Helsingin Sanomat ja roiskijapoliitikot

Sunnuntai 16.2.2020 klo 12.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toimittaja Tommi Nieminen on sijoittanut minut HeSa:n sunnuntainumeron artikkelissaan "Hyvät kansanedustajat" roiskijapoliitikkojen sarjaan. Tällaiset poliitikot eivät ole aikuisia. Osa heistä antaa tukensa joukkoraiskauksille ja muulle väkivallalle Afganistanin sodasta Tsekkoslovakian miehitykseen, Nieminen kirjoittaa.

Toimittaja Niemisen keitos on kattava.

Kuvailtuaan nykyisen eduskunnan joidenkin perussuomalaisten käytöstapoja, hän pääsee asiaan.

"Täysin eri luokan agitaatioon ajautui 1970-luvun kommunistien vähemmistösiipi, joka tuki Neuvostoliittoa ja vei marxilais-leniniläiset vaatimuksensa noitavainojen tasolle. On ilmeistä, että taistolaisten vallankumouksellisessa retoriikassa oli yhtymäkohtia sellaiseen poliittisella väkivallalla flirttailuun, johon sortuu nyt osa perussuomalaisista."

"Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja on kenties se suomalainen, joka on enemmän kuin kukaan toinen suomalainen kahlannut eduskunnan täysistuntopuheita. Hän muistaa lonkalta kahdelta SKDL:n taistolaiselta kansanedustajalta – Pirkko Turpeiselta ja Oili Suomelta – eduskunnan täysistunnossa pidettyjä avoimia vallankumouspuheita. SKDL:n riveistä löytyi tukea sekä Neuvostoliiton aseelliselle hyökkäykselle Tsekkoslovakiaan elokuussa 1968 että Afganistaniin joulukuussa 1979."

Että näin Tommi Nieminen yhdistää minut ja "tosiasiat".

Taistolaiset ystäväni voivat todistaa, että en ole koskaan ollut taistolainen. Säälin niin Tommi Niemistä kuin Suomen kuvalehden pilapiirtäjiä, jotka katsovat, että minuun kiinnitetty "taistolais-leima" palvelisi heidän tarkoitusperiään.

Tsekkoslovakian miehityksen aikaan olin vierailevana professorina Yhdysvalloissa perheineni. Houston Post-sanomalehdestä luin, että Varsovan liiton sotajoukot olivat olleet harjoituksissa Tsekkoslovakiassa ja yllättäen palasivatkin takaisin. Ei muuta.

Ensimmäinen poliittinen kannanottoni oli liittyminen 1972 Suomen sosialidemokraattisen puolueen yhteiskuntapoliittisen yhdistyksen kannattajajäseneksi.

Afganistanin kommunistihallitus oli kutsunut vuonna 1979 Neuvostoliiton armeijan kansainvälisten lakien mukaisesti avukseen. Yhdysvallat tuki vihaamaansa hallitusta vastustavia jihadisteja, kuten myöhemmin Bosnian sodassa ja nyt Syyriassa.

Vierailin kansanedustajana Afganistanissa 1986 ja olen kuvannut olosuhteita siellä ja yleensäkin kansanedustaja-aikaani teoksessani "Parantajan roolit".

Kirjoitin 1978 julkaistun teoksen Inhimillinen kasvu ja yhteisö. Osoitan siinä ja myöhemmässä teoksessani "Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun" kuinka luovuus ja inhimillisyys syntyvät ja kuinka menetetyn inhimillisyyden voi luovassa yhteistyössä palauttaa.

Inhimillinen kasvu-teoksen lopussa on jopa kaavio yhteiskuntajärjestelmien kehityksestä orjanomistajayhteiskunnsta, feodalismin kautta kapitalismiin, sosialismiin ja demokraattisen sosialismin kautta vihdoin kommunismiin. 

Luovassa kasvussa ja luovassa yhteistyössä avainasemassa on tunnerehellisyys. Lapsen ja myöhemmin aikuisen on voitava tunteillaan tuntea mikä on totta. Yhteiskunnat eivät voi kehittyä elleivät kansalaiset tiedä mikä on totta.

Suomen valtamedia, Helsingin Sanomat ja Yle etunenässä, ovat valemedioita. Ne eivät kerro maailman tapahtumista totuudenmukaisesti. Viime aikoina ne ovat pieteetillä kuvanneet ja "surreet" juutalaisten holokaustia. Samaan aikaan ne ovat voimistaneet toisen "Hitlerin", fasistisen Kroatian Ante Pavelicin sekä v.1995 Franjo Tudjmanin suorittaman serbien holokaustin uhrien taakka antiserbismillä.

Vuonna 1995 elokuussa suoritettu Krajinan serbien kansanmurha ja karkotus Kroatiasta sekä Kosovon serbeihin kohdistetut pogromit ovat valtamediassamme täysin vaiettuja.

Valtamediamme palvelee äärimmäiseen taloudelliseen ja aseelliseen väkivaltaan perustuvaa ylikansallisen pääoman valtaa. Mikään mitä se kertoo Syyrian sodasta, Jugoslavian hajottamisesta tai Ukrainasta ei ole totta.

Se, että minä en ole koskaan ollut taistolainen, on pieni seikka muihin suomalaisille syötettyihin valheisiin verrattuna. Tommi Nieminen palvelee työnantajiaan mukaviisaudella ja falskiudella.

Onko Mediapoolilla hätä?

Sunnuntai 15.9.2019 klo 13.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen valtiollista sensuuria,Mediapoolia johtavan Otavakonsernin Suomen kuvalehti ja Helsingin Sanomat maalaavat viikonvaihteessa isolla pensselillä Euroopan lähihistoriaa uuteen väriin. Toimittajat Silja Lanas Cavada, Pekka Mykkänen ja Tommi Nieminen kuvaavat niin Balkanin maiden tilaa kuin Euroopan demokratiaa siten, että Yhdysvaltojen ja NATO:n roolit häipyvät kokonaan ja demokratian huono tila on joidenkin sormella osoitettavien valtioiden vastuulla.

Silja Lanas Cavada kuvailee Länsi-Balkanin valtioiden tilaa. Tarinasta puuttuu kokonaan  syiden analyysi. Lisäksi jutussa otsikoidaan: "Länsi Balkan on EU:lle strategisesti tärkeä alue. Se kiinnostaa myös Kiinaa ja Venäjää." Missä on Yhdysvallat?

Cavada unohtaa, että sodan aikana Yhdysvaltojen ja NATO:n tavoitteena oli miehittää niin Bosnia kuin koko Serbiakin. Yhdysvallat alkoi heti pommitusten jälkeen rakentaa valtavaa sotilastukikohtaa Serbian maakuntaan Kosovoon, mitä se ei tietenkään suunnitellut luovuttavansa pois. Sen sijaan maakunta oli saatava omaan hallintaan.

Jugoslavian hajottivat sotilaallisesti Yhdysvallat ja Saksa NATO-liittolaisineen. Yhdysvallat johti sotajoukkoja serbien etniseksi puhdistamiseksi Kroatiasta. Se pommitti Bosnian serbejä kunnes lentäjät sanoivat, että ei ole enää mitään pommitettavaa.

Jugoslavian oltua bruttokansantuotteella mitattuna maailman 24. paras valtio, Hannu Kyyriäisen grafiikka osoittaa nyt mihin alhoon jäännösvaltiot ovat joutuneet.

Teksti ei paljasta että Kosovo ei täytä itsenäisen valtion tunnusmerkkejä. Se unohtaa, että Kosovo on NATO-miehityksen alainen, YK:n ja EU:n hallinnoima alue, jossa ei ole mitään merkkejä oikeusvaltiosta. Alueella vallitsee pelon ilmapiiri. Serbiasukkaat ovat vainon alla NATO:n tukiessa rikoksia tekeviä albaaneja.

Pekka Mykkänen maalaa ihannekuvaa läntisistä demokratioista ja kauhukuvan "diktatuuriperinnettä kantavista"maista etenkin Kiinasta." Tiananmenin verilöylyä pidettiin suurena takaiskuna, mutta silti vain takaiskuna, Kiinankin demokratisoitumiselle".

Mykkänen unohtaa että Tianmenin mielenosoitukset olivat CIA:n orgnisoimia ja Neuvostoliiton romahduksessakin CIA ja Soros toimivat ei niinkään helläkätisinä kätilöinä.

Ilmainen koulutus korkakouluun saakka, ilmainen terveydenhuolto, huokea asuminen ja mahdollisuus kulttuuriharrastuksiin vaihtui nälkään ja taloudelliseen surkeuteen. Yhdysvaltalaiset kahmivat Venäjän kansallisvarallisuuden omiin ja korruptoituneiden paikallisten oligarkkien taskuihin.

Mykkäsen ihailemat demokratiat ovat ehtineet jo tappamaan miljoonia paitsi Jugoslaviassa myös Irakissa, Tsetseniassa ja Syyriassa Jugoslavian valtioidennuollessa haavojaan.

Mykkänen kääntää tässäkin asiat päälaelleen. Lievän USA-kritiikin jälkeen hän toteaa: "Demokratia- ja ihmisoikeuspuhe vaihtui yhdessä yössä turvallisuuspuheeksi. Se mikä oli aiemmin mukamas kiellettyä käytöstä Kiinan viranomaisille Xinjiangissa ja Tiibetissä tai venäläisille Tsetseniassa, olikin Yhdysvaltain globaali toimintamalli."

Tällä harhautuksella Mykkänen unohtaa sen että Yhdysvallat ja CIA tukivat niin Xinjiangin kuin Tsetsenian jihadisteja, jotka osallistuivt muun muassa vastenmieliseen Beslanin koulusurmaan. Syyriassa taistelevat samat lännen demokratioiden palkkaamat jihadistit, joista Helsingin Sanomat on vuodesta toiseen rakentanut marttyyreja.

Mykkänen pukee myös Iso-Britannian Boris Johnsonille diktaattorin viittaa tämän lomautettua parlamentin. Kumpi on epädemokraattisempaa, sekö, että parlamentti ei ole kahden vuoden aikana kyennyt panemaan toimeen korkeimman demokratian, kansanäänestyksen tulosta, vai se, että lopettaa jahkailun ja päättää toteuttaa kansan tahdon.

EU ei ole demokratian kehto. Se toimii sopimustensa avulla kapitalismin takaajana. EU:hun kuuluvalla maalla ei ole oikeutta toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaista toimintatapaa. Juuri siksi EU:n NATO-maat katsovat oikeudekseen pommittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta toteuttavat maat voidakseen yksityistää näiden infrastruktuurin ylikansallisille yrityksille.

Mykkäsen valitsemat lähteet osoittavat lehden aatemaailman.

Tommi Nieminen vuorostaan kuvailee kuinka Euroopan maat rakentavat uudelleen raja-aitoja. Myös hänellä ideologia on kirkkaana. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei paljoa paina. 

Tommi Nieminen ei ole huomannut, että heti kun Itä-Saksa oli lakannut olemasta, Saksa alkoi käyttäytyä kuin Saksa toisen maailmansodan aikana. Se liittoutui katolisen kirkon Yhdysvaltoihin ja Kanadaan pakenemaan auttaneiden natsien kanssa laajentaakseen elintilaansa Euroopassa. Kroatia ja Slovenia oli helppoa saada vaikutuspiiriin holokaustin kieltäjä Franjo Tudjmanin avulla. Aseet tuotiin Itä-Saksan varastoista.

Vastahankaan asettuneet serbit taltutettiin saksalaisten ja muslimi/kroaattifasistien avulla kuten toisen maailmansodan aikana.Jo Jugoslavian hajottamisen alkaessa Haagiin päätettiin perustaa tuomioistuin tuomitsemaan näitä holokaustin uhreja, serbejä. Kutsun Haagin ICTY-tuomioistuinta Jasenovac 2:ksi fasistisen Kroatian serbeille ja juutalaisille rakentaman Euroopan toiseksi suurimman keskitysleirin mukaan.

Suomen mediasensuuri noudattaa NATO:n hybridikeskuksen tavoitteita. Suomen Kuvalehden ja Helsingin Sanomien viestit ovat selvät. NATO:on kuuluvien EU-maiden media ei voi puhua totta. Niltä puuttuu mahdollisuus käsitellä, mitä on ihmisyys ja demokratia.