NAAPURISEURA JA SUOMI

Lauantai 8.8.2026 klo 9.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lahjakkaan kirjailija, toimittaja Mauno Saaren luova ajattelu on johtanut useisiin aktiviteetteihin, joista koko valtakunta on hyötynyt. Paavo Haavikko oli hänen paras ystävänsä 30 vuotta. Kirjoittaja on myös ollut hänen ystävänsä 25 vuoden ajan. Kirjoja häneltä on syntynyt lukuisia joissa yhdistyvät huumori ja yhteiskunnalliset asiat.

Kolme vuotta sitten Mauno Saari perusti Naapuriseuran. Seurasin kehitystä läheltä koska olin siinä päivittäin mukana. Tavoitteena oli synnyttää seura, joka kehittää Suomen hyviä suhteita kaikkiin naapurimaihin- Venäjä mukaanluettuna. Esimerkkinä oli mm norjalainen Steigen, jossa yhteiskunnallista aktiviteettia oli perustettu Steigen lehden ympärille.

Runsaat kaksi vuotta sitten osallistuin Mauno Saaren kanssa Steigenin seminaariin, joka pidettiin Rooman lähellä Steigenin ylläpitämän luostari-hotellin tiloissa. Mauno Saari ei osallistunut Paul Steigenin luennoille ja keskustelutilaisuuksiin vaan tapasi yhdistyksen perusjäseniä luostarin pihalla keskusteluissa luoden yhteyksiä ympäri Norjaa. Minä vuorostani kuuntelin kaikki keskustelut ja luennot.

                                                   ***

Lehtimiehenä ja kirjailijana Mauno Saaren toiminta keskittyi luonnollisesti perustamansa lehden - Naapuriseuran Sanomien ympärille. Paljon olisi tarvittu apuvoimia jäsenkokousten, seminaarien ja retkien organisointiin. Kesäjuhlat kotimme pihalla ovat ikimuistettavia

Suomi-Venäjä-seuran muututtua suomalaisen yhteiskunnan yleisen muutoksen myötä yhä russofobisemmaksi, monet jäsenet luopuivat jäsenyydestä ja etsivät paikkaansa Naapuriseurasta. Siten järjestövoimien vähäisyyden vuoksi Naapuriseurasta oli yhä selvemmin tulossa uusi Suomi-Venäjä-seura.

                                                  ***

Olin Suomen kommunistisen puolueen jäsen vuuodesta 1976 lähtien aina siihen asti kun puolueen yhtenäisyyttä tavoittelevat jäsenet erotettiin puolueesta. Puolueen avaruus ja tavoite saada mukaan yhteiskunnan luovaan muutokseen uskovia suomalaisia katosi erottamisten myötä. Silloin vallan ottivat dogmaattisesti ajattelevat ryhmät ja puolueosastot..Yhtenäisen puolueen puheenjohtajaksi oli valittu Jouko Kajanoja. Hänen johdollaan puolueesta erotetut jäsenet perustivat SKPy nimeä kantavan puolueen. Olin tuolloin eduskunnan jäsen ja eduskuntaryhmän osa muutti SKDL:n (Suomen kansan demokraattisen liiton ) ryhmästä omaksi Demokraattinen vaihtoehto-ryhmäksi, jossa kaikki olivat puolueen yhtenäisyyden kannattajia. (1986)

Tuona aikana Jugoslavia oli vielä kommunistijohtoinen liittovaltio. Osallistuin Cavtatissa pidettyyn maailmanlaajuista osanottajajoukkoa edustavaan aatteelliseen kokoukseen  "inhimillisestä kasvusta ja kommunismista". Puheeni siellä on löydettävissä KansanArkiston kokoelmistani.

                                                  ***

Eduskunta-aikanani olin myös Pohjoismaiden neuvoston jäsen. Työskentely siellä oli antoisaa. Olin kulttuurivaliokunnan jäsen ja sain läpi ehdotuksen sosialististen maiden kouljuen ja ei-sosialististen maiden välisten koulujen yhteistyöstä. Mitä konservatiivisin Tanskan edustaja kannatti kaikkia ehdotuksiani!

Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäseniä. Niiden maiden kansanäänestyksissä jäsenyys ei ole saanut riittävää kannatusta. Nähdessämme mihin EU on vienyt Suomen demokratiaa ei voi muta kuin pahoitella jäsenyyttämme. Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa oli jotakin ilmavuutta ja kyläyhteisömäisyyttä.

                                                 ***

Pohjoismaiden neuvostossa aloin ymmärtää, että Euroopan unionia perustetaan palvelemaan Yhdysvaltojen aseteollisuutta. Euroopan teollisuusmiesten yhdistyksen puheenjohtajan Per Gyllenhammarin johdolla, (joka oli Volvon pääjohtaja ja samalla Lockheed Martinin puheenjohtajistossa)

Mainitessani eduskunnan yleiskeskustelussa asiasta v 1987 puhemiesneuvosto uhkasi antaa minulle varoituksen "salaisuuksien kertomisesta" Suomea oltiin siis ohjailemassa Euroopan unioniin laput silmillä.

                                                  ***

Mauno Saaren idea Naapuriseurasta on kuopattu. Olin alussa hallituksen varajäsen. Viimeisessä Naapuriseuran vuosikokouksessa en tuntenut ketään hallitukseen valittuja. yhtä lukuunottamatta. Jaakko Laakso, joka oli kommunistipuolueen erottamisissa erottajien puolella on nyt ottanut Mauno Saaren paikan lehden päätoimittajana. Siten dogmaattisuus on korvannut luovuuden, vallankäyttö yhteistyön. Tällainen kehitys näyttää olevan toistaiseksi Suomessa ainoa mahdollinen.. Kansalaisten mahdollisuus liittyä yhteen omien luovien ajatustensa pohjalta oikeudenmukaisuutta ja totuutta tukien ei vielä onnistu.

Toivon, että Venäjän suurlähetystö, joka on seuramme toiveita noudattaen tarjonnut tilojaan elokuvaesitysten järjestämispaikaksi ja kutsunut osallistumaan juhlapäiviinsä ei joutuisi kärsimään Naapuriseuran muutoksesta. Venäjä ja venäläiset ovat joutuneet kokemaan suomalaista mentaliteettia petollisuudesta ystävyyteen saakka.

Yhdysvaltojen  ja Britannian tiedustelupalvelujen ja aseteollisuuden valta heikkenee väistämättä niiden maailmanvallan tavoittelun osoittautuessa mahdottomaksi, USAn vaikutus Suomen armeijaan ja politiikkaan tulee pakon edessä hiipumaan. Kuinka nopeasti, jää nähtäväksi.Luova Naapuriseura voisi nopeuttaa tuota muutosta auttaessaan kansalaisia ajattelemaan itse.

Vaalit ja vallankumous

Sunnuntai 24.4.2011 klo 13.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen pohtinut viime viikkoina kuinka historia toistaa itseään aina uusin muodoin.Kuinka demokratia muuttuu valedemokratiaksi ja kuinka vallan kamarit pysyvät sittenkin kansalta salassa.

Olen pohtinut Lähi-idän ruohonjuuritason kansanvallankumouksia Tunisiassa, Egyptissä, Jemenissä, Bahrainissa sekä Libyassa ja verrannut niitä Suomen 1945 vaaleihin sekä nyt viime vaaleihin, joissa Perussuomalaisten kannatus nousi voimakkaasti.

Arabimaissa on ollut vuosikymmeniä voimassa hätätilalakeja, joiden avulla osa puolueista tai liikkeistä on ollut kiellettyjä ja joiden liikkeiden tukijoita on joko mielivaltaisesti vangittu tai ajettu maanpakoon.

Tällainen tilanne vallitsi Suomessakin 30-luvulla ja -40-luvun alussa. 1945,ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa sitten sisällissodan, SKDL-SKP nousi suurimmaksi puolueeksi eduskunnassa kahden SDP:n jäsenen liityttyä ryhmään.Myös tuon voittaneen liikkeen edustajat olivat istuneet vankiloissa ja keskitysleireillä nk kommunistilakien perusteella. Toisin sanoen lähes neljännes kansasta oli ollut demokraattisen vaikuttamisen ulkopuolella.

Perussuomalaisten puolue ei ole ollut kielletty. Sen sijaan valta on yhä taitavammin piiloutunut kulisseihin, josta se on pystynyt vaikuttamaan siten, että kansalaiset eivät sitä tiedosta eivätkä pysty käsittelemään. Perussuomalaisten kannatuksen nousu on ollut vaistonvaraista, oikeutettua, erittelemätöntä protestia, jossa maahanmuuttajat köyhien suomalaisten kilpailijoina ovat syyttä suotta joutuneet vihan maalitauluiksi.

Edellisissä vaaleissa taloudellista valtaa käyttävä Hyvä Veli -verkosto pystyi valitsemaan haluamansa eduskunnan. Hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta avainasemissa ryhtyivat laajentamaan rikkaiden oikeuksia verohelpotuksiin, erilaisiin tukiin ja avustuksiin. Viimeisenä yrityksenään Kiviniemi ja Katainen pyrkivat hallintalain ja osakeyhtiölain muutoksilla tekemään rikkaiden veronkierron lailliseksi. 

Eivät Perussuomalaisten äänestäjät suuttuneet veronkierron laillistamisesta tai Suomen muuttamisesta veroparatiisiksi. Tuollaiset seikat ovat liian abstrakteja. Sen sijaan kansalaiset suuttuivat eliitin ylimielisyydestä, jätevesilain epäjohdonmukaisesta ja kohtuuttomasta toteutuksesta, siitä, että verorahoja syydetään ulkomaille ilman kontrollia tai että maahanmuuttajia hyysätään vaikka yhä useampi suomalainen on köyhä.

Egyptin tyrannia,valtiollinen televisio, kansalaisten kidutukset, vankila ja kielletyt puolueet ovat saman muotoista valtaa kuin suomalainen taloudellisen eliitin valta yhdistettynä suurten puolueiden puoluetuen ja parlamentaarisen television avulla läänittämään valtaan.Kumpikaan ei luo kansalaiselle vaikuttamisen mahdollisuuden tunnetta. Egyptin ja muiden arabimaiden harvainvaltojen ero suomalaiseen on siinä, että arabimaiden tyrannia on fyysistä.Sitä tekee mieli vastustaa mielenosoituksin. Vankilaan joutumisen tai sen uhan tunnistaa ruumiillaan ja jäsenillään. Suomalainen harvainvalta on henkistä. Sitä on vaikea tiedostaa. Henkisen vallankäytön lonkerot ulottuvat kunkin kansalaisen omaan tietoisuuteen. Suomalaisen vallankäytön tapa on opetettu luonnollisena ja oikeana. Normaalina. Kuka nyt normaaliutta vastustaa? Miksi osoittaa mieltä kun epäinhimillisyys on oikein ja perusteltua?