Yhdessä sopiminen vai vastakkainasettelu

Maanantai 21.9.2015 klo 17.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime viikon mielenilmauksen ympärillä on ollut paljon puhetta Suomelle tyypillisestä sopimisen kulttuurista. Sipilän porvarihallitus on astunut yksipuolisten pakkolakien kannalle, mikä monen mielestä rikkoo hyväksi koetut toimintatavat.

Onko Suomi todella yhteistyön yhteiskunta? Ulkopolitiikassa nykyisen presidentin aikana on siirrytty suoran konfrontaation ja sotapolitiikan aikaan suhteessa naapurimaahamme Venäjään. Ensimmäisessä mieleeni jääneessä kohtaamisessa presidentti Niinistö suhtautui yliopistolla puheen pitäneeseen venäläiseen kenraaliin objektina, alentuen. "Olette pitänyt puheen".. Niinistö opetti paheksuen, julkisesti TV-kameroiden edessä. Samoin vuotuisessa ulkopolittisessa laajaa julkisuutta saavassa Kultaranta-seminaarissa 2015 hän läksytti Venäjän edustajaa Kudrinia " kuulinko oikein"... Siis venäläiset eivät ole tasaveroisia subjekteja omine mielipiteineen ja taustoineen. Seuraavaksi presidentti esti Venäjän parlamentin puhemiehen pääsyn ETYK-juhlaseminaariin, mutta otti vastaan samalla viikolla vastaavaa arvoa edustavan USA:n Boehnerin Yhdysvaltojen laivaston vieraillessa Etelä-satamassa ja USA:n sotilasoittokunnan konsertoidessa Suomenlinnan kirkossa.

Muistan elävästi TV-n vaalihaastattelun, jossa haastattelija tivasi NATO:sta. "Älkää yrittäkö työntää NATO:a kurkustani alas" kiivaili Niinistö muka tuohtuneena jättäen yleisölle sen käsityksen, että hän ei ainakaan toimisi suomalaisten tahtoa vastaan. Kuitenkin jo syksyllä 2014 hän paikalla ollen valvoi kun puolustusvoimien komentaja allekirjoitti NATO:n kanssa isäntämaasopimuksen suomalaisten selän takana. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomenkielelle.

Ulkopolitiikkaan nähden voidaan sanoa, että Suomi on tehnyt täydellisen käännöksen rauhan ja yhteistyön politiikasta kaikkien maiden kanssa. Suomi on siirtynyt tiiviiseen liittoon USA:n ja sen johtaman NATO:n kanssa, joka jo määritelmän mukaisesti suhtautuu vihamielisesti paitsi Venäjään myös kaikkiin sellaisiin maihin, jotka eivät alistu USA:n väkivaltaan perustuvaan toimintatapaan. Presidentti Niinistö edellytti puoluejohtajille pitämässään puhuttelussa että neljän tärkeimmän asian joukossa olivat puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ja hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Molemmat merkitsevät kielteistä painotusta suhteessa Venäjään Suomen oman puolustuspoliittisen painotuksen ohella.

Presidentti Niinistön kaudella vahvistunut doktriini edellyttää Venäjän vastaisen propagandan voimistumista mediassa. Median on syötettävä kansalaisille paikkansa pitämätöntä todellisuutta. Venäjä leimataan uhkaksi koska se ei antanut Yhdysvaltojen ottaa haltuunsa Krimillä sijaitsevaa Venäjän Sevastopolin sotilastukikohtaa. Yhdysvaltojen 800 sotilastukikohtaa takaa sen sotilasmahdin maapallolla. USA:lla on edelleen Saksassa 174 tukialuetta/tukikohtaa, joista eräs toimii USA:n suorittamien lennokkimurhien keskeisenä solmukohtana. Suomi on liittynyt Saksan ja muiden USA:n sotilaallisten alusmaiden rinnalle osallistumaan jatkuvan sodan logiikkaan. Se edellyttää tosiasioiden salaamista ja korvaamista propagandalla. Suomen suurimmat tiedotusvälineet Helsingin Sanomat ja Yle-uutiset toimivat ihailtavan aukottomasti tuon sotadoktriinin palvelijoina.

Entä sitten sisäpolitiikka. Takaavatko ammattijärjestöt sopimisen kulttuurin laajemminkin suomalaisessa yhteiskunnassa porvarillisen hallituksen sanelupolitiikasta huolimatta. Pääministeri Sipilän väitetään uhkailleen, että EU-komissio alistaa Suomen talouden itselleen, ellei Suomessa toimita hallituksen tahdon mukaan. Suomen hallituksen jäsen Olli Rehn on tottunut viemään komission pakkotoimia käytäntöön. Siten komission toimintatavat lienevät oikeaksi koetut myös Sipilän hallituksessa.

Ammattijärjestöt eivät ole näyttäneet kykenevänsä olemaan johdonmukaisia globaalilla tasolla. Työehtosopimusneuvottelut käsittelevät sinänsä yksittäisten työntekijöiden oikeuksien kannalta merkittäviä asioita. Ammattijärjestöillä olisi kuitenkin myös kansainvälistä joukkovoimaa, jos se niin tahtoisi. Ylikansallisen pääoman valtaa ei yksittäinen työntekijä, liitto tai ammattijärjestöjen liitto pysty kumoamaan. Yksittäiset kansalaiset kuuluivat he sitten ammattiliittoihin tai eivät odottaisivat, että ammattijärjestöt olisivat myös laajemmin demokratian kannalla. Tämän kanssa on ristiriidassa se, että ammattijärjestöt eivät käsittääkseni ole tuominneet TTIP-hanketta.

TPP ja TTIP niin kutsutuilla kauppa- ja investointisopimuksilla on tarkoitus paitsi tuhota demokratiaa ja valtioiden oikeutta puolustaa niiden luontoa ja kansalaisten päätöksenteko-oikeutta, myös vahingoittaa tiettyjä sopimusten ulkopuolella olevia valtioita. Vain erilaisten järjestöjen kansainvälisellä yhteistyöllä näiden sopimusten voimaantulo voidaan estää.

Liittoutumalla Yhdysvaltojen ja NATO:n kanssa liittoudutaan haluamaan pahaa kaikille muille maille. Yhdysvaltalaisten vasemmistointellektuellien mielestä presidentti Obama on osoittautunut Kissingeriä ja Brezinskiäkin julmemmaksi ja vallanhaluisemmaksi globaalipoliitikoksi.

Ulkopoliittisten valintojen seurauksena ihmisten mieliin on hahmottunut todellisuus, jota seuraten äänestäjiä voidaan johtaa harhaan. Todellinen demokratia ja yhdessäsopiminen perustuu siihen, että yksilöt tietävät mikä on totta. Jos ihmiset tietäisivät enemmän todellisuudesta he eivät alistuisi nykyiseen vihan ja ylikansallisen pääoman hallitsemaan poliittiseen päätöksentekoon.

Tätä totuutta Britannian työväenpuolueen uusi puheenjohtaja Jeremy Corbyn ja Kreikan entinen valtiovarainministeri Giannis Varoufakis ovat yrittäneet raottaa. Suomalaisilla on pitkä matka pakkovallasta todelliseen yhdessäsopimiseen.

Helsingin Sanomien Syyria/Venäjä- uutisointi lähestyy tragikomediaa

Torstai 17.9.2015 klo 10.17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat kertoo Syyrian presidentti Assadin esiintyneen Venäjän televisiossa. Toimittaja Ville Similä kirjoittaa BBC:n uutisoineen tästä. Siis Similä ei voi itse katsoa englanninkieliseltä Russia Today kanavalta tai RT:n verkkouutisten kautta lähetystä, jossa 6-7 toimittajaa haastattelee presidenttiä puolen tunnin ajan.

Ei. Sen sijaan Similä kirjoittaa kaikki läntisen propagandan kliseet. Hän " tietää" mitä Assad tarkoittaa terroristeilla, hänen ei tarvitse kuunnella Assadin kuvausta Lähi-Idän tilanteesta koska hän tietää miten tulee kirjoittaa.

Tapanani oli seurata 2000-luvun alussa YK:n yleisistunnon puheita. Kiinnitin huomiota myös Syyrian edustajan puheisiin. Samoin minulla oli mahdollisuus lukea belgialaista sanomalehteä, jossa tuohon aikaan julkaistiin muun muassa presidentti Milosevichin puheet Jugoslavian parlamentissa 1990-luvulla kokonaisuudessaan. Vain todellinen tieto antaa mahdollisuuden etsiä perusteluja omille kannanotoille.

Nykyisin tiedonsaanti on helpompaa. Yhdysvaltojen salaiset operaatiot eivät pysy enää salaisina vuosikymmeniä. Tosin muutaman vuodenkin viive on liikaa.

Lukiessani tänään Helsingin Sanomien BBC:n kautta kierrätettyä vääristeltyä uutista presidentti Assadin haastattelusta mieleeni tuli toinen sotauutinen. Helsingin Sanomien musiikkiarvostelija Vesa Sirén,  jonka poliittisia kannanottoja on nähty milloin Israeliin, Palestiinaan, Kuubaan tai Georgiaan liittyen, teki musiikkiarvostelun Georgian sodan jälkeen Etelä-Ossetian pääkaupungissa Tshinvalissa pidetystä konsertista.

Satuin näkemään konsertin suorana lähetyksenä. Vesa Sirén ei ollut nähnyt konserttia vaan oli lukenut britti-lehdestä sen arvostelun. Hän kertoi kapellimestari Valeri Gergievin johtaneen voitonjuhlakonserttia. Lomaan Sirén heitti alentuvia luonnehdintoja Gergievistä. Todellinen tapahtuma ja arvio olivat yhtä kaukana toisistaan kuin yö on päivästä. Kapellimestari Gergiev, itsekin osseetti, antoi ensin surun murtaman haastattelun. Itse konsertti tapahtui pimenevässä illassa kynttilöiden valossa, ulkona,suuren surun vallassa olevien kyyneleisten ihmisten painaessa päänsä. Tuota taustaa vasten Sirénin arvio oli halventava.

Samaa voi sanoa Ville Similän selostuksesta Assadin haastattelusta. Similä voi tutustua Assadin haastatteluun vaikka facebook-sivustollani. Katsoin, että on tärkeätä, että  mahdollisimman moni näkee sen, jonka jälkeen voi itse päätellä mitä haluaa ajatella. Mielestäni haastattelu oli paras katsaus Lähi-Idän kokonaistilanteeseen, mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Pekka Hakalan kaunainen selostus Venäjän ulkoministeriön lehdistöpäälliköstä Marija Zaharovasta oli tuttua Hakalaa.Joidenkin totuuden jyvästen lomaan on heitetty vahva annos propagandaa.

Kun tuuli kääntyy, länsivaltojen, EU-Suomi mukaanluettuna, on pakko alkaa kantaa vastuuta osallisuudestaan tai myötäilystään USA:n johtamassa Lähi-Idän, Afganistanin ja Ukrainan kaaoksessa ja sen aiheuttamassa pakolaisvyöryssä. 

Helsingin Sanomien ja Yle:n Syyria-satu

Perjantai 11.9.2015 klo 12.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

10.9. 2015 Yle:n maahanmuuttopanelin maahanmuuttaja jäsen totesi "Venäjähän on oikeassa, mutta eihän niin voi sanoa" häkeltyen hetkeksi. Tämä panelisti oli ainoa, joka yritti sanoa jotakin USA:n roolista ja tuli käyttäytyneeksi kuin lapsi sadussa "Keisarin uudet vaatteet". Suomalaiset, kumartelevat ja nöyristelevät maailmanvaltias USA:n edessä; ihastelevat, valehtelevat, puhuvat puolitotuuksia pysyäkseen keisarin suosiossa. 

Toinenkin satu tulee mieleen: Seven blind men, eli Seitsemän sokeaa miestä. Sadussa jokainen yrittää kertoa minkälainen otus norsu on. Yksi saa käteensä hännän ja toteaa, että norsu on siimamainen. Kukin kuvailee norsun olemusta sen mukaan, mikä kohta norsusta käteen sattuu.

Helsingin Sanomien Syyria raportti 11.9. oikein kädestä pitäen ja kaavioilla näyttää minkälainen HeSa:n käsitys on. Propaganda tässäkin tulee lopputulokseksi.

Helsingin Sanomat unohtaa että USA synnytti al Qaidan Afganistanissa. Nyt HeSa ei mainitse, että USA tukee edelleen al Qaidaa, nyt Syyriassa samoin kuin Bosniassa 1990-luvulla. USA on eräine ex-siirtomaavalta NATO-liittolaisineen rahoittanut ja kouluttanut terroristeja Jordaniassa taistelemaan Syyrian hallitusta vastaan koko sodan ajan.  Sotilasvallankaappaus Syyriassa oli USA:n ohjelmassa jo v.2006 samalla tavalla kuin Libyan tuhoaminen oli ohjelmassa jo 1980-luvulla, jolloin Gaddafi yritettiin surmata ohjuksella.

Olisihan sota jo loppunut ellei USA NATO- ja Lähi-Idän liittolaisineen olisi aseistanut ja kouluttanut yhä uusia terroristiryhmiä. USA:n vierittää kemiallisten aseiden käytön Syyrian hallituksen syyksi tilanteessa, jossa asian selvittämistä varten paikalle saapunut Carla del Ponte piti todennäköisimpänä tekijänä kapinallisia. HeSa:n Laura Saarikoski pitää Syyrian hallitusta syyllisenä; ei siihen todisteita tarvita.

Läntinen propaganda Syyrian sekulaarista, sotilaallisesti liittoutumatonta hallitusta vastaan alkoi jo kauan ennen sisällissotaa. Libanonilaisen poliitikon Rafik Haririn murha vieritettiin välittömästi Syyrian syyksi - niinhän provokaatiot toimivat. Kenelle oli hyötyä Syyrian armeijan vetäytymisestä Libanonista? Israel miehittää edelleen Syyrian Golania ja tärkeitä puhtaan veden lähteitä.

Israel ja Turkki, USA:n liittolaiset, hoitavat ISIS:in haavoittuneita ja toimivat muutenkin yhteistyössä. HeSa unohtaa huolellisessa kaaviopiirroksessaan, että Turkki pommittaa kurdeja. Demokratiaa ja itsemäärämisoikeuttaan puolustavat kurdit ovat äärimuslimikalifaattia perustavien ISIksen ja sen tukijoiden vihollisia.

Kuten Yle-panelin maahanmuuttajaedustaja totesi Venäjä on oikessa - vaikka sitä ei Suomessa saa sanoa. Venäjä on ollut oikeassa Irakin, Libyan ja Syyrian suhteen. USA liittolaisineen on ollut paitsi väärässä, myös aiheuttanut mieletöntä kärsimystä ja tuhoa Lähi-Idässä. Mielivaltaan perustuva suhtautuminen YK:n jäsenmaan, liittoutumattoman Syyrian presidenttiin on ollut käsittämätöntä. Miten USA:n presidentti ja kongressi liittolaisineen olisi saanut vallan nostaa tai laskea peukalonsa tämän valtion kohdalla. Presidentin leimaaminen julmuriksi tai rikolliseksi vielä suurempien julmureiden toimesta ontuu. Jos tarkastelee presidentti Assadin lähestymistapoja ulkovaltoihin ja omaan perustuslakiinsa, voidaan sanoa, että hän on pyrkinyt kehittämään suhteita ulkovaltoihin ja viimeisin perustuslaki on hyväksyttävä. Suomi antoi korkeimman kunniamerkkinsä Assadille v. 2009. Tuskin sitä nykypäivänä ihan pahimmille julmureille annetaan.

Loppukevennyksenä anekdootti: Juuri ennen sotaa Helsingin Sanomat kirjoitti arvostelevassa sävyssä uutisen silmälääkäri, presidentti Assadin ja tämän englantilaisen vaimon ostosmatkasta Pariisiin. He olivat ostaneet 10.000 euroa maksaneen ruokasalin kaluston itselleen. Samana päivänä luin toisen uutisen. Michelle Obama, presidentti Obaman vaimo oli Qatarin emiirin vaimon kanssa Tiffanylla timantti-ostoksilla.

.