Entä juutalaisten Puhdistus?

Sunnuntai 22.4.2012 klo 11.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sofi Oksasen Puhdistus-tuotanolla on ollut voimakas vaikutus. Puhdistus kuvaa Viron uhrina, johon uhriuteen historiaa tuntemattomat suomalaiset eläytyvät voimakkaasti. Sofi Oksanen kuvaa musta-valkoisen todellisuutensa aukottoman johdonmukaisesti kylmän sodan ja Suomen sisällissodan voittajien retoriikan mukaisesti.

Puhdistuksen tapahtumat alkavat ajankohdasta, jolloin Viron juutalaiset, kommunistit ja neuvostoliittolaisten kanssa yhteistyötä tehneet ja kiinnisaadut oli tapettu. Muualta euroopasta junalasteittain tuodut juutalaiset olivat kaivaneet omat hautansa ja ammuttu niihin. Viro oli julistettu juutalaisista vapaaksi maaksi. Oksasen Puhdistus-tuotannossa näistä tapahtumista ei näy jälkeäkään.

Historian kulku on prosessi, jossa edeltävät seikat vaikuttavat tuleviin. Historian ja ihmisyyden ymmärtäminen edellyttävät pohjakseen totuutta. Taide muuttuu propagandaksi ellei totuus ihmisestä ole sen ytimenä.Propagandakin vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin, mutta se ei lisää ymmärrystä. Siksi propagandistinen taide voi johtaa fasismiin, josta näemme voimistuvia trendejä Euroopassa.

Sofi Oksanen on osunut aikakautemme markkinarakoon.Viron todellisen historiankulun selvittämisen lykkääminen auttaa Suomea lykkäämään oman historiansa objektiivista tarkastelua. Siksi Suomi tarrautuu Oksasen tuotantoon. Nyt kun siihen on liitetty Neuvostoliiton vankileirien saaristo, suomalaiset huokaavat helpotuksesta. Stalinin ja hänen salaisen poliisinsa rikokset asetetaan yhtäläisyysmerkkeihin kommunismin kanssa. Siten totuudenvastaisella yhtäläisyysmerkillä voidaan rinnastaa fasismi ja kommunismi.

Ylipäällikkö C.G.Mannerheim määrääsi 1941 jaottelemaan Suomen miehittämän Itä-Karjalan asukkaat kansalliseen ja  "epä-kansalliseen" väestöön.Venäjänkielinen "epä-kansallinen" osa suljettiin keskitysleireihin. Epä-kansallisia oli 46 295 henkilöä. Vuonna 1942 kuolleisuus leireillä oli 500-600 henkilöä kuukaudessa. Kun Mannerheimin ansioihin lisätään "Ammutaan paikalla"-päiväkäsky sisällissodan ajalta, olisi Suomen kirjallisuudella ja filmiteollisuudella runsaasti aiheita julmuuksien kuvaamiseen omassa maassamme.

Monissa suomalaisissa seminaareissa ihmetellään kuinka Venäjällä edellen on ihmisiä, jotka ihailevat Stalinia tai Serbiassa niitä, jotka ihailevat Mladicia. Nämä ihmettelijät kävelevät kuitenkin itsestään selvästi tyytyväisinä Mannerheimin ratsastajapatsaan ohi joka päivä.

Sofi Oksanen ja Viron kansan tällä hetkellä hallitusvallassa oleva väestö tekevät Suomen kansalle karhunpalveluksen antamalla lisäaikaa omien hirmutekojen kieltämiseen. Suomalaiset projisioivat omat ihmisoikeuspuuttensa ja ongelmansa Venäjälle, Kiinaan, Tsetseniaan, Tiibetiin,Syyriaan, jotta tunne omasta hyveellisyydestä voisi jatkua.

Sosiaaliviranomaisten väärä vallankäyttö Suomessa

Keskiviikko 18.4.2012 klo 10.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen hallintovalta kieltäytyy katsomasta peiliin todetakseen vallan väärinkäytön vääristyneet kasvot sen heijastuksessa. Media yleensä tukee tätä kieltämistä kiinnittämällä huomionsa muualla tapahtuviin vallan väärinkäytöksiin oman maamme sijasta.

Vääryyttä kokeneet kansalaiset ovat kääntyneet puoleeni vuosikymmenten ajan kokiessaan oikeutensa tulleen loukatuiksi. Näistä kokemuksista syntyisi paksu kirja, jos suomalaiset kustantajat sellaisia kustantaisivat. Näin ei kuitenkaan ole. Kansallisten ongelmien kieltämisen puolustusmekanismi on kattava.

Tänään 18.4. nähdään TV 2:lla ruotsalainen dokumentti ruotsalaisesta sosiaaliviranomaisten väärästä vallankäytöstä. Ohjelmassa kuvataan perhettä, josta viranomaiset ottivat, yhden puhelinsoiton perusteella, kaksi lasta huostaan suoraan koulusta, neuvottelematta lainkaan vanhempien kanssa. Kyseessä oli insestiepäily. Ohjelman esitietojen mukaan mitään tutkimuksia ei ollut tehty, eikä huostaanotolla ollut faktapohjaa. 

Suomalainen esimerkki olisi voinut olla samankaltainen. Perheneuvolan psykologi neuvoo avioeroa suunnittelevalle isälle keinon saada lapset itselleen: "Vie lapset kotoa ja tee vaimostasi lastensuojeluilmoitus niin minä hoidan lastensuojelun kanssa loput". Näin tehdään. Perheen äitiä ei tutkita, kodin olosuhteita ei tarkasteta. Lapset jäävät perheen isälle. Prosessin jatkuttua kaksi vuotta ex puolisoille tehdään vanhemmuden arvio. Äiti todetaan erinomaiseksi kasvattajaksi, isälle ei tutkimuksen perusteella olisi annettu huoltajuutta. Oikeudessa lastensuojelun epäammatillisuuden aiheuttamaa katastrofia ei myönnetä vaan oikeusprosesseissa ja tutkimuksissa esitietojen antajana on aina tuo virkavirheitä tehnyt lastensuojelu. Virheiden peittelystä tulee lumipalloa pyörittävä voima. Lasten ja äidin hirvittävät kärsimykset ovat sen hinta.

Luimme lehdestä Laajasalon perhesurman lyhyen historian. Surmaaja oli pyrkinyt murha-aamuna päihdehoitoon. Varmaankaan ei pyrkinyt ensimmäistä kertaa. Hän ei päässyt hoitoon koska ei ollut lähetettä.Viranomaiset tietävät hyvin, että ainoa raitistava hoito on Minnesota-hoito, jota Suomessa tarjotaan muutaman kymmenen vuodepaikan verran. Ruotsissa vastaavia Minnesota-hoitopaikkoja on 3000. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja ehdottaa rattijuopoille vapausrangaistusta. Olisiko syytä ensin perustaa edes 1000 Minnesota-hoitopaikkaa, jotka tarjoaisivat todellisen mahdollisuuden alkoholistien hoitoon. Alkoholistin pakkojuominen johtaa säännön mukaisesti myös toistuvaan rattijuoppouteen. Alkoholistien palloittelu tehottomissa avohoidoissa on vain rahan ja energian tuhlausta, josta vastuun kantavat hallinnosta päättävät poliitikot ja viranhaltijat. Kieltäytyminen hoidon järjestämisestä yhdelle merkittävimmistä sairauksista kärsivälle ryhmälle on mielivaltaa. Sairaudesta rankaiseminen palauttaa terveydenhoidon keskiajalle.

Yle, Syyria ja Kuuba

Lauantai 14.4.2012 klo 10.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen seurannut myötähäpeällä Ylen uutisointia Syyriasta ja Kuubasta.

Ylen uutistoimitus oli lähettänyt toimittajan Syyrian ja Turkin rajalle. Toimittaja kertoi että oli kuultu laukauksia ja ilmoitti kuinka Turkin puolelle paenneet Syyrian hallituksen ja presidentti Assadin vastustajat vastustavat hallitusta ja haluavat, että Assad siirtyy syrjään.Miten on mahdollista, että valtiollisesti ylläpidetty kanava voi Suomessa tarjota näin alkeellista informaatiota? Mainitut tiedot tarjoiltiin A-studiossa, jonka pitäisi olla joillakin tavoin taustoihin perehtynyt, uutistoimintaa syvällisempää pohdintaa tarjoava ohjelmapaikka. TV-uutiset kauhistelee sinänsä valitettavia tuhansiin nousevia pakolaismääriä, mutta ei suhteellista niitä Irakin sotaa pakenemaan joutuneihin 1,5 miljoonaan pakolaiseen, joille Syyria on antanut suojan. Myös Syyrian 0,5 miljoonaa palestiinalaista pakolaista unohtuu.Syyrian hallitus kuitenkin suojelee näitä pakolaisjoukkoja omassa maassaan.

Kuuba uutisointi on vieläkin hämmästyttävämpää. Hiljattain Ylen uutiset ovat tarjonneet kahdesti uutisia Kuubasta. Yksi kuvasi joitakin kymmeniä naisia, jotka osoittavat mieltään poliittisten vankien puolesta ja toinen kuvasi Havannan vanhojen rakennusten restaurointia.Ylellä olisi ollut jo 50 vuotta aikaa perehtyä Kuuban tilanteseen. Kuubassa vallitsi 1960-luvulle saakka feodaalinen diktatuuri. Kuuba oli toiminut eräänlaisena Yhdysvaltalaisten viihde maana bordelleineen. Kuuban vapautumisen jälkeen Yhdysvallat asetti maan totaaliseen taloussaartoon, mikä merkitsi sitä, että mikään maa, joka halusi tehdä kauppaa Yhdysvaltojen kanssa, ei saanut Yhdysvaltojen määräyksestä tehdä kauppaa Kuuban kanssa. YK:n yleiskokous on kymmeniä kertoja tuominnut saarron. Taloudellisesta kurjuudesta huolimatta Kuuban lapsikuolleisuus on vallankumouksen jälkeen laskenut alle Yhdysvaltojen lapsikuolleisuuden ja muutenkin Kuuban terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä ovat erinomaiset. Vielä kaksi vuotta sitten kaikilla oli koulutuksesta riippumatta sama palkka. Tällainen idealistinen toimintamalli ärsyttää Yhdysvaltoja suunnattomasti. Yhdysvalloissahan rahan annetaan ratkaista kaiken, nyt jopa vaalirahoitus on täysin vapaa ja salainen.

Täysin kohtuuton taloussaarto pakottaa Kuuban hallituksen ja kuubalaiset kekseliäisyyteen, jotta keskinäinen solidaarisuus säilyisi, mutta myös kansalaisten toimeentulo olisi turvattua. Ei ole oikein, mutta ymmärrettävää, että Yhdysvaltojen kaltaista rahanvaltaan perustuvaa "demokratiaa" ajavat henkilöt koetaan maanpettureina.

Luulisi, että Ylellä olisi varaa valita toimittajia, joilla olisi jonkinlaiset yleistiedot kohdemaastaan, jossa he toimivat. Mediassa yleisesti vallitseva kaupallisuus vaatisi vastapainokseen edes yhden väylän, josta tavallinen englantia osaamaton suomalainen saisi ajantasaista kansainvälistä tietoa. Muuten ajatteleva katsoja saattaa saada sen käsityksen, että yhdysvaltalainen tiedotushegemonia määrittelee laajemminkin YLE:n uutisten näkökulman, kuten jo Venäjä- ja Kiina-uutisoinnissa usein on asianlaita.

Kofi Annan osoittaa jälleen viisautensa

Keskiviikko 11.4.2012 klo 9.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rauhantutkija Johan Galtung kuvasi Helsingin Sanomien yliössään kuinka kansainvälinen kanssakäyminen on siirtynyt keskinäisten neuvottelujen ja yhteistyön tiestä sotilaalliseen vallankäyttöön. Yhdysvaltojen presidentti George W.Bush vahvisti tuota tietä, jonka jo aikaisemmat USA:n presidentit ovat avanneet.

Hyödylliset diktatuurit USA varusti asein ja itsenäisemmät diktatuurit leimattiin roistovaltioiksi ja mahdollisesti tuhottaviksi. Ainakin vallan vaihto sotilaallisin keinoin katsottiin oikeutetuksi.

Syyrian kohdalla malli ei olekaan toteutunut. Melko sekulaarinen alawidiktatuuri ei alistukaan käsitykseen, että sunnidiktatuuri olisi parempi. Irakin melko sekulaarinen sunnidiktatuuri tuhottiin keskiajalle ja korvattiin shia-enemmistöisellä hallituksella. Saudiarabian ja Bahrainin sunnidiktatuureissa on Yhdysvaltojen sotilastukikohdat eikä vallanvaihdosta kansainvälisin asein ole tietoakaan. Israelin apartheidvaltio on myös Yhdysvaltojen erityisessä suojeluksessa.

EU on lähes poikkeuksetta seurannut Yhdysvaltojen mielivaltaista politiikkaa. Suomalaisena jään kaipaamaan presidentti Urho Kekkosen voimakasta rauhan ja ystävyyden politiikan aikaa. EU vie Suomea väärään suuntaan.

Kofi Annan ei YK:n pääsihteerinä ollessaan ollut USA:n suosiossa. Hänen viisautensa ja tasapuolisuutensa ärsytti Yhdysvaltoja. Seurasin häntä läheltä Haagin rauhankongressissa. Kokemus vahvisti myönteistä käsitystäni.

Kofi Annan on Syyrian konfliktin ratkaisuyrityksessään suhtautunut kaikkiin valtioihin, jotka ovat jollakin tavalla mukana, neutraalin asiallisesti ja rakentavasti. Kun USA, EU ja arabimaiden enemmistö ovat liittoutuneet kutsumaan shia-johtoisia valtioita pahan akseliksi tai roistovaltioiksi, Kofi Annan sen sijaan näkee mieluummin kunkin maan myönteiset voimavarat ja yhteistyöpotentiaalit. USA, EU ja arabimaiden enemmistö rakentavat osapuoliyhteistyötä "Syyrian ystävät" ryhmittymän alle saadakseen talouspakotteiden ja aseiden avulla aikaan vallanvaihdon Syyriassa, samalla sen seurauksena pyrkien heikentämään Iranin asemaa.

Vierailullaan Iranissa Annan kutsuu maata mahdollisesti osaksi Syyrian konfliktin ratkaisua. Demokratian kannattajana asia tuntuisi päivänselvältä.Annanin työtä vaikeuttaa USA:n ja Ranskan kiihkeä halu vaihtaa Syyrian hallitus nopeasti uhrien määrästä välittämättä.Syyrian hallitus ja Iran eivät ilmeisestikään ole este Syyrian demokratisointiprosessissa vaan länsimaiden halu toteuttaa se omalla hyväksi totutulla tavallaan - asein.

Hyvä itsetunto estää syrjäytymisen

Sunnuntai 8.4.2012 klo 9.28 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hyvän itsetunnon mahdollisuudet syntyvät jo varhaislapsuudessa. Hyvä itsetunto edellyttää sitä, että lapsi kokee omat tunteensa tärkeiksi. Jo pieni vauva saattaa menettää omien tunteittensa arvostamisen, jos läheiset aikuiset jatkuvasti jättävät huomioon ottamatta sen, että jo vastasyntyneellä on kyky tuntea.

Monesti vanhemmille opetetaan jo synnytyslaitoksella, että lapsi tarvitsee järkytysten välttämiseksi aina ruokaa kun hän itkee tai ääntelee. Tällaisen ohjauksen seurauksena neuvoille alttiit vanhemmat alistuvat ns jatkuvaan imetykseen. Tällöin vauva joutuu kokemaan, että hänen ilmauksillaan ei ole merkitystä kun lopputuloksena on aina ruokaa.Vauva tai pikkulapsi muuttuu passiiviseksi uteliaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Useimmiten juuri äidit kokevat lapsensa omaisuutenaan, jonka he kyllä tuntevat ja sen seurauksena alkavat hienovaraisesti hallita lastaan.

Liiallinen läheisyys ja lasten erillisuuden tuhoutuminen tapahtuu ns. "perhepedissä". Lapsen erillisyyttä ei tällöin kunnioiteta myöskään fyysisesti. Psyykkinen erillisyys hävitetään psyykkisessä symbioosissa ja fyysisen erillisyyden kokeminen estyy kun lapsella ei ole omaa nukkumapaikkaa.

Onnellisessa tapauksessa vanhemmat, muutama muukin aikuinen ja pikkulapsi saavat opetella tuntemaan vastasyntyneen. Vastasyntynyt ja myöhemmin pikkuvauva saa kokea useammanlaista läheisyyttä ja vuorovaikutusta. Hänen uteliaisuutensa herää. "Kummallista kuinka erilaisia läheisyyden tapoja koen!" Erilaiset tavat pitää sylissä tai jutella ovat silti myös turvallisia. Jo pieni lapsi huomaa, että ei ole vain yhtä turvallisuutta eikä yhtä tapaa olla. Kun alle vuoden vanhat erilaisuuteen tottuneet pikkulapset "keskustelevat" keskenään, voi syntyä sellaista iloa ja innostusta, minkälaista aikuinen ei koskaan pysty synnyttämään pikkulapsessa.

Ikätoverisuhteet, myös pikkulasten suhteet ovat avainasemassa syrjäytymisen estämisessä. Vauvan itsenäisyyttä ei tulisi tuhota ensimmäisinä päivinäkään. Äidit tulisi opettaa kuulemaan pienen lapsensa ilmaisuja siten, että oivallus lapsen pyrkimyksistä tulisi tunnistetuksi. Ei tarvitse aina onnistua, mutta rakastava oivaltamisen pyrkimys riittää.

Syrjäytymistä edistävät nykyisenkaltaiset omistussuhteiden kaltaiset symbioottiset äiti-lapsisuhteet. Lapsia hoidetaan samoin kuin omaisuutta. Heli Suominen kuvasi taannoin erinomaisesti Helsingin Sanomissa ranskalaisvanhempien suomalaisvanhempiin nähden erilaista suhtautumista lapsiinsa. Ranskalaisvanhempien keskinäinen suhde on ensisijainen ja lapsiin suhtaudutaan rakastavasti, kunnioittavasti ja rajat asettaen.

Kun lapsen tunteiden ja erillisyyden arvostaminen kasvaa, huomataan, että myös koulussa tarvitaan sen kaltaista opettajan ja oppilaiden välistä kanssakäymistä, joka tukee jokaisen lapsen erilaisten tunteiden ja käsitysten huomioon ottamista. Viikottaiset keskustelupiirit, joissa voidaan käsitellä lasten kokemuksia elämästään voivat laajentua ja yleistyä koko koulun ilmapiiriin. Vähitellen opitaan uudenlainen opettamisen tapa, joka perustuu keskusteluun ja todelliseen vuorovaikutukseen opettajien ja oppilaiden välillä.

Ennen tätä joudutaan arvioimaan uudelleen äitien, isien, lasten ja muiden tärkeiden aikuisten suhdetta varhaislapsuuden aikana. Syrjäytymisen estämiseen on pitkä matka.