Suomalainen terveydenhuollon organisaatio on muuttunut radikaalisti viimeisten viidentoista vuoden aikana.Jo rakennuksista heijastuu pelko.Potilas kohtaa ensimmäiseksi hoitoon tullessaan valvontakameroita, lasikoppeja, vahtimestareita ja vartijoita.Vuoronumerot lajittelevat asiakkaat liukuhihnalle.

Mitä terveydenhuollossa pelätään? Pelätään kansalaisia.Pelätään kansalaisten tunteita ja pelätään päihtymystä.

Kohtaaminen lääkärin kanssa on kiireinen. Kiireen vuoksi lääkäri työskentelee samaan aikaan tietokoneen ääressä kun hän haastattelee potilastaan. Molemmat ovat turhautuneita. On teoreettisestikin mahdotonta ymmärtää mitään potilaasta, jota ei ole aikaa kohdata ihmisenä. Jos olisi aikaa pysähtyä, katsoa potilasta silmiin, tuntea ahdistuksen syvyys tai sairauden olemus olemalla läsnä, laboratoriotutkimuksia ei ehkä tarvittaisi.Huolellinen ruumiillinen tutkimus ja tilannearvio yhdistettynä rauhalliseen keskusteluun jo parantaa.

Kun hoitotapahtumat ovat tulleet konemaisiksi, koneellisiksikin, potilahenkilöiden turhautuminen kasvaa. Turhautumista lisäävät hoitojonot tai hoitoonpääsyn monimutkaisuus. Usein potilaan päästessä hoitotapahtuman äärelle turhautuminen on ylittänyt purkautumiskynnyksen. Näitä tunteita käsittelemään palkataan vartijoita ja vahtimestareita sen sijaan, että puututtaisiin perusterveydenhuollon puutteisiin.

Viiden kuukauden ulkomaanoleskelumme aikana olemme nähneet kolme päihtynyttä. Kaksi oli ruotsalaisia ja yksi tanskalainen.Pääosan ajasta olemme olleet Italiassa. Varsinkin Sisiliassa ihmiset ovat ihmisiä toisilleen. Ajattelemme suomalaista katukuvaa valtavana vastakohtana.Joka askeleella kohtaa päihtyneitä. Raitiovaunujen surulliset anteeksipyytävän näköiset alkoholistit, jotka vuosikymmenten tautihistoriastaan huolimatta eivät ole saaneet hoitoa.Päihteiden käyttöön kuoli virallisen tilaston mukaan v. 2008 4758 ihmistä, joista huumekuolemia oli 234.

Suomalaisen terveydenhuollon suurin ongelma on alkoholisairauksien hoidon tavaton jälkeenjääneisyys.Suomen poliittiset päättäjät kieltävät alkoholisairauksien hoidon tarpeen vaikka päihteet ovat suomalaisten työikäisten ( 16-64v) sekä miesten että naisten yleisin kuolinsyy.Kysymyksessä on kansallissairaus, vakavampi uhka kuin budjettivaje tai vaikkapa työttömyys.

Suomalainen terveydenhuolto ei pysty erottamaan alkoholismin sairautta alkoholin suurkulutuksesta. Valtion rahat kaadetaan tehottomiin hoitojärjestelmiin eivätkä kunnat anna maksusitoumusta Minnesotahoitoon, joka toimii Lapualla. Minnesotahoito on tunnetusti ainoa alkoholismiin auttava menetelmä. Lapualla on 20 hoitopaikkaa.

Ruotsissa Minnesotahoitopaikkoja on n.3000 ja Yhdysvalloissa ja Islannissa käytännössä kaikki alkoholistien hoitopaikat toimivat tällä periaatteella. Suomessa sen sijaan mietitään pakkohoitoa eri ryhmille vaikka vapaaehtoista hoitoa ei ole edes alettu järjestää asialliselle tolalle.

Ei ole ihme, että terveydenhuollon palveluihin tarvitaan vartijoita ja lasikoppeja suojelemaan työntekijöitä tunteenpurkauksilta ja väkivallalta.Suomessa yleinen piittaamattomuus johtaa siihen, että puututaan oireisiin mutta ei syihin. Tämän tapainen asenne on epäinhimillinen, johtaa väkivaltaan, rikoksiin, vankilaan ja ennenaikaiseen kuolemaan.