Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kansa on yksin

Keskiviikko 26.12.2018 klo 15.29 - Pirkko Turpeinen-Saari


Vuoden 1917 kesällä porvarit hajotuttivat Suomen eduskunnan pelätessään sen toteuttavan itsenäisyyden, joka takaisi demokratian ja tasa-arvon kaikille. Liittoutumalla Saksan kanssa,  porvarilliset piirit tavoittelivat oman valta-asemansa säilyttämistä osana tulevaa Suur- Saksaa.

Sisällissota toteutti tavoitteen, mutta Saksan häviö maailmansodassa ja maan vallankumous, estivät  Saksan vallan säilymisen Suomessa. Demokratiaa tavoitelleen suuren kansanosan sulkeminen vankileireille ja sen kansalaisoikeuksien menettäminen turvasi porvarillisille puolueille vallan ja kulttuurisen hegemonian.

!920- luvun ja 1930-luvun tiivis liittolaisuus Saksan kanssa, yhteiset voitonparaatit saksalaisten korkeiden sotilashenkilöiden kanssa johtivat ilmapiiriin, jossa venäläisistä tuli julkisuudessa toisen luokan kansalaisia.

Natsi-Saksan laajeneminen ja Neuvostoliittoa vastaan aiotun sodan lähestyminen tiivistivät Suomen valtio- ja sotilasjohdon yhteyksiä Saksaan entisestään.

Kesällä 1939 Suomessa vieraili ensin Englannin kotijoukkojen päällikkö kenraali Walter Kirke, joka seurasi Viipurin seudulla tykistöammuntoja ja sotaharjoituksia. Hänen jälkeensä maahan saapui Saksan yleisesikunnan päällikkö Franz Halder ulko/puolustusministeri Eljas Erkon vieraaksi. Halderille pääministeri Cajander ojensi Suomen valkoisen ruusun suurristin.

Myös Halder matkusti Karjalan kannakselle tarkastamaan linnoituslaitteita ja seuraamaan tykistöammuntoja.

Syyskuun 14. päivänä 1939 Akateeminen Karjala-seura julisti: "Nyt on aika iskeä. Sotilaittemme uljas sankarihenki ja päällystömme henkinen ylivoimaisuus oppimattoman ja sivistymättömän ryssäläispäällystön rinnalla. Voittomme on varma. Kohta tulee hetki,jolloin emme enää taistele yksin."

Pohjoismaiden päämiehet ja ulkoministerit kokoontuivat lokakuun 18. päivänä Tukholmassa. He olivat varmoja, että Suomi pärjäisi tulevassa sodassa.

Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja ihmetteli 23.10.1939 "Ei mikään pieni maa ole voinut järjestää niin suurta koneistoa kuin Suomi nykyään Karjalan kannaksella...Suomen sotavalmius ihmetyttää."

Mannerheim toimi varoituksista huolimatta etukenossa. Hänen silmissään väikkyi Leningradin valloitus ja bolsevikkien tuho.

Kansalle talvisota tuli yllätyksenä ja se myös markkinoitiin yllätyksenä. Hävitty sota myytiin marttyyriutena. Kansa oli yksin. 

Kesällä 1940 Mannerheim kutsui saksalaiset miehitysjoukot Suomeen presidentin, pääministerin, eduskunnan ja kansan tietämättä. Tulevaa "jatkosotaa" valmisteltiin seuraava vuosi. Sodan aloitus näyteltiin Venäjän hyökkäyksenä. 

Jo ennen sotaa Mannerheim oli suunnitellut Itä-Karjalan venäjänkieliselle siviiliväestölle saksalaisen mallin mukaan keskitysleirit, joissa kesällä 1942 kuoli 500 lasta, vanhusta ja naista kuukaudessa. 

Jatkosodan tavoitteena oli Suur-Suomen rakentaminen. Mannerheim oli ilmoittanut, että raja voisi kulkea Syvärillä, jos Leningrad on tuhottu. Hitler oli luvannut Leningradin Suomelle kunhan saksalaiset olisivat sen ensin tuhonneet.

Suomen kansa ei ollut selvillä perusteellisista sodan valmisteluista. Sotilaita kuoli jo ensimmäisenä jatkosodan kuukautena 1000 miestä päivässä. Se oli vain luku johtajien päissä. Omassa perheessäni tuon kuukauden aikana kuoli isän veli, äidin veli ja minun hoitajani veli. Suomalaiset kodit olivat surusta sakeina.

Kolmen traagisen sodan jälkeen Suomen kansalle koittivat ensimmäiset demokraattiset vaalit, jossa lähes kaikilla oli äänioikeus. Saksan valtapiiristä oli siirrytty Neuvostoliiton valtapiiriin.

Propaganda ei kuitenkaan muuttunut kuin hiukkasen.

Samaan aikaan kun Norjan pääministeri Quisling, joka oli liittoutunut Saksan kanssa kuninkan tahdon vastaisesti, teloitettiin, Suomessa alettiin jo suunnitella Mannerheimin sankarimyytin rakentamista.

Toisesta maailmansodasta aina 1980-luvulle saakka Suomen kansa sai nauttia rauhan ajasta. Presidentti Urho Kekkonen koettiin rauhanpoliitikkona ja hyvien suhteiden takaajana kaikkien maailman valtioiden kanssa. Hän puhui niin palestiinalaisten oikeuksista kuin liennytyksestä ja yhteistyöstä kylmän sodan osapuolten kesken.

Yhdysvallat kykeni suorittamaan Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden ryöstön ja sosialistisen valtion hajotuksen yhteistyössä korruptoituneen presidentti Jeltsinin ja hänen virkatovereittensa kanssa. Ryöstöstä hyötyivät miljardööri George Soros sekä moni muu talousasiantuntemustaan tarjonnut yhdysvaltalainen talousguru.

Neuvostoliiton ja Varsovan- liiton hajottua Suomen oikeistopiirit saivat tuulta siipiensä alle. Länsimyönteisyydestä tuli arvo sinänsä, jonka mukaisesti USA-johtoinen maailmanvalta oli koettava myönteisenä. Pääomaliikkeiden vapauttaminen 1980-luvulla oli antanut esimakua siitä, minkälaisiin toimintatapoihin tämän yksinapaisen suurpääoma- ja aseteollisuusjohtoisen maailmanvallan kanssa tulisi tottua.

Oikeistovirta tarttui myös Euroopan sosialidemokraattisiin puolueisiin, joista valtaosa katsoi hyötyvänsä liitosta yksinapaisen maailman sääntöjen kanssa. Tony Blair ja Gerhard Schröder ovat esimerkkejä tästä.

Suomessa tuo oikeistovirtaus johti EU:hun, euroon ja NATO:n myötäilyyn. Ahneuden tyydyttämiseksi sota ei ollut enää tabu. Puolan ja Neuvostoliiton ryöstöt tapahtuivat vielä ilman väkivaltaa, mutta Balkanin haltuunotto ja Jugoslavian hajotus eivät sujuneet pelkällä korruptiolla ja talouspakotteilla vaan Euroopan unionin perustajavaltiot ryhtyivät myös sotatoimiin yhdessä USA:n kanssa.

Suomen kansa sai sanoa mielipiteensä EU:sta, mutta sen jälkeen kansalta ei ole kysytty merkittävistä asioista. Sotilaallinen näkökulma asioihin on kasvanut merkittäväksi suurimman osan EU-maista kuulessa NATO:on.

2000-luvulla suurin osa päivälehtien päätoimittajista ilmoitti kannattavansa Suomen liittymistä NATO:on. Sauli Niinistön tultua presidentiksi, asiat ovat alkaneet muistuttaa aikaa ennen toista maailmansotaa.

Alentuva suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin on saanut tukea korkeimmalta tasolta. Arrogantti suhtautuminen venäläisen kenraalin puheeseen ja Venäjän delgaation tulon estäminen ETYJ:in juhlakokoukseen vuonna 2015 ovat Niinistön maamerkkejä. Röyhkeäksi käyttäytymisen tekee se, että ETYJ kokous oli presidentti Kekkosen, rauhan presidentin ja Neuvostoliiton yhteinen luomus. Samalla kun Niinistö esti Venäjän delegaation osallistumisen kokoukseen, Yhdysvaltojen laivasto vieraili Helsingin satamassa ja sen soittokunnalla oli konsertti Suomenlinnan kirkossa.

Presidentti Ahtisaaren toimet Jugoslavian sodissa ovat oma lukunsa. Hänen julkisuudelta piilossa ja Suomen valtamedian tukemana tapahtunut, kaikki kansainväliset lait ja tavat ohittava toimintansa on ollut huikeaa.  Hän kannattaa Suomen liittymistä NATO:on. Häntä markkinoitiin kaljaa juovana ja makkaraa syövänä kansanmiehenä.

Presidentti Niinistö ei paljasta korttejaan, mutta pelaa. Hänen aikanaan Suomi liitettiin vuonna 2014 NATO:n isäntämaasopimukseen Suomen eduskunnan ja kansan selän takana aivan samoin kun Mannerheim kutsui Saksan sotajoukot Suomeen ja liittoutui kansan selän takana Saksan kanssa Venäjää vastaan.

Presidentti Niinistön aikana suomalaiset sotilaat joutuvat harjoittelemaan yhdysvaltalaisten ja muiden NATO-joukkojen kanssa venäläisten tappamista. Suomalaisten selän takana Suomeen voidaan tuoda yhdysvaltalaisia ydinohjuksia, minkä seurauksena suomalaiset joutuisivat vastahyökkäyksen kohteeksi myös ydinohjuksin.

Aina kun kansalta kysytään, sen selkeä enemmistö ilmoittaa ettei kannata NATO:a. Miten on mahdollista, että presidentti ja hallitus voivat liittää Suomen, kansan tahdon vastaisesti yhä syvemmälle NATO:n toiminnan ytimiin? Selitys on media.

Kekkosen aikaan maan talous oli paljon kokonaisvaltaisemmin kansallisesti hallittua. Myös tiedotusvälineet olivat monipuolisia. Työväenlehdet ovat kadonneet ja ylikansallinen pääoma hallitsee  valtaosaa tiedonvälityksestä. Suomen media käyttää  läntisiä ylikansallisia tietotoimistoja ja pääasiassa yhdysvaltalaisia tietolähteitä.

Presidentti Niinistön ja porvarihallitusten aikana Suomi on liitetty NATO:n isäntämaasopimukseen,jonka lisäksi maahan on ulkopoliittisen johdon toimesta kutsuttu USA:n ja NATO:n hybridikeskus. Sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa tiedonvälitystä NATO-myönteiseksi ja Venäjä- vastaiseksi.

Suomen tiedotusvälineet: sanomalehdet, Yleisradio ja MTV muodostavat Mediapoolin, jonka työntekijöistä suuri osa on koulutettu Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa Venäjä-vastaiseen hybridisotaan. Kirjankustantajat kuuluvat siihen myös. Mediapoolin edellinen puheenjohtaja oli Yle:n toimitusjohtaja Kivinen. Nykyinen puheenjotaja on Otava-mediasta. Jäseninä Yle:n päätoimittaja ja MTV:stä siirtynyt Yle:n toimitusjohtaja. 

Mediapooli tekee tiivistä yhteistyötä ja koordinoi toimintaansa USA:n ja NATO:n hybridikeskuksen kanssa. Siten mikään "läntisestä doktriinista" poikkeava artikkeli, kirja tai muu hengentuote ei pääse julkisuuteen.

Tämän toiminnan seurauksena sotien syyt, kansainväliset lait, laillisuus ja oikeusvaltio ovat menettäneet merkityksensä. Totuudeksi muodostuu Mediapoolin ja hybridikeskuksen tulkinta siitä mitä Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa ja Ranska haluavat meidän pitävän totuutena.

Yle:n uutis- ja ajankohtaistuotanto on kuvaelma, jossa on taattua, että tuo ainoa oikea totuus vallitsee. Uutisissa esitetään mieluiten nukuttavia pullantuoksuisia raportteja joulusta, keleistä, maanviljelystä ja nyhtökaurasta.

Tasavallan presidentiltä ei kysytä ikävistä asioista. Ei siitä miten hän ei tiedä miten Ukrainan vallankaappaus tehtiin, ei siitä minkä oikeudenpäätöksen perusteella hän karkoitutti venäläisen diplomaatin.  Ei siitä, onko verovaroilla kustannetun Yle:n jäsenyys mediapoolin ja hybridikeskuksen yhteistyössä parlamentaarista demokratiaa. 

Tasavallan presidentiltä kysytään rullaluistelusta, Lennu-koirasta, talon ostosta ja Aaro-pojasta.Ei ydinohjusten tulosta Suomeen tai niiden tulon estämisestä.

Tavallinen suomalainen on rehellinen, oikeudenmukainen ja empaattinen. A-studiota katsoessa vaikuttaa siltä, että poliitikot ja "asiantuntijat" eivät ole kansaa. 

Suomen eduskunnan jäsenistä kukaan ei ole kysynyt NATO:n isäntämaasopimuksen laillisuuden perään. Onko joku esittänyt hävittäjähankinnoista luopumista jotta saadaan koulutus, maantiet, rautatiet ja terveydenhuolto kuntoon? 

Mediapoolin ja hybridikeskuksen tavoitteena on sumuttaa kansaa samalla tavalla kun sitä sumutettiin kesällä 1917, kesällä 1939, kesällä 1941 sekä syyskuussa 2014. Kansalta odotetaan uhria.

Kansa on yksin.

 

Avainsanat: maanpetos, militarismi, NATO, Saksa, USA, Quisling


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini