Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hallinnollinen erillisyys on tuhon tie!

Tiistai 17.12.2013 klo 9.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hallitus pyrkii sosiaali-terveys- ja kuntauudistuksellaan ilmeiseen kansakunnan hyvään. Tosiasia on, että vain riittävän suurilla hallinnollisilla kokonaisuuksilla voidaan toteuttaa järkevää sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Toimin Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkärinä 25 vuotta ja riittävän määrän vuosia HYKS:n hallituksen - tosin varajäsenenä- mutta aitopaikalla seuratakseni kuntayhtymän päätöksenteon perusperiaatteita sekä 15 vuotta kaupunginvaltuustossa. 

Laman aikana 1990-luvulla havaitsin, että oman yksikköni sairaalapaikat vievät 38.000 vastuuväestön, 13 -19 vuotiaiden helsinkiläisten, kokonaisbudjetista 80%. Avohoidon lisäämisen tarve oli huutava. Mistään ei ollut saatavissa lisäresursseja. Päätin ottaa resurssit sairaalahoidosta. Siirsin sairaalassa toimineet lääkärit, psykologit ja sosiaalityöntekijät toimimaan poliklinikoilla. Mikäli lääkäri katsoi potilaan tarvitsevan sairaalan osastohoitoa, hänen tuli itse mennä potilaan kanssa osastolle ja neuvotella hoitajien kanssa minkälaista osastohoito olisi, antaa ohjeet ja osastoille jääneen apulaislääkärin tehtävänä oli suorittaa välttämättömät toimet. Erikoislääkäri kävi poliklinikalta käsin seuraamassa potilaan kunnon edistymistä. Osaston hoitaja saattoi potilaan vastuupoliklinikalle, terapioihin ja neuvotteluihin, heti voinnin salliessa. Toisin sanoen potilaalla oli vain yksi hoitosuunnitelma ja se oli tehty poliklinikalla, eli avohoidossa. Sama lääkäri vastasi kokonaishoidosta tapahtui se sitten osastolla tai avohoidossa. Siten ei ollut kahta rinnakkaista hoitojärjestelmää vaan yksi kokonaisuus, jossa kaikki työskentelivät yhteisen päämäärän- potilaan aidon kohtaamisen- eikä laitostamisen hyväksi.

Pöhöttynyt suomalainen erikoissairaanhoito on saatava hallintaan. Havaitsin HYKS:in hallituksessa, että varsinkin pienempien kuntien päättäjät olivat "asiantuntijalääkäreiden armoilla". Asiantuntija saattoi aina perustella miksi tuo ja tuo kallis laite tai järjestelmä oli aivan välttämätön. Lääkärit ovat valitettavan kapeakatseisia, oman spesialiteettinsa asiantuntijoita. Yli 30% nuorista lääkäreistä on sitä mieltä, että Suomessa on liian hyvä sosiaaliturva. Herooiset leikkaukset tuntuvat tärkeämmiltä kuin tylsä perusterveydenhuolto.

Erikoissairaanhoidon järkevöittäminen ei voi tapahtua, jos sen järjestäjällä ei ole budjettivastuuta. Vastuullisuus merkitsee kykyä riisua erikoissairaanhoito ja siirtää varoja perusterveyden- ja sosiaalihuoltoon. Sen seurauksena nähdään järkevämpiä menettelytapoja ja humaanimpaa potilaitten kohtelua ja- yllätys, yllätys, myös parempaa erikoissairaanhoitoa.

Nuorisopsykiatrian kohdalla lama synnytti toimintatapoja, jotka muuttivat hoitohenkilökunnan asenteita potilasta arvostaviksi. Potilaat muuttuivat oman asiansa asiantuntijoiksi ja hoito oli yhteistyötä. Tehostuneen polikliinisen työn seurauksena sairaalapaikkojen tarve väheni ja hoitoajat sairaalassa lyhenivät.

Kaiken ytimenä oli se, että seurasimme budjettia. Tiesimme toimenpiteittemme budjettivaikutukset. Olimme tiiviissä yhteistyössä terveyslautakunnan kanssa, jonka tuki oli välttämätön tehdessämme rohkeita siirtoja.

Toimimme tiiviissä yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Tavoitteenamme oli saada jokaiselle potilaalle paitsi vastuulääkäri, myös vastuusosiaalityöntekijä. Psykiatria on eräänlainen laboratorio, jonka työn kautta voi nähdä, että myös ruumiillisissa sairauksissa sairaudet ja sosiaaliset olosuhteet ovat kietoutuneet toisiinsa.

Vaikka toimintamallimme oli erikoissairaanhoidon alaa, sen mekanismit voi yleistää koko terveyden- ja sosiaalihuoltoon.

Olen kuvannut toimintaympäristömme ja mallimme kehittämisen kirjassani Pirkko Turpeinen: Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun.

Hallituksella tulee olla rohkeutta tehdä radikaali kunta- ja sosiaali-ja terveydenhuollon uudistus. Vesitetty kompromissi ei vie tilannetta nykyisestä parempaan. Perustuslain henkeä ei voi tulkita siten, että se vaatisi olemaan huolehtimatta kansan hyvinvoinnista ja terveydestä myös nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Keitä Ukrainan EU:ta tukevat mielenosoittajat ovat?

Sunnuntai 15.12.2013 klo 11.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen parlamentaarisesti hallitun YLE:n uutistoimittaja Marja Manninen selostaa posket innosta hehkuen Kiovan mielenosoituksia.Leninin patsas kaatuu ja sitä hakataan kappaleiksi. Suomalainen poliittinen johtaja kehuu kuinka Ukrainassa ja Thaimaassa toteutuu näin demokratia!

EU:n ulkopoliittinen johtaja Catherine Ashton ei ole yhtä naivi. Ei myöskään Saksan hallitus eikä pääomapiirit Saksassa ja Yhdysvalloissa. He tavoittelevat samaa kuin Jugoslaviassa. Ukrainan 48 miljoonan asukkaan maa on saatava osaksi laajaa yhteismarkkinaa, jossa vallitsisivat pääoman lait.

Jugoslavian kaavaa on toteutettu irtisanomalla Ukrainalta IMF:n lainat. Irisanomisen verukkeena on se, että Ukrainan hallitus subventoi kansalaistensa energialaskuja. Ashton on uhannut Ukrainaa myös taloussaarrolla ellei se allekirjoita EU-sopimusta. Kun Jugoslavia ajettiin taloudelliseen kaaokseen 10v ohjelmalla, tiedettiin, että köyhyys ja epävarmuus nostaisivat liittovaltion kansoja vastakkainasetteluun. Ukrainan kohdalla 2v annos ahdinkoa vahvistettuna voimakkaalla EU-propagandalla on jakamassa maan kahtia. Kun Jugoslavian hajottamisessa Yhdysvaltojen National Endowment for Democracy kasvatusohjelma tuotti satoa, EU vuorostaan käyttää EU-Endowment for Democracy kuorrutusta.

Minkälaisia voimia EU nyt käyttää tavoitteidensa saavuttamiseen?

Jokainen, joka on lukenut toisen maailmansodan historiaa tai lukenut esimerkiksi Curzio Malaparten taidokkaan kirjan Kaputt, tietää, että Länsi Ukrainassa toimi kansallismielinen fasisti-puolue, jonka johdossa oli Stepan Bandera. Juutalaisia tapettiin kylmäverisesti ei ainoastaan Ukrainassa vaan heitä jahdattiin myös Puolan alueelle. Der Spiegelin kirjallisuuskriitikon Reich-Ranickin henki pelastui puolalaisen talonpojan piiloteltua häntä ja hänen vaimoaan kellarissaan. Länsi-Ukrainalaiset olivat Hitlerin halukkaita liittolaisia ja fasistisempia kuin fasistit itse. The New York Review of Booksissa ilmestyi laaja artikkeli aiheesta 2012.

Oranssin vallankumouksen presidentiksi nostama Justschenko pystytti patsaan Stepan Banderalle Lviviin, jossa oli laajimmat juutalaispogromit. Monet muutkin fasistit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana saaneet kunnianpalautuksen ja heidät on virallisesti nimetty Ukrainan sankareiksi.

Yksi mielenosoitusten keskeisitä voimista on Svoboda-Vapaus puolue, joka on äärioikeiston kattojärjestön jäsen kuten Jobbik Unkarissa ja Front Nacional Ranskassa. Svoboda on natsikollaboraattoreiden suora perillinen.

Julia Timoshenkon puolue oli vaaliliitossa Svobodan kanssa ja auttoi tämän saamaan merkittävän määrän edustajia parlamenttiin.

Mielenosoituksissa räväköitä puheita pitänyt, Saksassa asuva, myös oikeistolainen nyrkkeilijä Klitscko on Saksan hallitsevan puolueen Kristillisdemokraattien Kondrad Adenauer säätiön tukema poliitikko. Hänen tehtäväkseen on delegoitu pysyvän EU-myönteisen enemmistön saaminen Kiovaan. Klitscko vaati Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Victoria Nulandia ja republikaani senaattoria John Mc Cainia, heidän näyttäytyessään Kiovan torilla mielenosoittajien tukena,jakaen kakkuja ja pikkuleipiä, että Yhdysvaltojen tulee ryhtyä sanoista tekoihin. Klitschko vaati Ukrainaa asetettavaksi taloussaartoon! Siis köyhät köyhtykää, jotta pääsemme valtaan, niinkö?

Kaikkia EU-mielenosoitukseen osallistuvia puolueita yhdistää Venäjä-vastaisuus,jota EU tukee. NATO pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa Ukrainassa yhteisillä sotaharjoituksilla vaikka myös Venäjällä on sotilastukikohta Sevastopolissa.

Mistä johtuu, että Suomen media ja jotkut poliittiset johtajat voivat kokea parlamentilta luottamuslauseen saaneen hallituksen ja vapailla vaaleilla valitun presidentin vallan kyseenalaistavan väkivaltaisen mielenosoituksen olevan demokratiaa Ukrainassa tai Thaimaassa?

Toisen maailmansodan aikana Suomi tunnusti fasistisen Kroatian.Pari vuotta sitten Suomi ajoi voimakkaasti Kroatian EU jäsenyyttä, maan, joka itsenäisyytensä ensi metreillä hyväksyi perustuslain, jolla ikiaikaisilla asuinsijoillaan Kroatiassa asuvat serbit, julistettiin toisen luokan kansalaisiksi ja menettämään monet siihenastiset tasaveroiset sosiaaliset oikeudet.

Onko meillä jokin pysyvä kyvyttömyys erottaa fasismia demokratiasta. Kun EU pyrkii ajamaan itsekkäitä suurpääoman taloudellisia ja sotilaallisia tavoitteita demokratian kustannuksella on sitten kysymys Ukrainan painostamisesta tai kauppaneuvotteluista USA:n kanssa, Suomi ajelehtii tietämättömyyden tai naiviuden merellä. Onko historiassamme tunnistamattomia, käsittelemättömiä asioita, joiden käsittelemättömyys johtaa kyvyttömyyteen tunnistaa mikä on syvästi oikeudenmukaista ja demokraattista ja mikä ei?

Mielestäni olemme huolestuttavilla vaarallisilla vesillä.

Mandelan hännystelijät

Maanantai 9.12.2013 klo 11.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Uskomatonta nähdä kuinka median tietämättömyys yhdistettynä propagandaan ja valtioiden johtajien itserakkauteen johtaa käsitykseen, että kaikki ovat olleet alusta alkaen Mandelan puolella ja tukena.

Etelä-Afrikan rotusortohallitus menestyi ja voi hyvin USA:n johdon erityisesti CIA:n, mutta myös YK:n, kansainvälisten järjestöjen ja jopa Maailman lääkäriliiton tuella. Mandelan telkeäminen vankilaan 1962 tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä CIA:n ja rotuerotteluhallituksen kanssa (Kennedyn aikana). Samoihin aikoihin CIA johti Indonesian sotilasvallankaappausta ja miljoonien kommunistien tappamista. Myös 1960-luvun alussa "buurit" Indonesian entiset isännät, eli hollantilaiset käyttivät aseellista valtaa Uudessa Guineassa.Etelä-Afrikan rotusorto on buurien aikaansaannos.

Neuvostoliitto tuki ANC:ta ja rotusorron lopettamiseen pyrkivää kansanliikettä.

Vielä kahdeksankymmentäluvulla rotusorron lopettaminen näytti mahdottomalta. Muistan kuinka lujalta apartheidin voima tuntui puhuessani eduskunnassa joidenkin muiden kansanedustajien kanssa sitä vastaan. ANC:n valkoihoinen edustaja istui melko surullisena lehterillä kuuntelemassa.Eduskunnan pöytäkirjoista voi lukea kuinka laaja osa eduskuntaa kannatti apartheidia.

Muistan kuinka riemukkaalta tuntui kun toivo alkoi kasvaa. Sen ensimmäinen airut oli suomalainen AKT ja Risto Kuisma, auto-ja kuljetustyöläisten ammattiliitto, joka aloitti Etelä-Afrikkaan kohdistuvan taloussaarron. Tämä taloussaarto kasvoi, voimistui ja pakotti lopulta Etelä-Afrikan rotusortohallituksen myönnytyksiin. Ei Mandelaa vapautettu de Klerkin armeliaisuuden johdosta, vaan siksi, että hänen oli pakko neuvotella.

Nyt Nelson Mandelan hautajaisiin kiiruhtavat kaikki ja näyttelevät kannattavansa Mandelan aatteita. Todellista ihmisoikeuksien etusijalle asettamista nykyisessä orwellilaisessa maailmassa on hyvin vähän.

Nykymaailmassa vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta toimivat johtajat kylmästi tapetaan vankilaan saattamisen asemasta. Kuinka moni Mandelan hautajaisiin saapuva korkea vieras muistaa, että palestiinalaiset istuvat samaan aikaan Gazan keskitysleirissään ilman sähköä ja puhdasta vettä? Tai kuinka monta Länsirannan palestiinalaisten satoja vuosia vanhaa oliivipuuta on hakattu laittomien juutalaissiirtokuntien alta.Tai kuinka monta palestiinalaisten johtajaa Jasser Arafat mukaan luettuna, on tapettu kaikkien näiden Mandelaa surevien johtajien silmien alla ja myötävaikutuksella.

Nykyisen maailmanjärjestyksen mukaisesti apartheidhallitus Israelissa nauttii EU:n taloudellisesta suosituimmuusasemasta. Palestiinalaisia ja heidän oikeuksiaan tukenut ja maassaan toteuttanut Syyrian hallitus on taloussaarron kohteena. Yhdysvallat myy aseita Israelille ja Syyrian hallitusta vastaan taisteleville terroristeille.

Totuus on muuttunut valheeksi, oikeudenmukaisuus vääryydeksi ja tätä orwellilaista todellisuutta ylläpitävät piittaamattomat, pinnalliset tiedotusvälineet ja niiden usko globaaliin ylikansallisen pääoman vallan oikeutukseen.

Yhdysvallat ehti poistaa Nelson Mandelan terroristien listalta vasta v. 2008, viisi vuotta ennen tämän kuolemaa. Siten suurin osa hautajaisissa paikalla olevista Yhdysvaltojen presidenteistä piti häntä terroristina ja apartheidia hyvänä järjestyksenä - heidän globaalille vallalleen. Ehkä he miettivät sitä haudalla seistessään.

Ja mikäpä on miettiessä, taloudellinen valta Etelä-Afrikassa on edelleen tukevasti valkoisen rodun käsissä ja köyhät mustat asuvat slummeissaan.