Eilen saimme kokea Yle:n russofoobisen informaatiosodan kiihdytysvaihteen. Puolen tunnin aikana iltauutisten ja A-studion yhteydessä saimme kokea 4 russofobista iskua. Mikä muuttaa uutiset aivopesuksi ja informaatiosodaksi? Se, että uutisissa ei puhuta asiasta vaan pyritään aikaansaamaan kauhua ja voimattomuutta, jonka aiheuttajaksi projisioidaan Venäjä.

Kuukausikaupalla Yle on käyttänyt asiantuntijanaan Itä-Alepposta kotoisin olevaa miestä, joka kertoo vievänsä "leluja" Itä-Aleppoon. Kuka maksaa hänen kymmenet matkansa? Kuinka hän perustelee sitä, että lapset tarvitsevat juuri nyt ensisijaisesti leluja? Hänen tarinansa ovat aina samoja. Syyrian legitiimi hallitus on paha ja sen avukseen pyytämä Venäjä samoin. Nyt hän on ilmoittanut liittyneensä Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen ja ensi töikseen toimittanut julkisuuteen Venäjä-vastaisen kirjelmänsä " uuden isänmaansa, Suomen kansalaisena".

Saman mallin mukaisesti USA:n ja Saksan aikaansaama Jugoslavia-tribunaali Haagissa käyttää kaikissa oikeudenkäynneissään samaa "tähtitodistajaa", Drazen Erdemovicia, vaikka käsillä olisi tapahtumien todistajina tuhansia muita. Tuon seurauksena on propaganda, jonka avulla koko Euroopan media ja sen avulla suurin osa ihmisistä edelleen uskoo, että tapahtumien kulku Balkanin sodissa oli sellainen kuin USA, sen liittolaiset ja niiden apuna toimintu Ruder-Finn mainostoimisto väittivät.

Balkanin sotien läntisen median aivopesun seurauksena on nyt mahdollista, että USA:n presidenttiehdokas Hillary Clintonin seurassa Valkoiseen taloon on ehdolla sotarikolliseksi luokiteltava Bill Clinton. Presidenttinä Clinton aseisti yhdessä Kroatian lähettiläänsä kanssa neo-natseja ja jihadisteja Kroatiassa ja Bosniassa. Samat jihadistit osallistuivat WTC-tornien tuhoon. Olen kuvannut tapahtumia uunituoreessa kirjassani "Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä".

Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien päällikkö Atte Jääskeläinen ilmoitti taannoin eduskunnan disinformaatiota koskevassa paneelissa kuinka hän toteuttaa objektiivista tiedonvälitystä. Menetelmänä on se, että Venäjää koskevien uutisten jälkeen hän edellyttää, että uutistenlukija sanoo "Venäjä kiistää". Eilisen, 12.10. 2016 ilta-ajankohtaisohjelmien "rysäyksen" vastapainoksi hän antoi aamu-uutisissa presidentti Putinin itse "kiistää" Venäjän osuutta Syyriassa koskevat uutiset. Toisin sanoen illan kauhu-uutiset kompensoitiin aamu-uutisten katsojille kiistämisellä, mutta ilman, että Putin olisi saanut perustella kiistämisen. Sen hän sai tehdä monilla kansainvälisillä uutiskanavilla.

Yle:llä ei ole ollut tarvetta välittää todellisia uutisia, joita sentään vielä joistakin läntisistäkin uutisvälineistä voi saada. Oikeita uutisia syntyisi siitä, jos Yle kertoisi miksi Venäjä käytti vetoa YK:n turvaneuvostossa. Suomen kansalaisilla on oikeus tietää miksi?

Suomalaisille oli kerrottu, että Ranskan ulkoministeri kävi Moskovassa neuvottelemassa Syyrian tilanteesta Yhdysvaltojen vetäydyttyä Venäjä-yhteistyöstä. Tämä yhteistyö oli katkennut siihen, että Yhdysvallat ei ollut halukas lopettamaan terroristien suojelua ja aseistamista Itä-Aleppossa. Tätä ei suomalaisille kerrottu. Ranskan ulkoministeri ja Venäjän ulkoministeri päätyivät neuvotteluissaan yhteiseen päätöslauselmaehdotukseen Aleppon ongelman ratkaisemiseksi. Ranskan ulkoministeri matkusti sen jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa päätoslauselmaehdotus muuttui. Kun se tuli äänestykseen siinä ei ollut jälkeäkään siitä, mitä Venäjän kanssa oli sovittu.

Venäjä ei voinut sallia Itä-Aleppon terroristien suojelua niiden jatkaessaa Länsi-Aleppon miljoonakaupungin tulitusta.

Yle-uutisista ei saa mitään käsitystä Länsi-Aleppon tapahtumista, siitä, että terroristit estävät itä-aleppolaisten pakenemisen Assadin ja Venäjän valmistelemia pakokäytäviä pitkin turvaan kaupungin länsiosaan.

Yle:n vakituinen syyrialainen demareihin liittynyt avustaja ei kerro totuutta, koska hän on osa Yle:n Venäjä-vastaista propagandaa.

Yle:n tehtävänä olisi parlamentaarisesti valvottuna tiedotusvälineenä kertoa totuudenmukaisia uutisia, joiden avulla ymmärrys monimutkaisista syy-seuraussuhteista voisi hahmottua.

Valtioneuvoston valittua russofobisen disinformaatiokoulutuksen Yhdysvalloissa omaksi agendakseen Yle käyttää sitä omaksi hyödykseen ja meidän katsojien tappioksi.

Edellisessä blogissani kuvaamani kokonaisuuden mukaisesti russofobia toteutuu läpäisyperiaatteella. Docventures ohjelman toimittajan kehottaessa katselijoita paljastamaan ja ilmoittamaan trollit, Venäjään myönteisesti tai neutraalisesti suhtautuvat suomalaiset, entinen ulkoministeri istui vieressä kommentoimatta asiaa mitenkään.

Suurimmat kustantamot, Otava ja WSOY toteuttavat samaa periaatetta. Ne katsovat russofobisten kirjojen, erityisesti dekkareiden myyvän hyvin lännessä. Hiukseni nousivat pystyyn lukiessani eduskunnan pöytäkirjoja yllämainittua Lahtari, Punikki,Teurastaja kirjaani varten. Miksi suomalaisille ei ole kerrottu sisällisotaan johtaneita syitä? Miksi Suomen keskitysleireistä ei ole tehty yhtään elokuvaa? Miksi valkoisten julmuudet ja toisen maailmansodan aikuiset rikokset on laajasti julkisuudessa vaiettu? Johtuuko se siitä, että samat vallanpitäjät, jotka olivat syyllisiä, ovat edelleen sukulaistensa ja hengenheimolaistensa kanssa vallassa? He käyttävät tiedon valtaa erityisesti kustantamoissa ja mediassa. Otava omistaa Suomalainen kirjakauppa-ketjun. Se ei pidä myynnissä kiusallisia kirjoja.Kirjastoissa tällaisia teoksia joudutaan jonottamaan, koska kappaleita on niin vähän.

Valtioneuvoston tehtyä russofobisen suuntautumispäätöksen kaupallinen media on innolla mukana. Moni kriittinen historiallinen hanke on riippuvainen valtion tai yksityisen rahoituksesta. Ei ole oletettavissa, että keskitysleirielokuva saisi tukea.

Media arvostelee Puolaa ja Unkaria oikeusvaltioperiaatteen tai lehdistövapauden rikkomuksista. Suomalaisella medialla ei kuitenkaan ole perusteita arvostella näitä maita, koska oma tiedonvälitys on muuttunut aivopesuksi. Suomi on niin pieni kielialue, että ne kansalaiset, jotka käyttävät ainoastaan suomenkieltä, joutuvat täydellisesti aivopesun kohteiksi. Olen huomannut monen pyytävän apua englanninkielisten facebook-postausten sisällön kuvailemiseen, koska asianomaiset eivät hallitse riittävästi englanninkieltä. 

Suomalaisten aivopesu on helppoa. Siinä meillä on 100-vuotinen perinne. Pelolla hallitseminen saattaa tyydyttää vallanpitäjiä mutta minulle psykiatrina se tuntuu vastuuttomalta. Propagandalla on tunnetusti karut seuraukset.