Toimittaja Katriina Pajari näyttää tämän päiväisessä Helsingin Sanomien artikkelissaan "Aseet tietäisivät Hongkongin loppua" toteuttavan lehdelleen tyypillistä mantraa Kiinasta. 

Helsingin Sanomien toimitustapa ei ole vuosikymmeniin ollut objektiivista, anglo-amerikkalaista hyvää lehtimiestapaa noudattavaa journalismia.

Pajarin kirjoitus noudattaa lasten sadun "susi tulee"- pelottelua hänen kuvatessaan Hongkongin emämaan Kiinan mahdollista sotilaiden käyttöä mielenosoitusten taltuttamiseen.

Venäjästä lehti kirjoittaa yhtä ennakkoluuloisesti. Helsingin Sanomissa ei suin surmin kerrota minkälaisia hankkeita Venäjän duumalla on tai mitä eri puolueet ajavat ja mitä vastustavat.

Lehti puhuu sen sijaan mitä "Venäjän valtaapitävät" tekevät tai aikovat. Lukijalle ei käy selväksi mitä näillä "valtaapitävillä" tarkoitetaan. 

Helsingin Sanomat puhuu oppositiosta kertoessaan ulkoparlamentaarisista mielenosoituksista. Se kirjoittaa Navalny-nimisestä henkilöstä, jonka se sanoo edustavan oppositiota. Ei sanaakaan parlamentaarisesta oppositiosta tavoitteineen.

Toimittaja Pajarin silmiin ei ole osunut kuvia Yhdysvaltojen konsulaatin edustajan keskusteluista Hong Kongin mielenosoittajien kanssa. Ei myöskään Kiinan vaatimuksesta Yhdysvalloille olla puuttumatta Hongkongin asioihin.

Hongkongin mielenosoitukset vaikuttavat erittäin hyvin suunnitelluilta ja toteutetuilta. Kun kertaan tietojani Tianmenin mielenosoitusten järjestämisestä, en voi uskoa, että Hongkongin mielenosoitukset olisivat yhtään sen heikommin suunniteltuja.

Tianmenin mielenosoituksissa keskeisiä toimijoita olivat CIA sekä CIA:ta huomaamattomampi "demokratiajärjestö" NED (National endowment for Democracy), George Soros foundation sekä Gene Sharp's Albert Einstein Institution.

"George H.W. Bush oli juuri tammikuussa 1989 valittu presidentiksi ja oli Yhdysvaltojen valtaa käyttävien tahojen kanssa päättänyt käydä hyökkäykseen kommunistijohtoisia sosialistisia maita vastaan Moskovasta, Belgradiin ja Pekingiin. Samaan aikaan kuin Bush ja CIA:n "isot pojat" askaroivat Neuvostoliittoa tuhoamassa, Bush suunnitteli brutaalia Jugoslavian murskaamista. Bushille kuitenkin Pekingin kommunistihallinnon tuhoaminen oli erityisen tärkeä projekti," kirjoittaa F.William Engdahl teoksessaan Manifest Destiny.

George H.W.Bush, Winston Lord ja James R. Lilley olivat olleet ja jälkimmäinen oli 1989 edelleen Yhdysvaltojen Kiinan suurlähettiläs.

NED perusti lehden "Chinese Intellectual" ja jo 1984 lähtien alkoi rekrytoida lännessä opiskelevia kiinalaisopiskelijoita verkostoihinsa. 1988 lehti alkoi jakelun Kiinassa ja järjesti keskustelutilaisuuksia valmistelemaan 1989 alkaneita mielenosoituksia.

Yhdysvaltalainen Tianmenin aukiolla paikalla ollut toimittaja Jay Mathews kirjoitti: "Nykytietämyksen mukaan kukaan ei kuollut tuona yönä Tianmenin aukiolla. Joitakin ihmisiä saattoi kuolla satunnaisessa laukausten vaihdossa läheisillä kaduilla, mutta silminnäkijät kertoivat, että kaikki aukiolle jääneet opiskelijat, jotka olivat paikalla sotilaiden saapuessa, saivat poistua rauhallisesti."

Aukion läheisyydessä vaimonsa kanssa syömässä ollut Chilen suurlähettiläs Carlos Gallo  kertoi kuulleensa laukausten ääniä ja että haavoittuneita opiskelijoita oli tuotu Punaisen Ristin teltalle, jonne Gallo myös saapui. 

Yhdysvaltojen suurlähettiläs Lilly kirjoitti raportissaan Washingtoniin, että Gallolla oli tilaisuus seurata armeijan saapumista aukiolle. Hän ei havainnut mitään joukkoampumisia vaikka satunnaisia laukauksen ääniä kuului. Hän totesi, että suurimmalla osalla saapuvista sotilaista oli vain kilpi ja pamput.

Suurlähettiläs Gallo kertoi myöhemmin tavatessaan Yhdysvaltojen suurlähetystön poliittisen osaston edustajan, että opiskelijoiden johtajat ja armeijan edustajat olivat päässeet sopimukseen, jonka mukaisesti opiskelijoiden sallittaisiin poistua aukiolta, jos he lopettaisivat lakkonsa. Joukkomurhaväitteisiin Gallo totesi yksiselitteisesti yhdysvaltojen edustajalle, että sellaisia ei ollut. Sen jälkeen kun sopimukseen oli päästy, opiskelijat tarttuivat toisiaan kädestä ja muodostivat ketjun poistuen aukion kaakkoiskulmasta. Ne harvat, jotka aikoivat jäädä, saivat selkäänsä ja heidät ohjattiin seuraamaan tovereitaan, jotka myöhemmin kääntyivät länteen vievää katua pitkin Gallon suunnatessa itään kohti autoaan.

Helsingin Sanomien ja Katariina Pajarin odottaisi taustoittavan juttujaan. 

Venäjällä on Yhdysvaltojen näkökulmasta jäljellä vielä ryöstettävää. Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden ryöstäminen 1990-luvulla ei ollut lopullinen saalis. Presidentti Putin on muodostanut vakavan esteen Yhdysvaltain pyrkimyksille. Kiinan, Georgian ja Ukrainan värivallankumoukset epäonnistuivat. Lähi-Idän tuhoaminen on esimerkki Yhdysvaltojen ja Euroopan entisten siirtomaavaltojen suunnitelmallisesta ja  moraalittomasta tuholaistoiminnasta.

Suomen media on NATO:n hybridikeskusta myötäillessään menettänyt kaiken mitä 1980- luvulla oli vallalla eettisten periaatteitten suhteen. Mureneminen alkoi 1990-luvun alussa ja alamäki siitä lähtien on ollut jyrkkä.