Onko Euroopan demokratia Saksan johdolla jo tuhottu?

Sunnuntai 27.8.2017 klo 10.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin vastailmestyneen Yanis Varoufakisin trillerin Adults in the Room; my battle with Europe's deep establishment. Mitään niin tyhjentävää kokoaisesitystä Euroopan demokratian katastrofaalisesta tilasta en ole lukenut.

Varoufakiksen luova, älykäs kirjoittajan ote tekee kokonaisuudesta näytelmän, jonka päänäyttelijöitä ovat monet Euroopan vaikuttajat kuten liittokansleri Angela Merkel, Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble, Euroopan keskuspankinjohtaja Mario Draghi, IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde sekä Euroryhmän johtaja Jeroen Dijsselbloem.

Varoufakis kuvaa pankkikriisin uhrit ja konnat. Kreikka ajautui konkurssiin 2010. Saksan ja Ranskan keskeiset suuret pankit olivat ajautuneet vaikeuksiin, saksalaiset pankit Yhdysvaltojen lainamarkkinoilla ja Ranskalaiset lainoittaessaan Portugalia, Espanjaa, Italiaa ja Kreikkaa. 

Otsikolla "It was the (French and German) banks, stupid! Varoufakis kuvaa yksityiskohtaisesti miten tämä pankkien 1,76 triljoonan euron ongelma hoidettiin keräämättä pelastuspakettia saksalaisilta ja ranskalaisilta veronmaksajilta muuta kuin osittain. Merkel ei sen enempää kuin presidentti Sarkozykaan uskaltaneet pyytää parlamenteiltaan tuota summaa. Sen sijaan ryhdyttiin keräämään "lainoja" Kreikalle, konkurssiin menneelle valtiolle, samalla kun Kreikan hallituksen virastot miehitettiin "troikan" eli EU:n IMF:n ja keskuspankin virkamiehillä.

Keksittiin kahdenväliset lainaohjelmat. Siten lainat eivät tulisi EU:lta vaan Saksalta Kreikalle, Irlannilta Kreikalle, Suomelta Kreikalle jne. Tietämättöminä siitä, että nämä maat maksoivat itse asiassa Saksan ja Ranskan pankkien virheistä, ne luulivat tukevansa rinta rinnan vaikeuksissa olevia kreikkalaisia.

Siinä samassa kun nämä kahdenväliset "lainat" saapuivat Kreikan valtiovarainministeriöön, alkoi "Operation offload" eli raha siirrettiin välittömästi Saksan ja Ranskan pankkeihin. Jo joulukuuhun 2012 mennessä pankkien vakavaraisuus oli palautettu.

Tällä näytelmällä oli kauaskantoiset seuraukset Kreikalle. Maa oli taloudellisesti ja myös poliittisesti miehitetty. Saksa vaati kuri- ja leikkauspolitiikkaa, joka aiheutti vuodesta toiseen syvenevän kansantuotteen laskun samalla kun velka ja velkojen korot nousivat rakettimaisesti. 

Miehityksen keskeinen piirre oli poliittinen. Köyhät kyykkyyn mentaliteetti, mikä kärjistyi Syriza-puolueen noustua valtaan ja Varoufakiksen aloittaessa puolen vuoden valtiovarainministeri-pestinsä. Mitä älykkäämmin, luovemmin ja tieteellisimmin perustein Varoufakis osoitti EU:n euroryhmän ja Saksan valtiovarainministeri Schäublen virheellisen politiikan seuraukset sitä aggressiivisemmin euroryhmä suhtautui häneen. 

Troika liittoutui veroja välttelevän Kreikan eliitin ja äärioikeiston kanssa. Valtion TV- kanava vaadittiin lopetettavaksi ja vain oligarkkien rahoittamat TV-kanavat saivat toimia. Nämä luonnollisesti tarjosivat vain euroryhmän välittämää viestiä. Tästä huolimatta Kreikan kansa äänesti troikan vaatimuksiin alistumista vastaan kesällä 2015. Talvella samana vuonna Varoufakis oli valittu parlamenttiin 150.000 äänellä, mikä on korkein äänimäärä Kreikan historiassa.

Troikan virkamiehet olivat vallanneet myös valtiovarainministeriön. Vaikka Varoufakis oli ministeri, hänellä ei ollut valtaa ministeriönsä alaiseen verovirastoon. Kreikan liikevaihtoveroa piti korotta järjettömiä, kilpailuykyä haavoittavia, määriä. 

Syrizan hallitus peloteltiin jo puolessa vuodessa alistumaan ja pääministeri Tsipras valitsi Varoufakiksen ajaman velkojen järjestelyn, oikeudenmukaisuuden ja moraalisen vastuun sijaan alistumisen troikan tahtoon ja loputtomaan lainanäytelmään. Kuvaavaa on se, että EU ja IMF ja Euroopan keskuspankki soveltavat Varoufakiksen suosittelemia menettelyjä Ukrainassa!

Kirja on trilleri. Euroryhmän kokouksissa  Suomen edustaja näyttäytyy  Itä-Euroopan maiden kanssa Schäublen tahdottomana epäitsenäisenä taustalaulajana. Pelkästään tuon ryhmän kokousten kuvaukset muodostaisivat näytelmän käsikirjoiuksen.

Oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa kannattavalle kansalaiselle euroryhmän, Schäublen ja Merkelin toiminta vaikuttaa rikolliselta. Mutta se antaa ajattelemisen aihetta myös laajemmin minkälaista Saksa-johtoinen politiikka Euroopassa on.

Kreikan kohdalla maan valloittamiseen riitti taloudellinen pakkovalta. Heinäkuun 2015 kriisissä osa Kreikan hallituksen jäsenistä pelkäsi jo sotilaallista vallankaappausta viime vuosisadan alun ja vuoden 1967 malliin. Köyhät ja taloudellisen tuottavuuden työllään rakentavat kansalaiset ajettiin alistumaan. Kun hallituskin alistui, ei kestänyt kauaakaan kun vanha oligarkkien valta oli troikan avulla palautettu. George Soroskin yhtyi Varoufakiksen erottamista vaativien kuoroon.

Varoufakiksen kuvaus Kreikasta saa ajattelemaan, millä tavalla Kreikan kohtalo eroaa Jugoslavian tai Ukrainan kohtalosta. Saksa on ollut Yhdysvaltojen rinnalla keskeinen toimija kaikissa kolmessa vallankaappauksesa.

Miksi Jugoslavian haltuunotossa käytettiin aseita, samoin Ukrainassa? Jugoslavian holokaustin kokenut serbienemmistö oli hakenut turvaa liittovaltiosta. Pahaksi onneksi johtajat olivat kommunisteja. Heidät oli helppo demonisoida ja saada heidän työläisneuvostonsa näyttämään vähemmän merkittäviltä kuin aseisiin turvautuva liberaalidemokratia, mitä Saksa ja Yhdysvallat propagoivat. Eittämättä tulee mieleen, että taustalla on rasistinen asenne, jonka perusteella katsotaan Balkanin asukkaiden olevan vähemmän kehittyneitä koska uskovat taloudeliseen demokratiaan työläisneuvostojen kautta.

Varoufakiksen kirja avaa melko pessimistisen kuvan Euroopan demokratiasta. Suuryritysten kartellina alkanut EU ei ehkä koskaan ole pitänytkään demokratiaa tärkeänä. Demokratia on ollut ehkä viikunanlehti peittämään taloudellista valtaa, joka kehittyy väkivaltaiseksi ja dialogin tuhoavaksi muuttuakseen sitten aselliseksi väkivallaksi, jossa demokratian perään ei enää kysellä.

Fasististen liikkeiden nousu Kreikassa, Saksan tuki neo-natseille Kroatiassa ja Ukrainassa tienä taloudelliseen ja sotilaalliseen valtaan Euroopassa Yhdysvaltojen tuella herättää pahoja muistoja oman sukupolveni lapsuuden ajoilta. Kuuluuko Suomi jälleen Saksan vasalleihin ja kuinka totaalisesti poliittinen johtomme on siihen alistumassa jää nähtäväksi.

Mario Draghi Kreikan kriisin taustalla 2005

Sunnuntai 19.7.2015 klo 11.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Anglo-amerikkalaiseen todellisuuteen kuuluu korkean tason pelureiden siirtyminen tehtävästä toiseen. Yhdysvalloissa senaatista pankki/vakuutussuuryrityksiin ja päinvastoin. Valtaa täytyy käyttää kaikkialla, missä se on välttämätöntä suurten voittojen keräämiseksi harvoihin taskuihin. Näistä taskuista rahoitetaan vaaleja, joilla saadaan piiri pyörimään.

Euroopan unionin toimintaan vaikuttavissa elimissä - komissiossa, Euroopan keskuspankissa ja IMF:ssa -  sama peli on välttämätöntä. Myös Suomi harjoittelee  poliitikkojen ja yritysmaailman välistä kitkatonta kiertoa.

The Nation-lehdessä Robert B.Reich kuvaa Kreikan kriisin taustan tarkasti. Goldman Sachsin nykyinen toimitusjohtaja Lloyd Blankfein  tiimeineen auttoi Kreikkaa peittelemään todellisen velkaantuneisuuden ja seuranneen prosessin aikana kaksinkertaisti tuon velkamäärän Goldman Sachs'in hyötyessä siitä. Samalla tavalla yhdysvaltalaiset kotitaloudet ohjattiin ottamaan asuntolainaa, joka johti tuhoon korkojen noustessa.

Vuonna 2001 Goldman Sachs järjesti Kreikalle 2,8 miljardin euron lainan, jossa salaisella valuuttojen välisellä järjestelyllä ulkomainen velka muutettiin kotimaisiksi obligaatioiksi  kuvitteellista valuutanvaihtokurssia käyttäen.

Toimenpiteen seurauksena Kreikan lainoista katosi 2% maagisella tavalla. Christoforos Sardelis, tuolloinen Kreikan julkisen velan hallinnan johtaja kuvasi toimenpidettä "seksikkääksi kahden syntisen tarinaksi". Goldman Sachs sai itselleen 600 miljoonaa.

Vuonna 2005 Kreikan velka oli järjestelyn surauksena kasvanut 2,8 miljardista 5,1 miljardiin. 2005 laina määritettiin uudelleen ja velkamäärä paljastui. Nykyinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi, oli tuolloin Goldman Sachs:n kansainvälisen yksikön toimitusjohtaja.

Wall Streetin ryöstökapitalismi toimii juuri näin. Euroopan unioni on demokratian ja rauhan kehittämisen sijaan suosinut samoja menettelytapoja. Yhdysvaltojen sotilaallisen maailmanvallan rinnalla toimii anglo-amerikkalainen pankkimaailman harvainvalta. Kumpikaan ei tule toimeen ilman toista.

1990-luvun lopulla JP Morgan-pankki auttoi Italiaa piilottamaan velkansa, minkä seurauksena Italian tulevat vastuut eivät paljastuneet.

Vielä marraskuussa 2009 Goldman Sachs yritti houkutella Kreikkaa ottamaan käyttöön taloudellisen instrumentin, joka auttaisi sitä lykkäämään terveydenhuoltojärjestelmän velkoja hamaan tulevaisuteen. Tällä kertaa Kreikka ei Reichin mukaan tarttunut syöttiin.

Kun Wall Streetin pankit pelastettiin konkurssilta veronmaksajien rahoilla, niillä menee taas hyvin. V. 2008 Goldmanin osakkeen arvo oli 53 dollaria nyt se on nelinkertainen.

 Yhdysvaltojen infrastruktuuri rapautuu. Tiet ovat heikossa kunnossa, ihmiset pelkäävät siltojen sortuvan. Yksityistämisen seurauksena vesi on tullut niin kalliiksi ja huonolaatuiseksi, että ihmiset joko eivät voi käyttää sitä tai  heillä ei ole varaa maksaa vesilaskuja, jolloin vedentulo suljetaan.

Kunnat ja kaupungit ovat tehneet Wall Streetin pankkien kanssa pitkäaikaisia sopimuksia, joista ei voi irroittautua vaikka korot ja lainaehdot muuttuvat. Detroitin kaupunki joutui maksamaan Goldman Sachsille 547 miljoonan dollarin sakot lopettaakseen korkoihin liittyvän sopimuksensa. Flint'in kaupunki, myös Michiganissa, on joutunut veden yksityistämisen seurauksena kärsimään huonosta vedenlaadusta, koska yksityinen yritys on ryhtynyt ottamaan Flint-joesta vettä, jota se ei pysty kunnolla puhdistamaan. Ihmiset, jotka pystyvät ostamaan vettä, kärsivät ihottumista.

Yhdysvaltojen köyhät ovat samassa asemassa kuin Kreikan köyhät. Molempien köyhyyden syy on sama. Globaalia taloudellista ja sotilaallista valtaa käyttävien henkilöiden ahneus yhdistettynä moraalittomuuteen. Vallankäyttäjiä ympäröi media, jossa valta kuvataan myönteisenä, koska media elää siitä. Todellinen demokratia ja yhteisvastuu on enää kärpänen, joka huiskaistaan korvalta kiusallisena häiritsijänä.