Mikä mikä perustuslaillisuus?

Keskiviikko 21.6.2017 klo 10.48 - PirkkoTurpeinen-Saari

Suomessa ei ole juridiselta pohjalta toimivaa perustuslakituomioistuinta. Sen sijaan meillä on poliittinen, oikeistoenemmistöinen perustuslakivaliokunta tulkitsemassa lakien perustuslainmukaisuutta.

Helsingin Sanomat kuvaa tänään kokoomus-puolueen ongelmia sen pyrkiessä ajamaan läpi asiantuntijoiden kyseenalaistamaa "valinnan vapautta" sote-lakeihin.

Helsingin Sanomien mukaan kokoomuksen "Zyskowiczilla on kolme päivää aikaa vakuuttaa muut valiokunnan jäsenet siitä, ettei perustuslaillisia esteitä ole."

" Kokoomuksessa harmitellaan ettei puolue aikoinaan ottanut vastaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikkaa. Vahva kokoomuspuheenjohtaja olisi ehkä voinut vaikuttaa jollain tavalla valinnanvapaudesta käytävään keskusteluun."

"Vielä huhtikuussa pääministeri Sipilä (kesk) vakuutti, että soten valinnanvapauden perustuslailliset huolet on jo ratkaistu." "HS tietojen mukaan Sipilän väite perustui sosiaali- ja terveysministeriössä käytyihin keskusteluihin."

Kukapa muu kuin soten projektijohtaja Tuomas Pöysti kumppaneineen näitä keskusteluja käy sosiaali- ja terveysministeriössä. Hän on "käynyt valinnanvapauden ongelmia läpi perustuslakivaliokunnan asiantuntijoina käyttämien oikeustieteen professoreiden kanssa".

"Ilmeisesti esitettyjä varaumia ei ole kuitenkaan haluttu ottaa lakiesityksessä huomioon, koska professorien näkemät perustuslailliset ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään."

Nyt kokoomus yrittää siis lisätä painetta perustuslakivaliokuntaan, jotta laki taipuisi kokoomuksen mieleiseksi.

Tuomas Pöystin rooli on mielenkiintoinen. Hän toimii ylikansallisten pääomapiirien toiveiden mukaisen sote-uudistuksen vauhdittajana. Pyrkiikö hän vaikuttamaan oikeusoppineisiin ministeriön keskusteluissa?

Kokoomuksen ja uusliberaalia keskustaa edustavien ministerien johtama hallitus ja kokoomuksesta peräisin oleva tasavallan presidentti ovat nimittäneet Tuomas Pöystin, ohi ministeriön alkuperäisen ehdotuksen oikeuskansleriksi, maan ylimmäksi lainvalvojaksi.

Oikeuskansleriksi nimitetty henkilö ei näe estettä sille, että hän pyrkii oikeusoppineiden arvostelusta huolimatta kirjoituttamaan lain haluamaansa tai taustavaikuttajiensa haluamaan muotoon ehkä uskoen, että kokoomus Ben Zyskowicz'in avulla saa painostettua perustuslakivaliokunnan ruotuun.

Otettuaan vastaan oikeuskanslerin viran vuoden 2018 alussa on hän lakien perustuslaillisuuden ylin valvoja. Tasavallan presidentin esittelyissä hänen ratkaisujansa valvovat hänen virkaan nimittäjänsä, virkaan esittänyt hallitus ja sote-lakiin valinnanvapautta vaatinut ministeriryhmä.

Yli puolen vuoden ajan Suomi on ilman oikeuskansleria. Tuleva, virkaan jo nimitetty oikeuskansleri, valmistelee myöhemmin arvioitavakseen tulevaa lakia pyrkien vaikuttamaan sen läpimenoon.

Kuinka kauan kansa sietää tällaisen hallituksen ja hallintotavan menetelmiä? Hallitusfarssi oli vain yksi esimerkki tyylilajista, jossa "kaikki kelpaa, kunhan on silmälle siisti". Sote- lain valmistelu on jo kuinka mones esimerkki demokratian ja perustuslaillisuuden toimimattomuudesta tämän hallituksen aikana.

Juridiselta pohjalta toimiva perustuslakituomioistuin, poliittisista riskeistä huolimatta, olisi arvovaltaisempi toimintaympäristö nyt näkemämme arvottoman näytelmän sijaan.

Tämä hallitus on katastrofi.

Lauantai 13.5.2017 klo 10.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tämä hallitus toteuttaa kokonaisvaltaisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaventavaa politiikkaa. Tällä hallituksella ei ole kansan mandaattia toiminnalleen. Eduskuntavaalien alla kokoomus ja keskusta, puhumattakaan perussuomalaisista eivät sanallakaan vihjaisseet ryhtyvänsä nykyisenkaltaiseen ylikansallisen pääoman etuja palvelevaan politiikkaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, jolla terveys- ja sosiaalipalvelut alistetaan markkinoille ei ole valmisteltu minkäänlaisessa laajassa komiteassa, jossa maan kaikki poliittiset suuntaukset ja asiantuntijat olisivat olleet edustettuina. Tuo katastrofaalinen "uudistus" on valmisteltu kokoomuksen puoluetoimistossa ja sitä lähellä olevissa ryhmissä.

Kokoomuksen tavoitteena on saada laajat terveysmarkkinat, joissa pääasiana ovat taloudelliset voitot. Alkuperäisenä uudistuksentarpeena olisi ollut vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja ennaltäehkäisyä.

Vuosikymmenten ajan resursseja on kohdennettu erikoissairaanhoitoon. Pääministerinä ollessaan Matti Vanhanen totesi erikoissairaanhoitoon saadun 15.000 uutta virkaa mutta perusterveydenhuoltoon ei yhtäkään.

Lääkäriliitto ei nähdäkseni ole myöskään tehnyt kaikkeaan tilanteen korjaamiseksi. Viimeisten vuosikymmenten ajan lääkäriliitto on kaventanut roolinsa palkkapolitiikkaan. Rahanahneus on osittain korvannut eettisyyden. Lääkärit ottavat nykyisin palkkansa suureksi osaksi pääomatuloina, jolloin verotus kevenee palkkatyöläisiin nähden.

Ollessani 1972 - 77 Suomen lääkäriliiton hallituksen jäsen kirjoitin käsikirjoituksen Lääkärin ammattia esittelevään opetuselokuvaan, jonka ohjaajana toimi tunnetu Felix Forsman. Elokuva painotti lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä ja nimenomaan perusterveydenhuollon roolia.

Kymmenen vuotta myöhemin luin lehdestä kuinka lääkäriliitto halusi  tehdä uudenlaisen elokuvan. Sen piti tuoda lääkärinammattiin vauhtia ja sankaruutta, jotta pojat entistä enemmän hakeutuisivat alalle. Siinä tuli esitellä vaativia leikkauksia ja yksilösuorituksia.

Nykyisin on yhä vaikeampaa saada työlleen sitoutuneita lääkäreitä terveyskeskuksiin.

Ongelma on tässä pähkinänkuoressa.

Keskustan ministeri Bernerin järjetön ja arrogantti liikennekaari sai tuoreeltaan täystyrmäyksen. Sitä pyritään edistämään pienin askelin, joista "taksiuudistus" on alkupaloina. Turvallinen, kohtuuhintainen taksinkäyttö pyritään korvaamaan mielivaltaisella hinnoittelulla, josta on voinut kokea esimerkkejä Tukholmassa matkustaessaan.

Ministeri Bernerin mielivaltainen toimintatapa on näkynyt hänen muissakin toimissaan. Arroganssi, jolla hän puuttui Finnavian ratkaisuihin oli häkellyttävää.

Pari päivää sitten Yle:n A-studiossa käsiteltiin työvoimapoliittisia uudistuksia. Tunnin keskustelussa paljastui katastrofaalinen tilanne työvoimatoimistoissa. Työntekijöitä on aivan liian vähän. Tätä puutetta hallitus paikkaa yksityisten yritysten palveluilla, mikä vain hajottaa kokonaisuutta. Hallitus näkee ongelman ratkaisuna sen, että työttömät tekevät turhauttavia ja tuloksettomia työhakemuksia sen sijaan, että vastuullisia työvoimatoimiston työntekijöitä lisäämällä loisi edellytykset kunkin työttömän yksilölisten tarpeiden huomioonottamiseen. Ohjelma paljasti ammottavan kuilun hallituksen toimien ja aiheen kaipaamien menettelytapojen uudistamisen välillä.

Keskustan ajama maakuntauudistus on esimerkki resurssien uusjaosta, jolla lisätään massiivisesti byrokratiaa päinvastaisista väitteistä huolimatta. Maakunnallisten ja yksityisten palvelujen sekasotkujen säätely on maakunnan virkailijoiden vastuulla. Samaan aikaan kun  yksityiset yritykset keskittyvät voittojen keräämiseen, maakunnat uhraavat verovaroja järjettömien lyhytjänteisten kilpailutusten pyörittämiseen, joiden kriteerit eivät pidä. 

Kilpailutuksen voittanut järjestelmä laskee kilpailun voitettuaan tasoaan, delegoi toimintaa pätemättömille alihankkijoille ja kartuttaa voittojaan viis välittämättä alkuperäisistä lupauksistaan.

Hallintarekisteriseikkailu on eräs tämän arrogantin hallituksen hankkeista.Ylikansallisen pääoman valtaa palvelevalla lailla avataan yksi lauta Suomelle tyypillisestä yhteisvastuun yhteiskunnan veneestä, jonka aiheuttamalla vuodolla pikkuhiljaa upotetaan koko vene.

Tämä katastrofihallitus ei piittaa luonnosta. Terrafame- seikkailun seurauksena saastutetaan pohjavettä muiden tähän asti jo aiheutettujen peruuttamattomien luonnontuhojen lisäksi. Ely-keskukset eivät täytä tehtäviään. Laillisuus näyttää saavan väistyä silloin kun pääoman vallan säilyttämisestä on kyse.

Miten tämä kaikki on mahdollista? Miten on mahdollista, että kaiken tuhon keskellä kokoomuksen ja keskustan kannatus on korkealla?

Kaikki perustuu valehteluun.

Kokoomuksen jäsenet puolueen puheenjohtaja Orpon johdolla kiertävät Suomea kertomassa kuinka pääomapiirejä palveleva valinnanvapaus on itse asiassa yhtä merkittävä uudistus kuin naisten äänioikeus Suomessa! Siis demokratiaa lisännyt äänioikeuden saavuttaminen on sama kuin feodaaliherrojen vallan kasvattaminen agraarisessa Suomessa. Jokainen, joka seuraa Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" elokuvaa sunnuntaisin TV:stä voi jo havaita, että maanomistajilla oli aikamoinen valta torppareihin ja mäkitupalaisiin nähden. Nyt Orpo käyttää mielikuvaa demokratian lisäämisestä perustellakseen demokratian vähentämistä.

Hallintarekisterin suhteen Sipilä ja Orpo käyttävät suoraa hämäystä ja valehtelua.Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä. Veroasiantuntijat, jopa eduskunnan perussuomalaiset poliisi-kansanedustajat huomaavat, että lakiehdotus edistää rikollisuutta, veronkiertoa ja korruptiota.

Pääoman valtaa ylläpitävä militarismi on hiipinyt tukemaan katastrofihallituksen toimintaa. Salassa eduskunnalta ja Suomen kansalta maamme liitettiin jo edellisen hallituksen toimesta NATO:n isäntämaasopimukseen. Sen perusteella Suomi ei pysty/kehtaa kieltäytyä Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolosta Suomessa, milloin minkäkinlaisessa harjoituksessa. Suomeen perustettu USA/NATO/EU -kybervalvontakeskus on Yhdysvaltojen katsannossa merkki sotilaallisesta läsnäolosta Suomessa.

Suomi jatkaa osallistumista klassiseen Venäjän saartamiseen kuten 1930-luvulla. Saksa/Viro/Ruotsi-yhteistyö ovat suunnattuja Venäjää vastaan. Juuri talvisodan alla Saksa ja Pohjoismaat vakuuttivat Suomelle sen kyllä pärjäävän tulevassa sodassa. Hitler oli luvannut, että Saksa ei hyökkää Ruotsin selkään jos se tulevassa sodassa auttaa Suomea.Hitler ei nähnyt esteitä myöskään sille, että Saksan aseiden lisäksi fasistinen Italia tarjoaa miehistö- ja aseapua, erityisesti lentäjiä, Suomen talvisodan alla. (ulkoministeri Cianon päiväkirjat kirjassa Lahtari, Punikki ja Teurastaja).

Suomessa pääoman valta on aina vahvistettu armeijan avulla. Porvarillisen Venäjän armeija, Suomen valkoinen armeija, keisarillisen Saksan armeija, natsi-Saksan armeija ja nyt ylikansallinen NATO-armeija pitävät huolen siitä, että kukaan ei kyseenalaista pääoman valtaa.

Miten tämä valehtelu ei paljastu kansalaisille?

Jos katsotaan ketkä käyttävät vaaleissa eniten rahaa ja vaikutusvaltaa, vastaus on kokoomus. Kuka käytti presidentinvaaleissa eniten rahaa? Kokoomus. Kuka omistaa median? Pääoman valtaa tukevat kokoomus ja keskusta. Ketkä johtavat Yle:ä? Kokoomus. Toissa vaalien alla Kehittyvien maakuntien Suomi ilmoitti pystyttävänsä rahalla Suomeen porvarihalltuksen. Sehän onnistui!

Jos rahalla mainostetan valhetta totuudeksi riittävän monta kertaa, tavallinen kasalainen ei tiedä mikä on totta. Tavallisella kansalaisella ei ole mahdollisuutta eikä asiantuntemusta selvittää, mikä on totta. Siitä seuraa apatia ja neuvottomuus. Ne kansalaiset, jotka kannattavat pääoman valtaa ja hyötyvät itsekin siitä, äänestävät kokoomusta, joka lupaa lisätä tämän ryhmän omaa etua. 

Tilanteemme muistuttaa aikaa sata vuotta sitten, jolloin köyhällä kansalla ei ollut äänioikeutta eikä vaikutusvaltaa. Köyhä palvelija saatettiin myydä talon mukana kuten huonekalutkin. Huolimatta nykyisin valtavasta tiedon määrästä, kansalaisilla ei ole nykyisin perustavaa määrää tietoa pystyäkseen kumoamaan pääoman vallan. Kansalaiset uskovat valinnanvapauden muuttavan heidät samanlaisiksi kuin kokoomuksen varakkaat äänestäjät. Huonekalusta rikkaaksi talolliseksi.

Ihmisen terveyspalveluiden kolme pääpilaria ovat päivystysluonteisuus, hoidon jatkuvuus sekä empaattisuus/terapeuttisuus. Kokoomuksen valinnanvapaus- valhe ei toteuta mitään näistä. Jopa yhdysvaltalainen Jeremy Sachs varoittaa suomalaisia SOTE-seikkailusta. Hänen mukaansa markkinat eivät sovellu terveyspalveluihin.

Markkinahenkisyys sulkee pois empatian.

UUSLIBERAALI MENO PROSTITUOI SUOMEN

Torstai 29.12.2016 klo 13.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Venäläisten ja suuren osan suomalaisistakin rakastama kuoro menehtyi lento-onnettomuudessa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei tiettävästi soittanut naapurimaan presidentille surunvalittelu- tai myötäelämissoittoa. Olin järkyttynyt. Aloin miettiä muitakin merkkejä, mitkä ilmentävät välittömyyden, empatian ja lämmön katoamista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Uusliberaali pääoman vallan ehdoilla toimiva politiikka on saanut kohta kahdenkymmenen vuoden ajan vallata suomalaisten mielet. Kunkin kansalaisen maksukykyyn perustuva verotus ja sen pohjalta rakennettu yhteinen Suomi on korvautunut hyväosaisten suojelulla heikompiosaisten kustannuksella. Lama-Suomea nostetaan hetteiköstä köyhien ja sairaiden kustannuksella. Varakkaat on vapautettu talkoista ja heidän odotetaan osallistuvan mielihalujensa mukaisesti.

Kuka olisi voinut kuvitella vielä kaksikymmentä vuotta sitten, että kaikkia lapsia tasaveroisesti kohteleva subjektiivinen päivähoito-oikeus purettaisiin ilman, että purkamista käsiteltäisiin perustuslain rikkomuksena? Työttömien lapset on asetettu, kunnasta tosin riippuen, tilanteeseen, jossa he joutuvat eriarvoisen kohtelun alaiseksi päivähoidon arjessa. Työttömyyden aiheuttaman stressin lisäksi perheet joutuvat kohtaamaan lapseen kohdistuvan eriarvoisen kohtelun paineen.

Sipilän hallitus aikoo maakuntauudistuksella pakottaa kaikki kunnat toimimaan uusliberaalin politiikkansa mukaisesti. Ylikansallisesti omistetut yritykset saavat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen varjolla tilaisuuden hyötyä verovaroin maksetuista palveluista. Erityisesti vähävaraisten suomalaisten rovot siirtyvät kasvattamaan veroparatiiseihin piilotettuja osinkotuloja. Suurituloiset suomalaiset ovat omilla veronkiertojärjestelyillään ja tulojensa muuttamisella pääomatuloiksi tilaisuudessa välttyä vähävaraisten kohtalolta.

Verovarojen näin vähentyessä kansalaiset joutuvat nykyisestä poiketen maksamaan terveyspalveluista niitä käyttäessään. "Ilmainen", verovaroin maksettu terveydenhuolto katoaa ja korvautuu järjestelmällä, jossa hoitoonpääsyn ratkaisee maksukyky. Yksityistetyt terveys- ja sosiaalipalvelut tarjoavat korkeatasoisia hoitojaan maksukykyisille koti- ja ulkomaisille tarvitsijoille. Palveluiden tarjoajista tulee voittoa tahkoavia tehtaita, joista sosiaalisuus on kaukana.

Yksityiset "terveystalot" ovat jo ajoissa varautuneet ja sopineet kokoomuksen ja uusliberaalin keskustapuolueen kanssa marssijärjestyksestä. Uusia upeita yksityisiä palvelulaitoksia on perustettu eri puolille Suomea. Ne on varustettu kalliilla tutkimusvälineillä, jotka vielä toimivat tyhjäkäynnillä, mutta lupaus paremmasta on jo ovella. Tyhjnä kumisevat käytävät halutaan täyttää verovaroin maksetuilla asiakaskäynneillä. Työterveyshuoltokin ollaan säilyttämässä nykytasollaan, joten terveet työssäkäyvät aikuiset saavat kaikki tarpeelliset ja "varmuuden vuoksi" tehdyt nopeat tutkimukset kuten tähänkin asti.

Uusliberaali koulutuksen uudistus kerjäämiseen pohjautuvalla yliopistouudistuksella ja siirtämällä tutkijat tekemään konttoritöitä ei nosta Suomen tutkimuksen tasoa. Helsingin yliopiston kirjastotalon miljoonaremontin jälkeen tutkijat havaitsevat ainutlaatuisen kirjaston supistaneen aukioloaikojaan naurettavan lyhyiksi koska ei ole varaa palkata työntekijöitä.

Median keskityttyä uusliberaalin omistuksen ja ajattelun kantavaksi voimaksi sen perustavaa laatua oleva rooli vallan vahtikoirana on romuttunut. Verovaroilla rahoitettu Yle on muuttunut kapean hallitusvallan ja uusliberaalin ajattelutavan tukijaksi. Maan hallituksen asioiden valmistelu voi tapahtua salassa. Kansalaiset heräsivät yhtenä aamuna siihen, että Suomi oli liitetty NATO: n isäntämaasopimukseen. Mitään perustuslain edellyttämää eduskuntakäsittelyä ei tapahtunut. Presidentti Niinistö, ulkoministeri Tuomioja ja puolustusvoimien komentaja olivat paikalla paperin allekirjoitustilaisuudessa. Kukaan heistä ei myönnä olevansa NATO:n kannattaja. Jotenkin vain asiat tapahtuivat.

Ulkopolitiikka on uusliberaalien käsissä muuttunut käsittämättömäksi USA:n myötäilyksi. Maailman konfliktit kuten Ukraina, Syyria ja Jemen kuvataan Pentagonin ohjeistuksen mukaisina. Niin kauan kun USA:n valtamedia ei kyseenalaista hallintonsa ja sotateollisuuden toimintatapoja, suomalainen mediakaan ei kyseenalaista. Itse asiassa suomalainen valtamedia on amerikkalaisempaa kuin amerikkalaiset itse. New York Times on hiljattain kirjoittanut Ukrainan presidentti Janukovicin olleen oikeassa kun hän ei syksyllä 2013 ollut vielä valmis liittymään EU:n lähentymissopimukseen sen kalleuden vuoksi. Odotamme jännityksellä milloin Suomen ulkopoliittinen johto ja media alkavat puhua Ukrainan tapahtumista totuudenmukaisesti.

On erikoista, että EU:n laajentumis/talouskomissaari ja komission varapuheenjohtajana toiminut Olli Rehn ei kanna vastuuta Ukrainan johdattamisesta kriisiin epärealististen ja liian nopeatahtisten lähentymisneuvotteluje ansiosta. EU, Yhdysvallat ja CIA olivat yhteistyössä hankkeessa, joka destabilisoi Ukrainan. On erikoista, että Suomen ulkoministeriö ja suomalainen komissaari ovat niin ulkona tapahtumista kuin mitä he näyttivät ja näyttävät edelleen olevan. Vaikeneva ex- komissaari on kuitenkin palkittu pyöröoven mukaisella viralla Suomen pankissa.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinta ontuu. Suomi näyttää itsensä sankarillisena osana uusliberaalia länttä. Metsät, maantiet, vedet, kaivokset, terveydenhuolto, puolustus - kaikki ovat kaupan. Suomen maaperä, satamat ja lentokentät on annettu korvauksetta Yhdysvaltojen johtaman NATO:n käyttöön. Suomen armeija on muuttunut eräänlaiseksi Yhdysvaltojen palkka-armeijaksi, jonka palkkaa USA:n ei itse tarvitse maksaa. NATO:n sotilaita eivät koske Suomen lait eivätkä he joudu vastuuseen teoistaan Suomen maaperällä.

Suomi haluaa antaa itsestään kuvan myös sotien marttyyrina. Suomi sai itsenäisyytensä kuitenkin eduskunnan päätöksellä ja Neuvosto-Venäjän johtajan Leninin tunnustamana. Siitä huolimatta Suomi juhlii itsenäisyyttään talvisotanostalgialla ja jo kolmannella Tuntematon sotilas-elokuvalla. Suomi ei kanna vastuuta omasta sotauhostaan eikä osuudestaan talvisodan valmisteluihin Suur-Suomihengessä. Suomi ei myöskään kanna vastuuta keskitysleireistään, joista mieluiten vaietaan kokonaan.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa juhlitaan myös valkoisella nostalgialla. Mannerheim- myytti saa jälleen keskeisen aseman ovatha uusliberaalin poliittisen vallan takana juuri samat puolueet ja tahot, jotka esiintyvät sisällissodan voittajina, heimo-sotaretkien ja Lapuan-liikkeen kannattajina.