Vallankaappaus Ukrainassa ja Suomessa

Keskiviikko 25.1.2017 klo 11.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ukrainan presidentti Poroshenko on vierailullaan Suomessa kertonut ihailevansa Mannerheimia ja verrannut Suomen Talvisotaa Ukrainan nykytilanteeseen. Eikä ihme! Neo-fasistinen ajattelu on noussut Ukrainan viralliseksi ajatteluksi ja maan johto haluaa kietoa niin monta maata kuin mahdollista ideologiansa piiriin.

Suomen media myötäilee tätä kehitystä. Tosin presidentti Trumpin valtaannousu on synnyttänyt lievää epäröintiä, voiko samalla "valheiden" linjalla jatkaa kuten ennenkin. Helsingin Sanomien Pekka Hakala kertoo lehdessään ensimmäistä kertaa jotakin Itä-Ukrainan arjesta. Syy- seuraussuhteista toki vaieten. Eihän lehti voi myöntää tietävänsä jotakin Yhdysvaltojen ja EU:n provosoimasta ja edesauttamasta väkivaltaisesta vallankaappauksesta, Itä-Ukrainan väestön kielellisten ja poliittisten oikeuksien poistamisesta, eläkkeiden ja sosiaalitukien maksamisen lopettamisesta jne.

Mediamme ei tunnusta tietävänsä sitä, että sodan julisti Kiovan laiton vallankaappaushalltus, kutsuen sotaansa terrorisminvastaiseksi sodaksi. Demokratiaa vaativien kansalaisten muilutukset, elävältäpolttamiset ja oikeudettomaksi jättämiset jätetään raportoimatta. Sitten kuin "avaruudesta" ilmestyvätkin Venäjän ruplat, eläkkeet, ruoka-apu. Mitä Helsingin Sanomat odottaa? Sitäkö, että itä-ukrainalaiset kuolisivat paitsi Kiovan tykkituleen, myös nälkään, janoon ja kylmyyteen. Valheet ja humanismin puute jylläävät.

Tässä tilanteessa presidentti Poroshenkon puheet vajoavat otollisiin suomalaisiin mieliin. Maagiset sanat Talvisota ja Mannerheim! Tiedotusvälineet ovat vuosisadan ajan valheillaan ja peittelyllään vaienneet Mannerheimin sotarikoksista, keskitysleireistä ja työväenluokan vainosta koko sisällissodan jälkeisen ajan niin kauan kun tämä eli. Vielä valikoitua totuutta esittävissä muistelmissaan Mannerheim sai vahvistettua tuota työväenluokkaa halventavaa asennettaan.

Suomessa, kuten nyt 2014 Ukrainassa, suoritettiin äärioikeiston vallankaappaus kesällä 1917. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta, jonka puhemiehenä toimi Kullervo Manner, julisti Suomen itsenäiseksi Valtalain avulla 18.7.1917. Vähemmistöön jääneet äärioikeistolaiset kansanedustajat halusivat estää työväenvaltaan perustuvan itsenäisyyden sekä työväestön oikeuksien demokraattisen toteutumisen. He kääntyivät Venäjän porvarillisen väliaikaisen hallituksen puoleen, joka antoi eduskunnan hajotusmanifestin. Näille porvarillisille edustajille porvarillinen Venäjän alamaisuus oli enemmän heidän taloudellisten etujensa mukainen kuin itsenäisyys, jossa sosialidemokraateilla oli enemmistö.

Työväestö piti vallassa ollutta eduskuntaa laillisena. Porvaristo sen sijaan valmistautui uusiin väliaikaisen Venäjän halltuksen määräämiin vaaleihin muodostamalla vaaliliiton. Vasemmisto hävisi vaalit. Vaalit voittanut porvaristo muodosti puhtaasti porvarillisen senaatin eli hallituksen. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan aikana senaatissa oli herrasmiesmäisesti puolet sosialidemokraatteja ja puolet porvareita sosialidemokraattisen puheenjohtajan äänen ratkaistaessa ellei päätös ollut sopuisa.

Tämän puhtaasti porvarillisen senaatin toiminta yltyi mielivallaksi. Heti joulukuun 1917 itsenäisyysjulistuksen tunnustamisen jälkeen, 11.1.1918 porvarienemmistöinen eduskunta päätti suojeluskuntien muodostamisesta Suomen viralliseksi armeijaksi. Työväestön alistamiseen ei enää riittänyt juonittelulla synnytetty porvarienemmistöinen eduskunta sekä puhtaasti prvarillinen hallitus vaan lopullinen alistaminen suoritettiin porvarillisen armeijan avulla.

Maassa oli samaan aikaan työväenkaarteja ja suojeluskuntia. Yhdellä päätöksellä suojeluskunnat laillistettiin viralliseksi armeijaksi. Eduskunnan vasemmistolaiset edustajat olisivat halunneet armeijalle valvontaelimen, jossa olisi ollut yhtä paljon vasemmiston ja porvariston edustajia, jotta jollakin tasolla myös työväestön turvallisuus olisi taattu. Lain perusteellinen käsittely valiokunnissa ja kaikki oikeudenmukaisuutta lisäävät seikat estettiin porvarillisen enemmistön toimesta. Eduskuntakeskustelun päätteeksi edustaja Airola lausui " Minä ehdotan, että eduskunnan istunto lopetetaan niin, että porvaristo veisaisi `Syttynyt on sota julma`.

Porvarillisen luokka-armeijan luominen, nälkä, torpparien ja mäkitupalaisten oikeudeton asema, työväestön puuttuva vaikutusvalta kunnallisissa asioissa sekä se, että Mannerheim jätti noudattamatta senaatin sähkettä olla määräämättä liikekannallepanoa, olivat ratkaisevia subjektiivisia seikkoja sodan alkamiseen. ( yksityiskohdat teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja)

Sisällissodan jälkeen työläisiä tuomitsemaan perustettiin tuomioistuimia, joissa pidättäjät, syyttäjät, todistajat, tuomarit ja vanginvartijat olivat kaikki valkoisia. Valkoisten rikoksia ei tutkittu vaan heidät armahdettiin vuoden 1918 lopulla. Tämä kaikki jätti yhteiskuntaan mielivallan ja "laillisen" syrjinnän ilmapiirin työläisiä kohtaan. Vasemmistolaisten eduskuntaryhmien vangitsemiset, työväenjärjestöjen kieltämiset, tuhansien vangitsemiset paitsi välittömästi sisällissodan jälkeen myös 1930- ja 1940-luvulla koettiin valtaväestön taholla luonnollisina ilmiöinä. Sotapropaganda ja kirkko muovasivat ihmisten mieliä kuten valtamedia tänään.

Kirjassani kuvaan myös kuinka Suomen valmistautuminen Talvisotaan oli huolellista ja tapahtui yhteistyössä Saksan ja Ruotsin, mutta myös fasistisen Italian ja muidenkin länsimaiden kanssa, joiden tavoitteena oli Neuvostoliiton murskaaminen. Keskeiset lähteet ovat Ison-Britannian ja Saksan valtionarkistoista sekä Italian ulkoministerin päiväkirjat.

Ei ole ihme, että presidentti Poroshenko ihailee Talvisotaa ja Mannerheimia. Mannerheimhan halusi kitkeä juutalais-bolshevismin juurineen. Hänen koko elämänsä suuntana oli saattaa Venäjälle takaisin porvarivalta vaikka sitten Suomi olisi menettänyt itsenäisyytensä. Ukrainan neo-fasistit haluavat taistella demokratiaa vaativia venäjänkielisiä itä-ukrainalaisia ja venäläisiä vastaan yhdessä Yhdysvaltojen ja Saksan/EU:n kanssa ylläpitääkseen oligarkkien ja korruptoituneiden pääomapiirien valtaa.

Suomen pääomapiirien valta on aina pohjautunut liittolaisuuteen Saksan kanssa. 1918 Suomi antautui Saksan vasallivaltioksi porvarillisen tynkäeduskunnan (josta sosialidemokraattien osallistuminen oli estetty) toimesta 1918. Talvisota oli toisen maailmansodan esinäytös Saksan näkökulmasta. Toisen maailmansodan ja jatkosota-valloitussodan tavoitteena oli pelastaa läntinen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ja rakentaa Suur-Suomi yhdessä natsi-Saksan kanssa.

Hävityn sodan jälkeen Suomen porvarillisten pääomapiirien oli nöyrryttävä demokratiaan ja hyviin suhteisiin "arkkivihollisensa" Neuvostoliiton kanssa, joka ei 25 miljoonaa kansalaistaan menetettyäänkään vielä kaatunut. Tuohon Neuvostoliiton kaatumiseen tarvittiin paljon taloudellista saartoa, teknologiasaartoa, kaupan rajoitteita ym. Suomi hyödynsi bilateraalia kauppaa ja kukoisti.

Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui siitä huolimatta, että yli 70% kansalaisista äänesti sosialismin säilyttämisen puolesta. Hajoaminen ei tapahtunut demokraattisesti vaan läntisen kapitalismin vallalla. Ilmainen koulutus, terveydenhuolto, täystyöllisyys ja kohtuuhintainen asunto ja solidaarisuus hävisivät itsekkyydelle ja läntiselle varakkuuteen perustuvalle vapaudelle.

Suomen pääomapiirit kiiruhtivat hyödyntämään syntynyttä kansainvälistä tilannetta jälleen kiipeämällä tutun Saksan syliin. Round Table of Industrialists suuryrittäjät olivat suunnitelleet EU:n kapitalismin hyvinvoinnin takaajaksi. EU:lla oli Yhdysvaltojen suurpääomapiirien tuki. Sinne Suomen Saksa-suuntauksen perilliset myös halusivat. Työväenluokan alistamiseen eivät enää omat kotimaiset voimat riittäisi, tarvittiin EU:n jäsenyyden tukea vahvistetuna USA-kuorrutuksella.

Siitä huolimatta, että Saksa oli heti yhdistymisensä jälkeen sotapolulla Suomessa eivät mitkään hälytyskellot kilkattaneet. Jugoslavian hajotukseen Yhdysvaltojen rinnalla osallistunut Saksa tuntui Suomen poliittisesta eliitistä niin tutulta tukiessaan neo-fasisteja Kroatiassa. Saksa pommitti jälleen Belgradia kuten natsi-Saksa aikaisemmin. Suomikin halusi EU jäseneksi päästyään tukea Kroatian EU-jäsenyyttä olihan Suomi tunnustanut fasistisen Kroatiankin 1940-luvulla.

EU-jäsenyys oli Suomen pääomapiireille jälleen mahdollisuus porvarillisen komentonsa säilyttämiseen vaikka siinä itsenäisyys menikin. Oikeistolle porvarillisen Venäjän alamaisuus oli suotuisampi kuin Valta-lain tarjoama itsenäisyys, Saksan alamaisuus 1918 oli mieluisampi kuin itsenäisyys, natsi-Saksan avulla saavutettava Suur-Suomi ja Saksan valtakunnan osana oleminen oli oman vallan kannalta tärkeämpää kuin itsenäisyys ja nyt "kamalan" Kekkosvallan ja rauhanomaisen rinnakkainelon aika Neuostoliitto-Venäjän kanssa itsenäisenä kansainvälistäkin rauhaa tavoittelevana demokratiana saatiin vihdoin päättymään liittymällä EU:un.Nyt aikaisemmin piilossa ollut "ryssä-viha" on taas hovikelpoista. Talouspakotteet ovat eräänlainen esiliina.

Suomen poliittinen eliitti on silitellyt Ukrainan vallankaappaus-oligarkkeja 3 vuotta myötäkarvaan. Presidentti Poroshenkon yritys käyttää Mannerheimia, jonka sotarikoksia ja keskitysleirejä ei Suomessa ole käsitelty, oman sotapropagandansa välineenä käynee mahdottomaksi suomalaisten nuorten halutessa tietää enemmän Suomen historiasta. Talvisotamyyttikin avautuu kiinnostuneille nuorille vaikka perinteistä historiakäsitystä ylläpitävät säätiöt korruptoimiensa historioitsijoiden avulla yrittävät jatkaa tavoitteidensa mukaisten "historiateosten" painamista.

Suomalaiset nuoret irroittautuvat valtamedian otteesta eivätkä Helsingin Sanomien Pekka Hakalan jutut mene enään läpi Poroshenkon ja USA:n entisen varapresidentin Bidenin haluamalla tavalla. Jopa Suomen presidentti Niinistö puhui varovaisesti mahdollisuudesta pakotteiden purkamiseen. Minskin sopimuksen täytäntöönpano on yksinomaan presidentti Poroshenkon vastuulla.

Valheen estetisointi - aivopesun kolmas aste

Lauantai 14.1.2017 klo 11.29 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toimittaja Pekka Torvinen kirjoittaa Lauantaiesseen otsikolla "Kuinka Trumpin ja Putinin valheisiin pitää vastata".Hän kirjoittaa Camusta laajasti referoiden kuinka totalitaristisia ideologioita ja johtajia vastaan taistelu on loputonta taistelua valheita vastaan.

Kirjoittaja viittaa Kari Huhdan ennen joulua ilmestyneeseen tekstiin, jossa tämä sanoo, että "meidät on valehdeltu tainnoksiin".

Kari Huhta tunnetaan ideologisena NATO:n ja Yhdysvaltojen sotilasmahdin ihailijana ja kannattajana. Hänen teksteissään eivät näy Yhdysvaltojen sotien ja lennokkimurhien siviiliuhrit. Eivät NSA:n Prisma-ohjelman vakoilu, joka ulottuu jokaisen maapallon asukkaan sähköposteihin, puheluihin ja nettihakuihin. Sen sijaan Venäjä-pelon lietsomisessa hän on luotettava, Hesarin linjalla oleva, työpaikkansa ehdottomasti pitävä toimittaja.

Suomen valtamedia on amerikkalaisempi kuin amerikkalainen media. Yhdysvaltojen valtamedia oli USA:n presidentinvaaleissa yksimielisesti Hillary Clintonin takana yhdessä tiedustelupalvelujen, aseteollisuuden ja Wall Streetin rahamaailman kanssa. Häntä tukivat ja rahoittivat Saudi Arabia, Ukraina, miljardööri Soros, EU ja monet muut. Hillary Clintonin taustavoimat syrjäyttivät sosialistisen, nuorten ja intellektuellien kannattaman Bernie Sandersin epärehellisellä tavalla.Suomen valtamedia tiedotti koko vaalikamppailun ajan Yhdysvaltojen valtamedian mukaisesti.

Kun Wikileaks paljasti demokraattipuolueen epärehellisen toiminnan ja Sandersin syrjimisen, media alkoi väittää Venäjän hakkeroineen demokraattien sähköposteja. Itse asia, Clintonien ja demokraattien epärehellinen toiminta sivuutettiin. Suomen media välitti jokaisen yhdysvaltalaismedian vainoharhaisen uutisen Venäjästä, mutta ei sitä, että mitään faktoja väitteen tueksi ei ole olemassa. Se tuli julki, mutta media vaikeni eikä korjannut aiempia uutisiaan.

Presidentiksi valitun Donald Trumpin suurin "virhe" on ollut se, että hän kautta vaalikampanjansa sekä valituksi tultuaan on ollut sitä mieltä, että olisi hyvä jos Yhdysvallat tulisi hyvin toimeen Venäjän kanssa. Hillary Clinton ja presidentti Obama sen sijaan ovat katkaisseet kaikki mahdollisuudet liennytykseen ja päinvastoin julistaneet eristävänsä Venäjän ja erityisesti presidentti Putinin.

Toinen suuri "virhe" on ollut se, että Trump on halunnut katkaista TTP ja TTIP kauppasopimusneuvottelut. Vaikka tiedetään, että nämä kauppasopimukset aiheuttaisivat valtioille suuren riskin joutua suuryhtiöiden kiristämiksi ja oikeuteen haastamiksi, ei EU, Suomen eduskunta eikä Suomen ammattiyhdistysliike ole olleet ongelmasta huolissaan vaan ovat kannattaneet kauppasopimuksia. Valveutuneet kansalaiset ovat Trumpin kanssa samaa mieltä, ehkä eri perustein. Jos valtio alkaisi olla huolissaan aseiden käytön aiheuttamista "haitoista" ihmishenkien menetyksinä, aseteollisuus voisi haastaa valtion oikeuteen sen alkaessa rajoittaa asehankintoja ihmisille vaarallisina tuotteina!Puhumattakaan GMO-tuotteista, luontoa vahingoittavasta särötyksestä tai muusta teollisesta toiminnasta, esimerkiksi kaivosteollisuudesta.

Yhdysvaltojen tilannetta on voinut seurata Venäjä-tutkimuksen professorin (Princeton ja NY univ.) Steven Cohenin viikottaisissa keskusteluissa John Batchelor showssa. Hänen erinomaiset tietonsa yhdysvaltalaisesta todellisuudesta, Mc Carthyismin aikaa muistuttavan Venäjä-paranoian alkamisesta ja sen vaikutuksesta mediaan, kongressiin ja senaattiin valaisevat kehitystä sekä sitä miten ja miksi nykytilanteeseen on jouduttu.

Yhdysvaltojen aseteollisuuden tukemat "haukat" senaattori Mc Cain etunenässä pyrkivät kuvaamaan Venäjän ja sen pyrkimykset tuon paranoian värittämin lasein. Sotateollisuus ja tiedustelupalvelut hallitsevat sitä miten Yhdysvallat suhtautuu ulkomaailmaan.Liike-elämän ahneutta tyydytetään väkivaltaisen laajenenmisen ideologian avulla. Kun Yhdysvallat valtaa aggressiivisesti maapallon alueita sotilatukikohdillaan, se projisioi toimintansa Venäjän ominaisuudeksi, vaikka tämä pitää tukikohtansa pääosin oman maansa rajojen sisällä.

EUun liittymisestä ja pääomaliikkeiden vapauttamisesta lähtien Suomen valtaapitävät ovat omaksuneet Yhdysvaltojen sotateollisuutta tukevan linjan myös ulkopolitiikassaan. Aseteollisuuden kukoistus edellyttää viholliskuvia ja Yhdysvaltojen valitsema Venäjä sopii myös suomalaisille. Suomen päämediat ilmoittivat jo 2000-luvun alkupuolella kannattavansa Suomen liittymistä NATO:on. 

Ulkopolitiikan vaihdos Venäjä-myönteisestä sotaisaan Venäjä-vastaisuuteen ei ole ilmaista. Uskottava Venäjä- vihamielisyys on todistettava. EU:un liittyminen ei riittänyt, median yhdysvaltalaistuminen ei riittänyt, tarvittiin aseostoja, sitoutumista yhteiseen sotimiseen yhteensopivien aseiden ja yhteiskäytön toimenpitein. Tarvittiin itsenäisyydestä luopuminen NATO:n isäntämaasopimuksen avulla, joka tekee maassamme vierailevista NATO-sotilaista rankaisemattomia. Kuten kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan, heidän arroganssinsa voi olla uskomatonta.

Sinipunahallitus määräsi uskottavuuttaan parantaakseen 100 suomalaista oppimaan Venäjä- vastaista propagandaa otsikolla Venäjä ja kyberturvallisuus. Yhdysvalloista ja EU:sta opittu doktriini oli siirrettävä suomalaisten toimittajien ja virkamiesten ainoaksi hyväksyttäväksi ajattelutavaksi. Vähäinenkin toisinajattelu on syrjäytetty ja Yle:n A-studiot muistuttavat jo liturgiaa. Tylsyyttä, jossa jokainen kysymys ja vastaus on ennalta selvä. Tämä jos mikä on totalitarismia.

Totuutta ja faktoja kaipaava kansalainen näkee, että Hesarin ja Kari Huhdan valhe ja totuus eivät välttämättä ole samoja kuin oma valhe ja totuus. Siten Kari Huhdan valheen estetisointi on vastuutonta. Venäjä ei muutu Suomen viholliseksi vaikka Clintonin taustajoukot niin vaatisivat. Jos presidentti Trump etsii yhteistyötä Venäjän kanssa, suomalaisilla on syytä huoahtaa helpotuksesta.