Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Helsingin Sanomien NATO-yhteensopiva kirjoitus Kosovosta, Ahtisaaresta ja Nobel-palkinnosta

Perjantai 5.10.2018 klo 10:54 - Pirkko Turpeinen- Saari

Huomasin tuntevani melankoliaa lukiessani jälleen kerran 4.10.2018 Helsingin Sanomien NATO-yhteensopivaa tekstiä otsikolla "Ja vaikein kaikista oli Kosovo". Hesarin tarjoamassa maailmankuvassa on valheita ja petollisuutta.

Kansainvälisistä asioista perillä olevat tietävät, että jo hyvissä ajoin enen Saksojen yhdistymistä ja kylmän sodan päättymistä Yhdysvaltojen tiedustelupalveln CIA:n päällikkö, sittemmin USA:n  varapresidentti ja presidentti George H.W. Bush tiedustelupalvelun kavereineen,Soroksen, Pentagonin ja ulkoministeriön kanssa suunnitteli kommunistijohtoisten sosialististen maiden Neuvostoliiton/Venäjän, Jugoslavian ja Kiinan tuhoamista ja niiden taloudellisten voimavarojen haltuunottoa.

Kaikki kolme prosessia käynnistyivät jo 1980- luvulla ja saivat väkivaltaisen huippunsa 1990-luvulla. Rahaa oli hankittu Japanin toisen maailmansodan aikana varastamasta Filippiineille kätketystä kullasta, jonka Yhdysvallat vuorostaan varasti. Lisää kultaa haalittiin Neuvostoliiton hajotessa sen jäännösvaltioilta. Rahalla korruptoitiin kunkin hajotettavaksi päätetyn maan poliitikkoja ja sotilashenkilöitä.

Saksa toimi omien laajentumispyrkimystensä vuoksi Yhdysvaltojen halukkaana kumppanina. Euroopan Round Table of Industrialistien vaatimukset EU:n luonteesta toteutettiin Saksan painostuksella Maastrichtin kokouksessa, jonka seurauksena EU liitettiin Yhdysvaltojen pääomapiirien tavoitteiden mukaisesti epäitsenäiseksi nukkeorganisaatioksi.

Venäjän presidentiksi valittiin CIA:n ja sen valedemokratiaorganisaatioiden NED:in korruptoimana Jeltsin, jonka läntinen media julisti demokratian airueeksi Venäjällä. Gorbatsovin kaatanut "sotilasvallankaappaus" oli CIA:n masinoima. Sitä seurannut Harvardin taloustieteilijoiden suunnittelema kuponkijärjestelmään perustunut Venäjän kansan pettäminen oli mahdollinen vain korruptiolle alttiiden KGB:n upseerien avulla. Samoista upseereista tuli Bushin kanssarikollisia.

Venäjän kansallisvarallisuus kulta mukaanluettuna ryöstettiin ja siirrettiin ulkomaisiin osin presidentti Bushin veljen johtamaan pankkiin Sveitsiin. Upseereista tuli yltiörikkaita oligarkkeja, lännen suosikkeja, joista suuri osa siirtyi ulkomaille johtaakseen sieltä rehellisen ja kansan parasta ajattelevan presidentti Putinin vastaista kampanjaa.

Venäjän luononvarojen ja muiden rikkauksien ryöstö loppui kuin seinään Putinin tultua presidentiksi. Hänen isänmaallinen toimintansa ja itsenäisyytensä herättää raivoa Yhdysvalloissa ja sen nukkeliittolaisissa Euroopassa.

Yhtä hyvin ei käynyt Jugoslaviassa. Yhdysvallat ja Saksa, muiden liittolaistensa tukemana rahoittivat propagandaa kärjistääkseen toisen maailmansodan aikaisia vastakkainasetteluja. Fasistinen Kroatia oli laillistanut serbien tappamisen ja heitä tuhottiinkin keskitysleireillä juutalaisten tapaan. Serbit vastustivat Jugoslavian hajottamista ja puolustivat perustuslakiaan.

Serbit tuli USA:n ja Saksan tavoitteiden toteuttamiseksi demonisoida, jotta Euroopan kansat kokisivat, että holokaustin uhrit ovatkin itse Hitlereitä. Tähän tavoitteeseen päästiin Ruder-Finn-markkinointitoimiston sekä avuliaan valtamedian toimesta.

Prseidentti Clinton jatkoi ystävänsä George H.W. Bushin työtä. Hän rahoitti suoraan jopa CIA:n tietämättä samoja kroaatti- ja muslimijoukkoja kuin Osama bi Ladenkin. Yhdyvaltalaiset kenraalit kouluttivat neo-fasistisia kroaatteja ja Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettuja n. 10 000 jihadistia. Toisin sanoen natsien ja jihadistien käyttö ryöstön ja sotilaallisen vallan saamiseksi oli käytäntönä jo Jugoslavian hajottamissodissa kuten nyt Syyriassa.

Senjälkeen kun Yhdysvallat ja Saksa olivat turvanneet Kroatian haltuunoton ja Bosnian NATO-miehityksen ne siirtyivät Kosovon haltuunottoon. Yhdysvaltojen tavoitteena oli perustaa sotilastukikohta Kosovoon voidakseen hallita Balkanin öljynkuljetusreittejä sekä hallitakseen sotilallisesti aluetta. Samat jihadistit ja albaanitaistelijat toimivat Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian kouluttamana NATO:n jalkaväkenä, saksalaiset maastopuvut päällään.

Serbia vastusti sitkeästi maansa haltuunottoa. Yhtä sitkeästi USA liittolaisineen katsoi, että vain pommittamalla Jugoslaviaa he voisivat päästä tavoitteisiinsa.

Korruptiolla ja vaaleja rahoittamalla taivuteltiin myös eurooppalaisia poliitikkoja kääntymään presidentti Clintonin kannalle. Saksassa oli syksyllä 1998 vaalit, joissa sosialidemokraatit tulivat valtaan. Sosialidemokraattisen puolueen sisällä oli ristiriita, jonka seurauksena demokratiaa edustava Oscar Lafontaine jäi tappiolle ja Schröeder tuli yhdessä vihreiden Joscka Fischerin kanssa valtaan. Schroederin ja Fischerin väitetään alistuneen Valkoisessa talossa käydessään Clintonin tahtoon pommituksista. Jo kesällä 1998 Britannian Tony Blair, jota vaaditaan oikeuteen sotarikoksista, oli sopinut Clintonin kanssa tulevista pommituksista yhtä lakonisesti kuin muut sopivat illallisvierailusta.

Suomalaiset kiiruhtivat Clintonin ja Blairin avuksi, jotta pommitukset voitaisiin aloittaa. Sen kaltainen auttaminenhan on suomalaisille johtaville poliitikoille tuttua historiasta.

Tilaisuus tuli kun suomalaisiin luottava Jugoslavian hallitus kutsui suomalaiset oikeuslääkärit tutkimaan Racakin kylässä tapahtuneen taistelun ruumiita. Racakin kylä oli pitkään ollut albaaniterroristien tukikohta rinteillä olevine juoksuhautoineen. Siviilit olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet kylästä muualle.

Kysymyksenasettelu oli seuraava: Olivatko ruumiit teloitettuja, kodeistaan ryöstettyjä, niskalaukauksella ammuttuja ja kaulojen katkomisen uhreiksi joutuneita henkilöitä vai poliisien ja albaaniterroristen välisessä taistelussa kaatuneita henkilöitä.

Jugoslavialaiset ja suomalaiset oikeuslääkärit tutkivat ruumiit yhdessä ja päätyivät samaan tulokseen. Korkeintaan yhteen osunut luoti oli tullut melko läheltä, muiden vammat olivat tyypillisiä taistelussa syntyneitä vammoja.

Ranskalaiset toimittajat ja TV kuvasivat koko päivän tapahtumat poliisien kutsusta, ETYJ tarkkaili tapahtumia kukkulalta, niissä ei ollut mitään salaista.

Suomen ulkoministeriö kielsi suomalaisten ja jugoslavialaisten oikeuslääkäreiden tuloksen julkistamisen yhteisessä tiedotustilaisuudessa. Ulkoministeriö oli valinnut oikeuslääkäreiden puheenjohtajaksi hammaslääkärin, Helena Rannan, joka ei tutki kuolinsyytä. Saksan ulkoministeriö saneli Rannalle, mitä hänen pitää tiedottaa ja Ranta vältti kertomasta mitä oikeuslääkärit olivat havainneet, minkä hän luonnollisesti tiesi. Ranta piti poliittisen tiedotustilaisuuden, jossa hän vertasi taistelua holokaustiin. Jokainen sai käyttää hänen lausuntoaan haluamiensa päämäärien toteuttamiseksi.

Kansainvälisissä tehtävissä toiminut presidentti Ahtisaari tuki Helena Rannan mukaan häntä. Lausunnon antamatta jättäminen oli niin suuri ulkopoliittinen linjaus, että presidentti Ahtisaaren on ollut oltava sen takana.

Lausuntoa ei ole tähän päivään mennessä julkistettu vaan se on jossakin Saksan ulkoministeriön arkistossa. Suomalaiset oikeuslääkärit päätivät julkaista totuuden kansainvälisessa tieteellisessä lehdessä –kaksi vuotta tapahtumien jälkeen koska he eivät halunneet tulosten jäävän pimentoon, vaikka eivät pystyneet pommituksia estämäänkään.

Muutama päivä Helena Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jälkeen presidentti Clinton aloitti pommitukset viitaten Racakin kylän "teloituksiin" päiden irti leikkaamisiin ja muihin keksittyihin hirveyksiin.

Ahtisaarella oli siis merkittävä osuus pommitusten mahdollistajana. Helsingin Sanomat kertoo kuinka "presidentti Ahtisaari vastasi puhelimeen Mäntyniemessä toukokuun viidentenä päivänä 1999. Linjan toisessa päässä oli Yhdysvaltain varaulkoministeri Strobe Talbot."

"Olisin kiitollinen jos tätä voitaisiin pitää epäsoitton", Talbot sanoi ennen asiaan siirtymistään.

"Talbot halusi pitää keskustelun epäviralisena, koska hän tarjosi Ahtisaarelle poikkeuksellista roolia poikkeuksellisen vaikeassa kriisissä".

"Läntinen sotilasliitto Nato oli pommittanut Jugoslaviaa Kosovon kriisin vuoksi lähes puolitoista kuukautta. YK:n valtuutusta operatiolle ei saatu Venäjän vastustuksen vuoksi".

Näinkö Helsingin Sanomat ja Pekka Hakala tulkitsevat. Kyse ei tainnut olla Venäjän mielipiteestä. NATO:n peruskirja ei sallinut hyökkäystä maahan, joka ei uhkaa yhtäkään sen jäsenmaata. Saksan perustuslaki kielsi moiset pommitukset. Kaikki NATO-maat tiesivät mistä oli kysymys. Ei laillisuudesta vaan harkitusta ryöstöstä, missä ihmishengillä tai valtion tuhoamisella ei ollut mitään merkitystä sen rinnalla, että Yhdysvallat halusi miehittää koko Jugoslavian kuten se Rambuillet'in sopimuksen B-liitteessä edellytti ja perustaa sotilastukikohtansa Kosovoon. Saksa katsoi hyötyväsä myös. Muut NATO-maat toimivat "solidaarisuudesta" aivan kuten merkillisen Skripal -myrkytyksen yhteydessä karkottaessaan venäläisiä diplomaatteja.

Helsingin Sanomat laatii sankaritarinaa Ahtisaaresta. Jugoslavian tuhoamisen pääsuunnittelijan edustaja korkeassa persoonassaan lähestyy yhteistyökumppaiaan pyytäen tätä lopettamaan aloitetun päättymättömäksi osoittautuvan sodan. Jugoslavia ei halua alistua. Sen keskitysleireistä selvinneet asukkat eivät alistu. Uraanipommit, ekologinen täystuho, kansantalouden murskaaminen, mikään ei näytä tehoavan serbeihin.

HS kirjoittaa: "Vajaata kuukautta myöhemmin Ahtisaari lensi Belgradista Kölniin liittokansleri Gerhard Schröederin karhunhalauksen salamavalojen loisteessa."

Voisiko tätä kutsua teatteriksi. Ahtisaari oli neuvottelussa uhannut Milosevicia Belgradin mattopommituksilla, joissa viikossa kuolisi puoli miljoonaa ihmistä. Rauhaan päädyttiin YK:n päätöksellä 1244, jossa todettiin Jugoslavian suvereenius ja se, että Kosovo on osa Serbiaa. Tätä päätöstä YK ei ole muuttanut, eli kaikki itsenäisyysjulistukset ovat laittomia.

YK:n päätöksen tarkoituksena oli NATO-miehityksen ja YK:n hallinnon avulla turvata asialliset neuvottelut Kosovon albaanien ja serbien välillä sillä Kosovo on keskiajalta peräisin oleva Serbian maakunta.

Yhdysvallat valtuutti YK:n nimissä Ahtisaaren johtamaan neuvotteluja albaanien ja serbien välillä. Läsnäolleet työryhmän jäsenet ovat todenneet että Ahtisaari näytti alusta alkaen katsoneen itsenäisyysjulistuksen olevan ainoa vaihtoehto.

Yhdysvallat oli alkanut rakentaa massiivista sotilastukikohtaa Kosovoon heti pommitusten päätyttyä. Tukikohta oli siis Serbiassa. Totta kai Yhdysvallat edellytti että Ahtisaari ratkaisee asian USA:n valtapyrkimysten mukaisesti.

Neuvotteluvuosien aikana Kosovon albaanit jatkoivat serbien vainoa kuten toisen maailmansodan aikana. 150 ortodoksista kirkkoa ja luostaria tuhottiin iloisen juhlatunnelman vallitessa. Kukaan ei estänyt serbien karkottamista kodeistaan eikä ketään tuomittu tuhopoltoista. Kosovossa vallitsi ja vallitsee edelleen täysi anarkia pogromeineen.

Kosovossa oli eräänlainen YK:lle alisteinen edustajisto, joka äänesti itsenäisyydestä vuonna 2008. Kun YK kysyi ICJ:n Internatonal Court of Justicen mielipidettä itsenäistymisen laillisuudesta, se totesi edustajiston jäsenten äänestäneen yksityishenkilöinä, sillä jos he olisvat äänestäneet edustajiston jäseninä he olisivat toimineet laittomasti. Onko tämäkin teatteria?

Helsingin Sanomat toteaa Ahtisaaren olleen sankari. "Milosevic oli suostunut Ahtisaaren ja Venäjän presidenttin Boris Jeltsinin erikoisedustajan Victor Tsernomyrdinin hänen nenänsä eteen työntämiin rauhan ehtoihin, aseet olivat vaienneet."

Toimittaja Hakalan alentuva asenne holokaustista selvinneeseen kansan vaaleilla valittuun johtajaan kuvaa laajemminkin lehden täydellistä suhteellisuudentajun ja humanismin puutetta.

Kiinan suhteen George H.W.Bush ei onnistunut yhtä hyvin kuin Venäjän ryöstössä ja Jugoslavian tuhoamisessa. Ukrainaa on monta kertaa yritetty ja viimeinen yritys oli melkoinen mahalasku. Presidentti Obama yritti Libyan ohella Ukrainaa ja Syyriaa Bushin ja Clintonin resepteillä. Natsien ja jihadistien tukeminen on kuitenkin ryöstäytymässä käsistä. Imperialistinen Saudi-Arabia käsikassarana ei taida alistua Yhdysvaltojen pääomapiirien tavoitteisiin vaan sillä on mielessään oma globaali jihad.

Helsingin Sanomilla on tehtävää ylläpitää NATO-hybridikeskuksen edellyttämää linjaa. Sivustatukea antaa koko valtamedia. Komission johtoon pyrkivä Alexander Stubb on osoittanut olevansa oikeilla linjoilla. Valmis valehtelemaan, jos se palvelee NATOa. Ensimmäinen valhe koski Georgian sotaa. Sillä hän hankki luotettavuutta USA:n silmissä. Julistautuminen USA:n etelävaltiolaiseksi Bushien tapaan antoi lisää pisteitä. George Soros tulee rahoittamaan EU:ssa kaikkea mikä tukee USA:n ja miksei Euroopan pääomapiirien tavoitteita. Venäjän ja presidentti Putinin demonisointi palvelee kaikkia NATO:n päämääriä.

Nobelin rauhanpalkinnon kriteerit täyttäviä Ahtisaaren kaltaisia ehdokkaita löytyy. EU antoi Sahrov palkintonsa Venezuelan oppositiolle. Muitakin Soroksen ja NATO:n tukemia tahoja löytynee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA:n maailmanvalta, Ahtisaari, Nobel-palkinto, Kosovo ja sosialististen maiden tuhoaminen

Ukraina ja Venäjä - Helsingin Sanomien huima ohilaukaus

Tiistai 21.1.2014 klo 12:23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat esittää 21 tammikuuta pääkirjoituksessaan ja Olli Kivisen kolumnissa harhaanjohtavan katsauksen Venäjän ja Ukrainan todellisuuteen.

Venäjä ja Ukraina eivät elä tyhjiössä vaan maailmanpolitiikan kokonaisuuden viitekehyksessä sekä historiallisten prosessien osana.

Yhdysvallat tavoittelee julkisen strategiansa pohjalta maailmanvaltaa, eikä se anna minkään estää tuota tavoittelua. Presidentti Obaman aikana Yhdysvaltojen salaiset sotilaalliset operaatiot toimivat jo 134 ssä maassa. Bushin presidenttikauteen verrattuna lisäys on 123 prosenttia. Useat sotilastukikohdat ovat Euroopassa. Pelkästään Italian tukikohdat maksavat 600 milj euroa vuodessa. Tuoreet saavutukset ovat valtava Bondsteel-tukikohta Kosovossa, jonka maapohja saavutettiin sodalla yhteistyössä NATO:n kanssa, samoin tukikohta Tuzlassa Bosniassa.

Strategiaan kuuluvat hallituksen vaihdokset ja yhteiskuntajärjestelmän muutokset (Jugoslavia, Jemen, Libya, Syyria).  Tavoitteena on sotilaallisen läsnäolon saavuttaminen sekä infrastruktuurin saaminen omien ylikansallisten sijoittajien haltuun. Talouden romahduttamisen seurauksena kansalaisyhteiskunta saatetaan alamaiseen asemaan kuten siirtomaissa aikanaan.

Oikeistolaista politiikkaa harjoittavan EU:n tavoitteet ovat olleet yhteneväiset USA:n tavoitteiden kanssa.

Helsingin Sanomat muun median ohella paheksui muutaman anarkistin tihutöitä Tampereella itsenäisyyspäivänä. Nyt se nostaa 2 kuukautta Kiovan keskustan lamauttaneen neofasistien väkivaltaisen mielenosoituksen ihailunsa kohteeksi. HeSa ei ihmettele miksi Yhdysvaltojen ex-edustaja NATO:ssa - nykyinen apulaisulkoministeri Nuland kävi jakamassa piparkakkuja mielenosoittajille, miksi Saksan Adenauer-säätiön tukema nyrkkeilijä pyytää Yhdysvaltoja asettamaan Ukrainalle talouspakotteita. Onko talouspakotteiden anominen isänmaallisuutta vai destruktiivisuutta- tuhon pyytämistä.

Trans-Atlanttisten suhteiden saarnamies Olli Kivinen ei näe Venäjän todellisuutta. Häntä ilmeisesti harmittaa, että Venäjä on itsetunnoltaan vahva, itsenäinen kansainvälinen toimija, joka tukeutuu kansainvälisiin oikeusnormeihin.

Venäjä pyrkii takaamaan itselleen ja lähivaltioilleen itsenäisen ajattelun ja toimimisen mahdollisuuden Yhdysvaltojen maailmanvaltapyrkimysten aikana. Yhdysvaltojen globaali, kaiken ja kaikki kattava vakoilu ja propaganda on jo riistänyt meiltä ajattelun vapauden. Jotta ajattelu ja kansalaisyhteiskunta voisi toimia totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, tulisi toiminnan perustua oikeaan tietoon. Itsenäinen toimiminen edellyttää taloudellista itsenäisyyttä, oli sitten kysymys yksilöstä tai yhteiskunnasta.

Kiina ja Venäjä tarjosivat taloudellista apua Ukrainalle hädän hetkellä 8+11 miljardia. Sitä EU tai USA ei tarjonnut. Sen sijaan ne uhkaavat talouspakotteilla kun Ukrainan hallitus pyrkii lopettamaan anarkian. Suomessa muistetaan Lapuan aika 1930- luvulla, jolloin armeija, suojeluskunnat ja hallitus pyrittiin saamaan anarkian panttivangeiksi ja lähes ainoana demokratiaa ja oikeusvaltiota edustanut entinen presidentti Ståhlberg kyydittiin itärajalle. Ukrainalla on nyt oma Lapuan aikansa, johon se tarvitsee demokraattista Eurooppaa tuekseen, oikeistolaisen Euroopan ja USA:n sijaan.

Demokratia edellyttää Ukrainan hallituksen tukemista sen pyrkiessä saamaan talouden hallintaansa ja anarkian loppumaan. USA ja nyky-EU voisivat rauhassa odottaa seuraavia vaaleja ja kansan tahtoa Ukrainan kehityksestä. Ukrainan oikeudenmukainen kohtelu edellyttää EU:n muuttumista ylikansallisten yhtiöiden vallan palvelijasta kansalaisten ja demokratian ehdoilla toimivaksi, rauhaa ja yhteistyötä rakastavaksi yhteisöksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukraina, Venäjä, Helsingin Sanomat, USA:n maailmanvalta, uusfasismi, anarkia