Olemmeko keskitysleirinvartijakansa?

Tiistai 6.10.2020 klo 11.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime yönä heräsin kysymään olemmeko keskitysleirin vartijakansa.

Viime lauantaina Helsingin Sanomat toisti jo 30 vuotta kestänyttä serbivastaista tiedotustaan referoimalla Ruotsin Nobel-komiteasta eronneen jäsenen argumentteja, jotka koskivat hänen kritiikkiään Peter Handken saamaa kirjalisuuden Nobel-palkintoa kohtan. Hänen mielestään taidetta ei voi erottaa väärästä ideologiasta. Siis Handken eettisyys ei ollut hänelle eikä Helsingin Sanomille mieleistä.

Toinen mieleeni palautunut muisto koski Yle:n uutisten naistoimittajan halveksivaa ja voitonriemuista ilmettä kun hän kertoi Suomen miljoonille katsojalle, kuinka Handke sentään oli hänen käsityksensä mukaan sijoitettu huonompaan istumapaikkaan palkintojenjaon juhlapöydässä kuin vuoden 2018 Nobelisti, jonka palkinto jaettiin samana päivänä.

Mieleeni palautui Bernhard Schlinkin romaani "Lukija". Siinä teinipoika oppii itseään vanhemman viehättävän naisen, raitiovaunun rahastajan, kanssa huoneessaan ensimmäisiä rakastelun saloja.

Tapaamisten aikana nainen pyytää poikaa lukemaan hänelle ääneen. Poika lukee venäläisiä klassikoita, tunnelma on harras ja kiintymys on molemminpuolista, kunnes nainen katoaa.

Poika ryhtyy lukemaan oikeustieteitä ja hänen opettajansa vie oppilaat kuuntelemaan natsiajan vanginvartijoiden oikeudenkäyntejä. 

Poika huomaa yhden syytetyistä olevan tuo hänen teiniajan rakastettunsa.

Oikeudenkäynnin aikana selviää, että naiset ovat lukinneet leirin vangit taloon, joka poltetaan. Rakastettu, joka tulkitaan ryhmän johtajaksi, saa elinkautisen tuomion vaikka muut pääsevät suhteellisen lyhyillä tuomioilla.

Käy selville, että nainen oli päätynyt leirin vartijaksi luovuttuaan edellisestä työpaikastaan. Hän ei ollut halunnut ottaa vastaan tarjottua ylennystä urallaan vaan lähti pois voidakseen olla paljastamatta että hän ei osaa lukea. Keskitysleirin vartijan työ jäi lukutaidottomalle niissä oloissa ainoaksi vaihtoehdoksi.

Suomen Finlandia-palkinto vuodelle 2019 päätettiin antaa Handkelle päinvastaista ideologiaa edustavalle Pajtim Statovcille. Hänen serbivastainen todellisuutensa niin teoksessa "Kissani Jugoslavia" kuin Finlandia-palkinnon saaneessa "Bollassa" on ilmeinen.

Palkittavan teoksen valitsi Yle:n toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ja teos on Otavan kustantama.

Serbivastaisen tiedonvälityksen sitkeys Suomessa ei ole ihmeellistä. Sillä peitetään se, että suomalaiset eivät päästäneet holokaustin uhreja serbejä palavasta talosta vuonna 1999. Suomi valtiona loi edellytykset NATO-maiden pommituksille, joissa tuhottiin synnytyssairaaloita, televisoasemia, ihmisiä busseissa ja junissa. Uraanipommeilla aiheutettiin paitsi ekokatastrofi ja tuhottiin teollisuus, myös aiheutettiin syöpätautien lisääntyminen niin siviileissä kuin eri maista tuoduissa NATO-sotilaissa.

Serbit olivat natsien ja fasistien keskitysleireistä selvittyään rakentaneet Jugoslavian yhdessä keskitysleirien pystyttäjien kanssa. Jugoslaviassa perustuslait takasivat tasa-arvon kaikille etnisille ryhmille niin kroaateille kuin albaaneille, jotka olivat julistaneet serbien kansanmurhan laillisuutta 1940-luvulla. Uskonnot ja kielen kirjoitustavat olivat Jugoslavian liittovaltiossa tasa-arvoisessa asemassa.

Samaan aikaan myös holokaustin uhrit juutalaiset perustivat siirtolaisina palestiinalaisten maille oman valtion, jossa alkuasukkaat palestiinalaiset joutuivat toisen luokan kansalaisiksi.

Mitä yöllä mietin?

Suomen sotilaallista ja pääoman valtaa edustavat piirit perustivat keskitysleirejä demokratiaa ja tasa-arvoa vaativille työläisille vuodesta 1918 lähtien liitossa keisarillisen Saksan kanssa. Toisen maailmansodan aikana nyt natsi-Saksan liittolaisena teloitettiin ja vangittiin rauhaa ja Neuvostoliiton kanssa ystävällisiä suhteita kannattavia kansalaisia, myös kansanedustajia.Samoin keskitysleirejä rakennettiin venäjää puhuville siviileille miehitetyssä Itä-Karjalassa.

EU on ylikansallista pääomaa ja aseteollisuutta palveleva yhteenliittymä. Suomen jäsenyyden aikana se on osallistunut moniin sotiin ja ryöstöretkiin palvellakseen hallitsijoitaan. Suomi on jälleen mukana polttamassa taloja ja tappamassa viattomia siviilejä.

Kuitenkaan ei ole odotettavissa Nürnbergin oikeutta tuomitsemaan USA:n ja EU:n ja NATO:n talonpolttajia.

Nyt ei ole kysymys siitä ettemmekö osaa lukea. Osaamme kyllä lukea, mutta se, mitä Yle Helsingin Sanomat ja kansainvälinen pääomaa ja aseteollisuutta palveleva tiedonvälityksen valtamedia meille tarjoaa, estää meitä tietämästä ja tiedostamasta sitä, mitä meidän pitäisi tietää voidaksemme olla ajautumatta keskitysleirin talonopolttajiksi.

Hussein al-Taee ja Martti Ahtisaari, NATO-propagandan uhri ja sankari

Keskiviikko 1.5.2019 klo 11.17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Juuri kansanedustajaksi valittu sosialidemokraatti Hussein al-Taee on ollut viikon ajan Suomen median ajojahdin kohteena. Hän on kirjoittanut 2010-luvun alussa rasistisiksi määriteltäviä kirjoituksia homoista, juutalaisista, sunneista ja somaleista.

Martti Ahtisaari, Suomen entinen presidentti ja NATO:n innokas kannattaja vaikutti ratkaisevasti Jugoslavian laittomien NATO-pommitusten aloittamiseen estämällä oikeuslääketieteellisten tietojen pääsyn julkisuuteen helmi- maaliskuussa 1999, jotka tiedot olisivat osoittaneet, että Racakin kylässä oli tapahtunut taistelu eikä massateloitus.

Martti Ahtisaari toimi yhteistominnassa Saksan ulkoministeriön kanssa. Saksa oli jo Maastrichtin kokouksessa, jossa EU perustettiin, vaikuttanut siihen, että muut tulevat EU-maat liittoutuivat USA:n kanssa Jugoslavian hajottamiseen ja sotilaalliseen haltuunottoon.

USA:n tiiviit, myös sotilaalliset suhteet Saksaan johtivat siihen, että käyttämällä natseja ja paikalle lennätettyjä 10 000 jihadistia jalkaväkenään, USA:n, Saksan ja NATO:n onnistui tuhota ja miehittää Jugoslavia.

Jugoslavian jäännösvaltiot pudotettiin tahallaan näiden NATO-maiden toimesta kansantuotteella mitattuna sijalta 24 maailmantilastossa, jossa Jugoslavia oli, kehitysmaiden luokkaan sijoille 84 -113- roskavaltio.

Hussein al -Taee on pahoitellut kirjoituksiaan ja kertonut häpeävänsä niitä. Hän ei enää ajattele niin kuin silloin kun tekstit kirjoitti. Hän ei ole myöskään aiheuttanut fyysistä vahinkoa kenellekään.Hänen isänsä oli Saddam Husseinin vallan aikana 8 vuotta vankiloissa mielipiteittensä vuoksi. On ymmärrettävää, että pakolaisleiriltä toiselle kulkeutuneen al-Taeen on ollut tuoreeltaan vaikea suhtautua täysin neutraalisti niihin ryhmiin, jotka ovat kiduttaneet perheenjäseniä. Se on edellyttänyt henkistä kasvua.

Martti Ahtisaari ei ole pyytänyt anteeksi. Päinvastoin. Hän jatkoi Yhdysvaltojen ja Saksan/NATO-EU:n palvelemista johtamalla Kosovon itsenäistymisprosessia, jossa hänellä ainoana tavoitteena tuohon prosessiin osallistujien mukaan oli itsenäistää tuo Serbiaan kuuluva alue, koska Yhdysvallat oli jo rakentanut sinne massiivisen sotilastukikohdan.

Tuon itsenäistämisvaiheen aikana alueen serbiasukkaisiin kohdistettiin pogromeja kuten toisen maailmansodan aikaan. 150 ortodoksista kirkkoa ja luostaria tuhottiin NATO-liittolaisten albaanien toimesta. 250 000 serbiä joutui pakenemaan alueelta, osa tapettin.

Kosovo julistettiin Ahtisaaren johdolla itsenäiseksi vaikka YK:n päätöslauselman 1244 mukaan  alue on osa Serbiaa. Kun Ahtisaari vei itsenäistämisehdotuksen YK:n turvallisuusneuvostoon, turvallisuusneuvosto, kumosi sen suurella enemmistöllä.

Tuosta YK:n kielteisestä päätöksestä huolimatta Ahtisaari johti "yksityishenkilöiden" päätöksellä Kosovon itsenäiseksi, jonka itsenäisyyden Yhdysvallat heti tunnusti. Tuota tunnustusta seurasivat monien Yhdysvalloista riippuvaisten maiden tunnustukset. Maan johdossa on kuuluisan albaani-mafia järjestö Drenican johtajia, joiden rikoksia ei ole tutkittu eikä tuomittu.

Tästä toiminnastaan Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto.

Ranskalainen Bernhard Kuschner, Lääkärit ilman rajoja johtaja, joka johti ensimmäisenä vuodesta 2000 lähtien Kosovon alueen YK-hallintoa ja laittomasti ilman minkäänlaista mandaattia alkoi järjestellä Jugoslavian valtion sosiaalisesti omistettuja 500 yritystä ylikansallisille markkinoille sai järjestölleen myös Nobelin rauhanpalkinnon.

EU, oli osallistunut Jugoslavian hajottamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen ja ollut osallisena laittomiin NATO:n pommituksiin. Se oli systemaattisesti käyttänyt taloudellista ja sotilaallista kiristystä Serbiaa kohtaan ja sai sai  myös Nobelin rauhanpalkinnon heti pommitusten päätyttyä.

Al-Taeen kohtelu voidaan nähdä Suomen valtiollisen sensuurin ja NATO:n hybridikeskuksen yhteistyön hedelmänä. Al-Taee näkee ja tiedostaa Lähi-Idän tilanteen, Yhdysvaltojen ja NATO:n kansainvälisiä lakeja rikkovan pommituskampanjan ja ohjusiskut sekä todellisuuden peittävän propagandan vaikka hän ei sanoisi sanaakaan. 

Al-Taee vaikuttaa sivistyneeltä. Hän on myös asiantuntija. NATO-propagandalle hän on äärimmäisen vaarallinen. Hän ei ole tunteistaan vieraantunut peluri, kuten useat menestyneet poliitikot ovat. Hän ei vaikuta persolle rahalle eikä alttiille korruptiolle.

Ahtisaari on kehunut ystävyyttään miljardööri Soroksen kanssa, joka on osallistunut kaikkiin mahdollisiin yhteiskuntajärjestelmiä kumoaviin vallankeikauksiin ja vaalivaikuttamiseen Puolasta, Jugoslaviaan ja Ukrainaan sakka. Nyt on meneillään Venezuelan kaappaus.

Näissä keikauksissa Suomen NATO-propagandaa tukeva valtamedia on täysin palkein USA:n rinnalla. Tämä propaganda lienee sekoittanut myös Suomen europarlamentaarikoiden päät.

Helsingin Sanomien NATO-yhteensopiva kirjoitus Kosovosta, Ahtisaaresta ja Nobel-palkinnosta

Perjantai 5.10.2018 klo 10.54 - Pirkko Turpeinen- Saari

Huomasin tuntevani melankoliaa lukiessani jälleen kerran 4.10.2018 Helsingin Sanomien NATO-yhteensopivaa tekstiä otsikolla "Ja vaikein kaikista oli Kosovo". Hesarin tarjoamassa maailmankuvassa on valheita ja petollisuutta.

Kansainvälisistä asioista perillä olevat tietävät, että jo hyvissä ajoin enen Saksojen yhdistymistä ja kylmän sodan päättymistä Yhdysvaltojen tiedustelupalveln CIA:n päällikkö, sittemmin USA:n  varapresidentti ja presidentti George H.W. Bush tiedustelupalvelun kavereineen,Soroksen, Pentagonin ja ulkoministeriön kanssa suunnitteli kommunistijohtoisten sosialististen maiden Neuvostoliiton/Venäjän, Jugoslavian ja Kiinan tuhoamista ja niiden taloudellisten voimavarojen haltuunottoa.

Kaikki kolme prosessia käynnistyivät jo 1980- luvulla ja saivat väkivaltaisen huippunsa 1990-luvulla. Rahaa oli hankittu Japanin toisen maailmansodan aikana varastamasta Filippiineille kätketystä kullasta, jonka Yhdysvallat vuorostaan varasti. Lisää kultaa haalittiin Neuvostoliiton hajotessa sen jäännösvaltioilta. Rahalla korruptoitiin kunkin hajotettavaksi päätetyn maan poliitikkoja ja sotilashenkilöitä.

Saksa toimi omien laajentumispyrkimystensä vuoksi Yhdysvaltojen halukkaana kumppanina. Euroopan Round Table of Industrialistien vaatimukset EU:n luonteesta toteutettiin Saksan painostuksella Maastrichtin kokouksessa, jonka seurauksena EU liitettiin Yhdysvaltojen pääomapiirien tavoitteiden mukaisesti epäitsenäiseksi nukkeorganisaatioksi.

Venäjän presidentiksi valittiin CIA:n ja sen valedemokratiaorganisaatioiden NED:in korruptoimana Jeltsin, jonka läntinen media julisti demokratian airueeksi Venäjällä. Gorbatsovin kaatanut "sotilasvallankaappaus" oli CIA:n masinoima. Sitä seurannut Harvardin taloustieteilijoiden suunnittelema kuponkijärjestelmään perustunut Venäjän kansan pettäminen oli mahdollinen vain korruptiolle alttiiden KGB:n upseerien avulla. Samoista upseereista tuli Bushin kanssarikollisia.

Venäjän kansallisvarallisuus kulta mukaanluettuna ryöstettiin ja siirrettiin ulkomaisiin osin presidentti Bushin veljen johtamaan pankkiin Sveitsiin. Upseereista tuli yltiörikkaita oligarkkeja, lännen suosikkeja, joista suuri osa siirtyi ulkomaille johtaakseen sieltä rehellisen ja kansan parasta ajattelevan presidentti Putinin vastaista kampanjaa.

Venäjän luononvarojen ja muiden rikkauksien ryöstö loppui kuin seinään Putinin tultua presidentiksi. Hänen isänmaallinen toimintansa ja itsenäisyytensä herättää raivoa Yhdysvalloissa ja sen nukkeliittolaisissa Euroopassa.

Yhtä hyvin ei käynyt Jugoslaviassa. Yhdysvallat ja Saksa, muiden liittolaistensa tukemana rahoittivat propagandaa kärjistääkseen toisen maailmansodan aikaisia vastakkainasetteluja. Fasistinen Kroatia oli laillistanut serbien tappamisen ja heitä tuhottiinkin keskitysleireillä juutalaisten tapaan. Serbit vastustivat Jugoslavian hajottamista ja puolustivat perustuslakiaan.

Serbit tuli USA:n ja Saksan tavoitteiden toteuttamiseksi demonisoida, jotta Euroopan kansat kokisivat, että holokaustin uhrit ovatkin itse Hitlereitä. Tähän tavoitteeseen päästiin Ruder-Finn-markkinointitoimiston sekä avuliaan valtamedian toimesta.

Prseidentti Clinton jatkoi ystävänsä George H.W. Bushin työtä. Hän rahoitti suoraan jopa CIA:n tietämättä samoja kroaatti- ja muslimijoukkoja kuin Osama bi Ladenkin. Yhdyvaltalaiset kenraalit kouluttivat neo-fasistisia kroaatteja ja Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettuja n. 10 000 jihadistia. Toisin sanoen natsien ja jihadistien käyttö ryöstön ja sotilaallisen vallan saamiseksi oli käytäntönä jo Jugoslavian hajottamissodissa kuten nyt Syyriassa.

Senjälkeen kun Yhdysvallat ja Saksa olivat turvanneet Kroatian haltuunoton ja Bosnian NATO-miehityksen ne siirtyivät Kosovon haltuunottoon. Yhdysvaltojen tavoitteena oli perustaa sotilastukikohta Kosovoon voidakseen hallita Balkanin öljynkuljetusreittejä sekä hallitakseen sotilallisesti aluetta. Samat jihadistit ja albaanitaistelijat toimivat Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian kouluttamana NATO:n jalkaväkenä, saksalaiset maastopuvut päällään.

Serbia vastusti sitkeästi maansa haltuunottoa. Yhtä sitkeästi USA liittolaisineen katsoi, että vain pommittamalla Jugoslaviaa he voisivat päästä tavoitteisiinsa.

Korruptiolla ja vaaleja rahoittamalla taivuteltiin myös eurooppalaisia poliitikkoja kääntymään presidentti Clintonin kannalle. Saksassa oli syksyllä 1998 vaalit, joissa sosialidemokraatit tulivat valtaan. Sosialidemokraattisen puolueen sisällä oli ristiriita, jonka seurauksena demokratiaa edustava Oscar Lafontaine jäi tappiolle ja Schröeder tuli yhdessä vihreiden Joscka Fischerin kanssa valtaan. Schroederin ja Fischerin väitetään alistuneen Valkoisessa talossa käydessään Clintonin tahtoon pommituksista. Jo kesällä 1998 Britannian Tony Blair, jota vaaditaan oikeuteen sotarikoksista, oli sopinut Clintonin kanssa tulevista pommituksista yhtä lakonisesti kuin muut sopivat illallisvierailusta.

Suomalaiset kiiruhtivat Clintonin ja Blairin avuksi, jotta pommitukset voitaisiin aloittaa. Sen kaltainen auttaminenhan on suomalaisille johtaville poliitikoille tuttua historiasta.

Tilaisuus tuli kun suomalaisiin luottava Jugoslavian hallitus kutsui suomalaiset oikeuslääkärit tutkimaan Racakin kylässä tapahtuneen taistelun ruumiita. Racakin kylä oli pitkään ollut albaaniterroristien tukikohta rinteillä olevine juoksuhautoineen. Siviilit olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet kylästä muualle.

Kysymyksenasettelu oli seuraava: Olivatko ruumiit teloitettuja, kodeistaan ryöstettyjä, niskalaukauksella ammuttuja ja kaulojen katkomisen uhreiksi joutuneita henkilöitä vai poliisien ja albaaniterroristen välisessä taistelussa kaatuneita henkilöitä.

Jugoslavialaiset ja suomalaiset oikeuslääkärit tutkivat ruumiit yhdessä ja päätyivät samaan tulokseen. Korkeintaan yhteen osunut luoti oli tullut melko läheltä, muiden vammat olivat tyypillisiä taistelussa syntyneitä vammoja.

Ranskalaiset toimittajat ja TV kuvasivat koko päivän tapahtumat poliisien kutsusta, ETYJ tarkkaili tapahtumia kukkulalta, niissä ei ollut mitään salaista.

Suomen ulkoministeriö kielsi suomalaisten ja jugoslavialaisten oikeuslääkäreiden tuloksen julkistamisen yhteisessä tiedotustilaisuudessa. Ulkoministeriö oli valinnut oikeuslääkäreiden puheenjohtajaksi hammaslääkärin, Helena Rannan, joka ei tutki kuolinsyytä. Saksan ulkoministeriö saneli Rannalle, mitä hänen pitää tiedottaa ja Ranta vältti kertomasta mitä oikeuslääkärit olivat havainneet, minkä hän luonnollisesti tiesi. Ranta piti poliittisen tiedotustilaisuuden, jossa hän vertasi taistelua holokaustiin. Jokainen sai käyttää hänen lausuntoaan haluamiensa päämäärien toteuttamiseksi.

Kansainvälisissä tehtävissä toiminut presidentti Ahtisaari tuki Helena Rannan mukaan häntä. Lausunnon antamatta jättäminen oli niin suuri ulkopoliittinen linjaus, että presidentti Ahtisaaren on ollut oltava sen takana.

Lausuntoa ei ole tähän päivään mennessä julkistettu vaan se on jossakin Saksan ulkoministeriön arkistossa. Suomalaiset oikeuslääkärit päätivät julkaista totuuden kansainvälisessa tieteellisessä lehdessä –kaksi vuotta tapahtumien jälkeen koska he eivät halunneet tulosten jäävän pimentoon, vaikka eivät pystyneet pommituksia estämäänkään.

Muutama päivä Helena Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jälkeen presidentti Clinton aloitti pommitukset viitaten Racakin kylän "teloituksiin" päiden irti leikkaamisiin ja muihin keksittyihin hirveyksiin.

Ahtisaarella oli siis merkittävä osuus pommitusten mahdollistajana. Helsingin Sanomat kertoo kuinka "presidentti Ahtisaari vastasi puhelimeen Mäntyniemessä toukokuun viidentenä päivänä 1999. Linjan toisessa päässä oli Yhdysvaltain varaulkoministeri Strobe Talbot."

"Olisin kiitollinen jos tätä voitaisiin pitää epäsoitton", Talbot sanoi ennen asiaan siirtymistään.

"Talbot halusi pitää keskustelun epäviralisena, koska hän tarjosi Ahtisaarelle poikkeuksellista roolia poikkeuksellisen vaikeassa kriisissä".

"Läntinen sotilasliitto Nato oli pommittanut Jugoslaviaa Kosovon kriisin vuoksi lähes puolitoista kuukautta. YK:n valtuutusta operatiolle ei saatu Venäjän vastustuksen vuoksi".

Näinkö Helsingin Sanomat ja Pekka Hakala tulkitsevat. Kyse ei tainnut olla Venäjän mielipiteestä. NATO:n peruskirja ei sallinut hyökkäystä maahan, joka ei uhkaa yhtäkään sen jäsenmaata. Saksan perustuslaki kielsi moiset pommitukset. Kaikki NATO-maat tiesivät mistä oli kysymys. Ei laillisuudesta vaan harkitusta ryöstöstä, missä ihmishengillä tai valtion tuhoamisella ei ollut mitään merkitystä sen rinnalla, että Yhdysvallat halusi miehittää koko Jugoslavian kuten se Rambuillet'in sopimuksen B-liitteessä edellytti ja perustaa sotilastukikohtansa Kosovoon. Saksa katsoi hyötyväsä myös. Muut NATO-maat toimivat "solidaarisuudesta" aivan kuten merkillisen Skripal -myrkytyksen yhteydessä karkottaessaan venäläisiä diplomaatteja.

Helsingin Sanomat laatii sankaritarinaa Ahtisaaresta. Jugoslavian tuhoamisen pääsuunnittelijan edustaja korkeassa persoonassaan lähestyy yhteistyökumppaiaan pyytäen tätä lopettamaan aloitetun päättymättömäksi osoittautuvan sodan. Jugoslavia ei halua alistua. Sen keskitysleireistä selvinneet asukkat eivät alistu. Uraanipommit, ekologinen täystuho, kansantalouden murskaaminen, mikään ei näytä tehoavan serbeihin.

HS kirjoittaa: "Vajaata kuukautta myöhemmin Ahtisaari lensi Belgradista Kölniin liittokansleri Gerhard Schröederin karhunhalauksen salamavalojen loisteessa."

Voisiko tätä kutsua teatteriksi. Ahtisaari oli neuvottelussa uhannut Milosevicia Belgradin mattopommituksilla, joissa viikossa kuolisi puoli miljoonaa ihmistä. Rauhaan päädyttiin YK:n päätöksellä 1244, jossa todettiin Jugoslavian suvereenius ja se, että Kosovo on osa Serbiaa. Tätä päätöstä YK ei ole muuttanut, eli kaikki itsenäisyysjulistukset ovat laittomia.

YK:n päätöksen tarkoituksena oli NATO-miehityksen ja YK:n hallinnon avulla turvata asialliset neuvottelut Kosovon albaanien ja serbien välillä sillä Kosovo on keskiajalta peräisin oleva Serbian maakunta.

Yhdysvallat valtuutti YK:n nimissä Ahtisaaren johtamaan neuvotteluja albaanien ja serbien välillä. Läsnäolleet työryhmän jäsenet ovat todenneet että Ahtisaari näytti alusta alkaen katsoneen itsenäisyysjulistuksen olevan ainoa vaihtoehto.

Yhdysvallat oli alkanut rakentaa massiivista sotilastukikohtaa Kosovoon heti pommitusten päätyttyä. Tukikohta oli siis Serbiassa. Totta kai Yhdysvallat edellytti että Ahtisaari ratkaisee asian USA:n valtapyrkimysten mukaisesti.

Neuvotteluvuosien aikana Kosovon albaanit jatkoivat serbien vainoa kuten toisen maailmansodan aikana. 150 ortodoksista kirkkoa ja luostaria tuhottiin iloisen juhlatunnelman vallitessa. Kukaan ei estänyt serbien karkottamista kodeistaan eikä ketään tuomittu tuhopoltoista. Kosovossa vallitsi ja vallitsee edelleen täysi anarkia pogromeineen.

Kosovossa oli eräänlainen YK:lle alisteinen edustajisto, joka äänesti itsenäisyydestä vuonna 2008. Kun YK kysyi ICJ:n Internatonal Court of Justicen mielipidettä itsenäistymisen laillisuudesta, se totesi edustajiston jäsenten äänestäneen yksityishenkilöinä, sillä jos he olisvat äänestäneet edustajiston jäseninä he olisivat toimineet laittomasti. Onko tämäkin teatteria?

Helsingin Sanomat toteaa Ahtisaaren olleen sankari. "Milosevic oli suostunut Ahtisaaren ja Venäjän presidenttin Boris Jeltsinin erikoisedustajan Victor Tsernomyrdinin hänen nenänsä eteen työntämiin rauhan ehtoihin, aseet olivat vaienneet."

Toimittaja Hakalan alentuva asenne holokaustista selvinneeseen kansan vaaleilla valittuun johtajaan kuvaa laajemminkin lehden täydellistä suhteellisuudentajun ja humanismin puutetta.

Kiinan suhteen George H.W.Bush ei onnistunut yhtä hyvin kuin Venäjän ryöstössä ja Jugoslavian tuhoamisessa. Ukrainaa on monta kertaa yritetty ja viimeinen yritys oli melkoinen mahalasku. Presidentti Obama yritti Libyan ohella Ukrainaa ja Syyriaa Bushin ja Clintonin resepteillä. Natsien ja jihadistien tukeminen on kuitenkin ryöstäytymässä käsistä. Imperialistinen Saudi-Arabia käsikassarana ei taida alistua Yhdysvaltojen pääomapiirien tavoitteisiin vaan sillä on mielessään oma globaali jihad.

Helsingin Sanomilla on tehtävää ylläpitää NATO-hybridikeskuksen edellyttämää linjaa. Sivustatukea antaa koko valtamedia. Komission johtoon pyrkivä Alexander Stubb on osoittanut olevansa oikeilla linjoilla. Valmis valehtelemaan, jos se palvelee NATOa. Ensimmäinen valhe koski Georgian sotaa. Sillä hän hankki luotettavuutta USA:n silmissä. Julistautuminen USA:n etelävaltiolaiseksi Bushien tapaan antoi lisää pisteitä. George Soros tulee rahoittamaan EU:ssa kaikkea mikä tukee USA:n ja miksei Euroopan pääomapiirien tavoitteita. Venäjän ja presidentti Putinin demonisointi palvelee kaikkia NATO:n päämääriä.

Nobelin rauhanpalkinnon kriteerit täyttäviä Ahtisaaren kaltaisia ehdokkaita löytyy. EU antoi Sahrov palkintonsa Venezuelan oppositiolle. Muitakin Soroksen ja NATO:n tukemia tahoja löytynee.