondomi ei miellytä miksi ei käyttäisi pessaaria?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: estrogeenirasitus, ehkäisymenetelmät, väärät johtopäätökset

Onneksi meillä on Ashton

Sunnuntai 14.3.2010 klo 12.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jo näkemäni ensimmäisen Catherine Ashtonin haastattelun jälkeen pidin valintaa poikkeuksellisen onnistuneena. Tietojeni mukaan Espanjan pääministeri Zapatero oli ehdottanut Ashtonia EU:n ulkoministeriksi. Haastattelussa hän oli selkeä ja ystävällinen.

Eilisessä, 13 maaliskuuta Yle:n TV-uutisten uutispätkässä käsitykseni vahvistui. Ashton puhui luovasta prosessista. Hän vaikutti ihmisenä aidolta, konstailemattomalta eikä hänellä ollut mitään roolikäyttäytymistä. Harmi vain, että julkisuudessa häntä kommentoivat toimittajat eivät tunnista aitoutta eivätkä luovuuden ja tietoisuuden tuomaa sisäistä voimaa.

Toimittajat, nyt lähinnä Helsingin Sanomien Kari Huhta ja Anna-Mari Sipilä keskittyvät lähinnä referoimaan juoruja ja ulkonaisia asioita. Mitä tarkoittaa, että "leppoisan ulkonäön ei pidä antaa pettää .... leppoisan ulkokuoren alla raksuttavat poliitikon aivot". Mitä tarkoittaa poliitikon aivot?

Suuri osa poliitikoista on menettänyt kontaktin omiin tunteisiinsa ja kansalaisten tunteisiin. Tunne oikeudenmukaisuudesta on aikapäivää kadonnut romukoppaan muiden tunteiden kanssa.

Jos Euroopan Unioni on saanut korkeimpaan johtoonsa aidon elossa olevan ihmisen, eikö sitä tulisi juhlia suurena saavutuksena? Tulisi pyrkiä analysoimaan Ashtonin käymiä prosesseja. Lissabonin sopimuksen läpivienti Ison-Britannian ylähuoneen läpi on vaatinut tietoisuutta niistä tekijöistä, jotka prosessiin vaikuttavat sekä oikeanlaisia toimenpiteitä tavoitteen aikaansaamiseksi.

Ulkopolitiikka on samanlaista samaan aikaan vaikuttavien prosessien tunnistamista ja näihin tekijöihin vaikuttamista kuin muutkin kansainväliset prosessit. Siten Catherine Ashton ei ole lainkaan kokematon. Sen sijaan nykyaikaisessa itsekkyyden ja itsekkäiden pyrkimysten ristipaineessa sellaisten prosessien aikaansaaminen, joiden tuloksena on parempia ihmisoikeuksia vaatii todellista taitoa ja ponnistuksia.

Tässä suhteessa Ashton mitä ilmeisemmin on loistava poikkeus. Hänellä on ainakin teoriassa sellainen varustus, joka voisi toimia luovien prosessien voimistamisen suuntaan.

Catherine Ashton ei tuo omaa itseään esiin, mikä on poikkeus moniin johtaviin poliittisiin toimijoihin nähden. Hän ei koreile muotisuunnittelijoiden merkkivaatteilla, laukuilla eikä kampauksilla. Sen sijään hänen lämmin hymynsä ja vinot hampaansa vakuuttavat. Hän keskittyy sisältöön ja asiaan antaen niiden puhua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Catherine Ashton, aitous, luovuus

Pentagon puijasi koko maailmaa

Perjantai 12.3.2010 klo 15.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Arvostelin 16.8.2009 blogissani HeSa:n ulkomaantoimittaja Pekka Hakalaa totuudenvastaisista tiedoista, jotka liittyivät Afganistanin sodan alkuvaiheisiin.

Tänään Pekka Hakalan artikkeli on otsikoitu "Pentagon puijasi koko maailmaa". Tuon artikkelin lopussa Hakala toteaa: "Natsi-Saksan propagandaministerin Joseph Goebbelsin nimiin pantu Suuren valheen teoria on taas todistettu todeksi:valheet uppoavat meihin hidasälyisiin, kun ne ovat tarpeeksi julkeita ja niitä toistetaan riittävästi".

Hakalan huumorin sävyttämä julkinen itsekritiikki on kunnioitettavaa ja ihailtavaa.Suhtaudun henkilöön ystävänä totuudenetsintä matkalla.

Totuuden löytäminen nykyisestä uutisvirrasta vaatii työtä. On päästävä tapahtumien keskelle, tapahtumapaikalle, joko fyysisesti tai tiedollisesti ja tunteellisesti. Monien käsien kautta välitetyt uutistoimistojen viestit ovat seurausta monista tulkinnoista. Ne voivat olla tarkoitushakuisia kuten Pentagonin viestit aina ovat. Jos toimittaja pääsee tapahtumapaikalle ainoastaan miehittäjän kolonnan mukana joutuu hän välttämättä yksipuolisten kokemusten varaan.

Pentagonin osoittautuminen puijaajaksi ei ole enään varsinainen uutinen.Viime viikkoina Yle:ssä nähty dokumentti Pentagonin salaisista papereista kuvaa vuosikymmeniä jatkunutta ulko- ja sotapolitiikkaan liittyvää valehtelua ja Yhdysvaltojen kansalaisten harhaanjohtamista. Yhdysvaltojen presidentit yksi toisensa jälkeen valehtelivat karkeasti riippumatta siitä olivatko he "hyvinä" pidettyjä ihmisiä vai "huonoina".Valehtelun paljastajaksi ja julkistajaksi kehittyi syvän rehellisyyden ja aitouden todellisuuden tavoittanut Pentagonin entinen tutkija.Eräs presidenteistä kutsui häntä Yhdysvaltojen vaarallisimmaksi mieheksi. Henkilö joutui uhraamaan paljon ja häntä uhkasi elinikäinen vankeus. Sanomalehtien uskallus julkaista salaiset paperit kehittyi myös hyvin vähitellen. Tuo kehitys edellytti sitä, että riittävä määrä ihmisiä uskalsi olla välittämättä sanomalehtensä lakkauttamisesta kostona paljastuksille.

Jokainen liikahdus siihen suuntaan, että joku ryhtyy tutkivan journalismin parhaita perinteitä noudattaen etsimään totuutta ja tuomaan sen julki on kunnioitettavaa.Tai edes siihen, että toimittaja noudattaa hyvää toimitustapaa ja yhteisesti sovittuja sääntöjä vaikka ei itse olisi kasvanut aitouden ja totuuden haltijaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pekka Hakala, totuuden merkitys