Luonnollinen vai keinotekoinen maanjäristys

Tiistai 15.3.2011 klo 13.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Maailmankuulu, palkittu säteilyasiantuntija tohtori,Rosalie Bertell on ansioitunut köyhdytetyn uraanin, ihmisen aiheuttamien säämuutosten ja maanjäristysten asiantuntija.YK on käyttänyt hänen asiantuntemustaan mm Köyhdytetyn uraanin vaikutuksia koskevassa komiteassa.Hänen ajatuksiaan on luettavissa hänen kirjoistaan mm "Planet Earth" ja esitelmistään sekä katsottavissa lukuisista videoista mm internetistä.

Japanin viimeviikkoisen maanjäristyksen yhteydessä moni kysyy onko se luonnollinen vai keinotekoisesti, ihmisen aiheuttamana tapahtunut ilmiö.

Keinotekoisen maanjäristyksen voi Rosalie Bertellin mukaan synnyttää esimerkiksi HAARP-teknologialla. "Pentagonilla on Alaskassa tällainen laitteisto. Sen käyttö ja sillä tehtävät kokeet eivät ole siviilivalvonnassa vaan sen käyttö on sotilaallista toimintaa. Kuitenkin Yhdysvaltain kongressi rahoittaa sitä mm otsikolla "Maan sisuksen kartoitus".Laitteella voi tutkia maan sisäisiä bunkkereita,öljy- ja kaasuvarantoja.Kuitenkin HAARP:ia voi käyttää tähtäämään ionosfäärin kautta heijastettuina radioaaltoina maapallon ytimeen ja sen läpi.Nämä aallot aiheuttavat rytmisen liikkeen, joka vuorostaan voi aiheuttaa maanjäristyksen."

"Maanjäristys voidaan aiheuttaa myös vahingossa etsittäessä jotain muuta.Myös bunkerin räjäytysten yhteydessä kuten Irakissa ja Afganistanissa, oheistuotteena ilmeisesti olivat maanjäristykset lähialueella Turkissa ja Afganistanissa."

Rosalie Bertell erittelee tekijöitä, joiden avulla pystyy erottamaan kummasta maanjäristyksestä, luonnollisesta vai ihmisen aiheuttamasta, on kysymys."Ensinnäkin keinotekoinen ihmisen aiheuttama järistys näyttää antavan keinotekoisen työnnön laattoihin, koska se ei ole seurausta laattojen luonnollisesta rytmisestä liikkeestä.Siten jälkijäristys jää huomattavasti pienemmäksi kuin kuin mitä luonnollisen maanjäristyksen yhteydessä tapahtuu."

"Luonnollisen maanjäristyksen jälkijäristys on selkeästi tunnistettavissa. Myös ennakkoon on varoittavia ilmiöitä, joiden johdosta alueilla ryhdytään varotoimiin.""Jos jälkijäristys on selkeästi pienempi, järistys on todennäköisesti keinotekoinen".

Rosalie Bertellillä on valtava määrä käytännön esimerkkejä, jotka osoittavat eri järistysten yhteydessä vakuuttavalla tavalla kuinka eri tahoja oli ennakkoon informoitu tulevasta (keinotekoisesta) järistyksestä kun taas joitakin tahoja ei ollut informoitu.

Rosalie Bertelliä, näyttää erityisesti huolestuttavan se, että "Pentagonin ja muiden HAARP-teknologiaa käyttävien päähän ei näytä mahtuvan, että maapallo on elävä. Se on elävä.Maapallo ottaa energiansa auringosta. Se tuottaa kaiken elämän.Jos tuhoamme elollista tasapainoa tuhoamme elämän edellytyksiä maapallolla."

Sotarikoksiin suhtautuminen

Torstai 10.3.2011 klo 19.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen entinen presidentti Jimmy Carter on todennut useassa haastattelussa ja julkaisuissaan kuinka Hamas noudatti tulitaukoa sen loppuun 19.12.saakka, ennen Gazan verilöylyä, mutta Israel ei. Hamas ei halunnut jatkaa tulitaukoa Israelin jatkuvien rikkomusten johdosta.

Ehud Olmertin hallituksen ja erityisesti sen puolustusministerin Ehud Barakin tulisi kantaa vastuu verilöylyn aikana tehdyistä sotarikoksista. Pullomaiseen suljettuun tilaan pakotettujen palestiinalaisten tappaminen tehokkaimmilla mahdollisilla aseilla ilmasta, mereltä ja maitse on eräs historian kammottavimpia tapahtumia.

Seuratessamme nyt Libyan tapahtumia ja niihin suhtautumista YK:ssa, EU:ssa ja NATO:ssa emme voi olla samanaikaisesti suorittamatta vertailua Gazan kanssa. Gazan tuhossa tuhannesta kolmestasadasta surmansasaaneesta oli 437 lasta, 110 naista ja 123 miespuolista vanhusta. 90.000 jäi kodittomaksi. Kaksikymmentäviisi koulua, sairaalaa tai yliopistoa ja 31 poliisiasemaa tuhottiin. Gazalaiset eivät voineet paeta minnekään koska rajat olivat kiinni.He olivat läsnä vain kauhunsa kanssa, mitä kauhua tiedotusvälineet kuvaavat nyt osan Libyalaisista kokevan.

Libyalaiset, varsinkin siirtotyöläiset pakenevat naapurimaihin sankoin joukoin. Gazalaiset eivät voineet paeta mihinkään. Ihmisen mieli ei pysty sitomaan ylivoimaista kauhua vaan sen kokeminen johtaa mielenhäiriöihin. Gazalaiset lapset kärsivät kokemastaan julmuudesta koko elinikänsä.

Libyan tapauksessa Muammar Gaddafin haastaminen kansainväliseen rikostuomioistuimeen on ollut perustellusti ensi päivistä lähtien keskustelussa niin YK:n ihmisoikeusneuvostossa kuin YK:n turvallisuusneuvostossa.Yhä useammat tahot vaativat myös myötävaikuttajien, eli aseita Libyaan toimittaneiden osavastuuta.

Gazan tapauksessa Israelin hallituksen yhteistyökumppaneita olivat USA:n George W.Bush lähipiireineen sekä Egyptin Hosni Mubarak.

YK:n turvallisuusneuvoston äänestyksessä Gazan asiassa Yhdysvallat äänesti tyhjää. Ihmisoikeusneuvostossa vuorostaan Obaman Yhdysvallat äänesti Israelin kansainväliseen rikostuomioistuimeen viemistä vastaan.

Presidentti Obaman ihmisoikeuspolitiikan kompastuskiveksi osoittautunee se, että hän ei pannut edeltäjäänsä lähipiireineen vastuuseen ilmiselvistä sotarikoksista.Sen jälkeen hän olisi voinut antaa alaistensa äänestää YK:ssa oikein myös Israelin sotarikoksia koskevissa asioissa. Mikäli hän olisi näin tehnyt hän olisi pannut myös omat maanmiehensä yhteistyökumppaneineen kantamaan vastuun teoistaan eikä vain sopivia muiden maiden johtajia.

Mitä terveydenhuolto pelkää?

Torstai 10.3.2011 klo 14.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalainen terveydenhuollon organisaatio on muuttunut radikaalisti viimeisten viidentoista vuoden aikana.Jo rakennuksista heijastuu pelko.Potilas kohtaa ensimmäiseksi hoitoon tullessaan valvontakameroita, lasikoppeja, vahtimestareita ja vartijoita.Vuoronumerot lajittelevat asiakkaat liukuhihnalle.

Mitä terveydenhuollossa pelätään? Pelätään kansalaisia.Pelätään kansalaisten tunteita ja pelätään päihtymystä.

Kohtaaminen lääkärin kanssa on kiireinen. Kiireen vuoksi lääkäri työskentelee samaan aikaan tietokoneen ääressä kun hän haastattelee potilastaan. Molemmat ovat turhautuneita. On teoreettisestikin mahdotonta ymmärtää mitään potilaasta, jota ei ole aikaa kohdata ihmisenä. Jos olisi aikaa pysähtyä, katsoa potilasta silmiin, tuntea ahdistuksen syvyys tai sairauden olemus olemalla läsnä, laboratoriotutkimuksia ei ehkä tarvittaisi.Huolellinen ruumiillinen tutkimus ja tilannearvio yhdistettynä rauhalliseen keskusteluun jo parantaa.

Kun hoitotapahtumat ovat tulleet konemaisiksi, koneellisiksikin, potilahenkilöiden turhautuminen kasvaa. Turhautumista lisäävät hoitojonot tai hoitoonpääsyn monimutkaisuus. Usein potilaan päästessä hoitotapahtuman äärelle turhautuminen on ylittänyt purkautumiskynnyksen. Näitä tunteita käsittelemään palkataan vartijoita ja vahtimestareita sen sijaan, että puututtaisiin perusterveydenhuollon puutteisiin.

Viiden kuukauden ulkomaanoleskelumme aikana olemme nähneet kolme päihtynyttä. Kaksi oli ruotsalaisia ja yksi tanskalainen.Pääosan ajasta olemme olleet Italiassa. Varsinkin Sisiliassa ihmiset ovat ihmisiä toisilleen. Ajattelemme suomalaista katukuvaa valtavana vastakohtana.Joka askeleella kohtaa päihtyneitä. Raitiovaunujen surulliset anteeksipyytävän näköiset alkoholistit, jotka vuosikymmenten tautihistoriastaan huolimatta eivät ole saaneet hoitoa.Päihteiden käyttöön kuoli virallisen tilaston mukaan v. 2008 4758 ihmistä, joista huumekuolemia oli 234.

Suomalaisen terveydenhuollon suurin ongelma on alkoholisairauksien hoidon tavaton jälkeenjääneisyys.Suomen poliittiset päättäjät kieltävät alkoholisairauksien hoidon tarpeen vaikka päihteet ovat suomalaisten työikäisten ( 16-64v) sekä miesten että naisten yleisin kuolinsyy.Kysymyksessä on kansallissairaus, vakavampi uhka kuin budjettivaje tai vaikkapa työttömyys.

Suomalainen terveydenhuolto ei pysty erottamaan alkoholismin sairautta alkoholin suurkulutuksesta. Valtion rahat kaadetaan tehottomiin hoitojärjestelmiin eivätkä kunnat anna maksusitoumusta Minnesotahoitoon, joka toimii Lapualla. Minnesotahoito on tunnetusti ainoa alkoholismiin auttava menetelmä. Lapualla on 20 hoitopaikkaa.

Ruotsissa Minnesotahoitopaikkoja on n.3000 ja Yhdysvalloissa ja Islannissa käytännössä kaikki alkoholistien hoitopaikat toimivat tällä periaatteella. Suomessa sen sijaan mietitään pakkohoitoa eri ryhmille vaikka vapaaehtoista hoitoa ei ole edes alettu järjestää asialliselle tolalle.

Ei ole ihme, että terveydenhuollon palveluihin tarvitaan vartijoita ja lasikoppeja suojelemaan työntekijöitä tunteenpurkauksilta ja väkivallalta.Suomessa yleinen piittaamattomuus johtaa siihen, että puututaan oireisiin mutta ei syihin. Tämän tapainen asenne on epäinhimillinen, johtaa väkivaltaan, rikoksiin, vankilaan ja ennenaikaiseen kuolemaan.

Italialaista ja Suomalaista terveydenhuoltoa

Torstai 3.3.2011 klo 21.17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viiden kuukauden camper-matka Italiaan on ollut erinomaisen mielenkiintoinen kokemus voidessani sen aikana verrata italialaista perusterveydenhuoltoa suomalaiseen.Tarvitsen kerran kuukaudessa pienen toimenpiteen, jonka vuoksi olen hakeutunut sen hetkisen olinpaikkamme terveyskeskuslääkärin vastaanotolle.

Netistä löytyneen lähimmän kunnallisen toimipisteen osoitteen perusteella olen löytänyt päivystävän lääkärin. Kerran soitin etukäteen ja sovin ajan, muulloin menin aikaa varaamatta suoraan paikalle.Jokainen tapahtuma oli yhtä häkellyttävä ja hyvältä tuntuva.

Erään kerran pyöräilin pimeässä löytämääni osoitteeseen. Ikkunassa paloi valo ja soitin portilla ovikelloa. Kysymykseen sanoin tarvitsevani pienen toimenpiteeni. Portti loksahti auki ja ovella odotti keski-ikäinen ystävällinen nainen. Tilassa, johon hän minut kutsui oli eteisen lisäksi vastaanottohuone.Ei lasikoppeja, numerolappuja,tietokonetta,hoitajaa tai vahtimestaria. Kerroin hänelle olevamme läheisellä leirialueella ja pitävämme kovasti sen omistajasta Giovanni Grecosta.Toimenpiteen jälkeen pyöräilin takaisin. Iltaruokaa syödessämme camperin oveen koputettiin. Ovella oli tuo lääkäri kädessään lompakkoni, jonka olin unohtanut hänen pöydälleen.

Toisessa pikkukaupungissa asetuin odotushuoneeseen istumaan muiden asiakkaiden kanssa.Ei numerolappuja.Jokainen tiesi vuoronsa.Odottajat pitivät toistensa puolta.Ihmiset rupattelivat keskenään ja tunnelma oli leppoisa. Lääkäri otti kunkin vuorollaan vastaanottohuoneeseen. Vastaanottotapahtuma kesti kunkin tarpeen mukaan. Ei hoitajia, vahtimestareita ei ketään muita kuin tuo lääkäri koko rakennuksessa.

Koko matkan aikana vain yksi lääkäri viidestä on halunnut nähdä ojentamani EU:n terveyskortin. Kaikki tapaamiset olivat epämuodollisia, inhimillisiä ja kaikki lääkärit halusivat kuulla mistä olen, mitä pidän Sisiliasta ja mitä olen nähnyt.

Vanhat kunnanlääkäriaikani tulivat mieleen. Ihminen hoitotapahtumassa oli tärkein. Jotta hoitotapahtuma olisi inhimillinen, tietokoneen tulisi Suomessa olla poissa vaikka toisessa huoneessa. Sisiliassa en nähnyt hoitotiloissa yhtään tietokonetta.