Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
USA:n ja Saksan Ukraina-tango opittiin JugoslaviassaLauantai 6.6.2015 klo 16.24 - Pirkko Turpeinen-Saari Huomaan miettiväni onko nyky-Saksa erilainen kuin toisen maailmansodan Saksa. Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen USA:n ja Saksan taloudellinen yhteistyö oli merkittävää. Tavoitteena oli Neuvostoliiton lyöminen sotilaallisesti ja taloudellisesti. Saksojen yhdistymisen jälkeen Saksan ekspansiopyrkimykset ovat voimistuneet. Kuka olisi uskonut, että Saksa jälleen pommittaa eurooppalaista pääkaupunkia, Belgradia 1999, rinnallaan Yhdysvallat, jonka tavoitteena oli nimenomaan Jugoslavian siviilikohteiden pommittaminen köyhdytettyä uraania sisältävillä pommeilla. Kuka olisi uskonut, että Saksa osallistuu USA:n ja neljän muun anglo-amerikkalaisen maan, Australian, Uuden-Seelannin, Kanadan ja Ison-Britannian -kanssa laittomaan salakuunteluun ja tietojen keräämiseen? Kuka olisi uskonut, että Saksa osallistuu Yhdysvaltojen kanssa lennokkisurmiin Afrikan mantereella, joissa kuolee viattomia ihmisiä? Belgradin pommituksia olivat edeltäneet Kroatian ja Bosnian sodat, joissa Saksa auttoi aseistamaan neofasisteja Yhdysvaltojen keskittyessä kalifaattia rakentaviin Bosnian muslimeihin. Maailman yleisölle myytiin serbit konnina (Ruder-Finn mainostoimiston avulla) ja kroaatit ja muslimit demokraatteina ja uhreina. Molemmissa sodissa USA:n eläkkeellä olevien kenraalien järjestö auttoi organisoimaan hirmutöitä. Sarajevossa US-kenraali John Galvin johti joukkoja. Jihadisti-muslimit hoitivat provokaatiot, joihin NATO-pommikoneet vastasivat pommittamalla serbien sotilas- ja siviilikohteita. Maajoukkojen aseet lennätettiin presidentti Clintonin henkilökohtaisella panostuksella Lähi-idästä ja myös Clintonin siunauksella sallittiin jihadistiarmeijan maahantulo Afganistanista ja Lähi-idästä. Näytelmän ohjaajana toimi "kansainvälinen yhteisö", joka muodostui Yhdysvaltojen hyväksymien liittolaismaiden diplomaateista ja asiantuntijoista. Ukrainassa toimii nyt sama teatteriseurue. Vallankaappaus suoritettiin tökerösti. Osa tiedotusvälineistä pääsi kuvaamaan parlamentin seinustalle kiinnitettyjä fasistisia lippuja, jotkut fasistien soihtukulkueita. Osa kertoi CIA:n valtaamasta sisäministeriön kerroksesta, mutta pääosin propaganda on pystynyt kuvaaman vallankaappauksen kansannousuna ja pyrkimyksenä demokratiaan. Tällä kertaa propagandaa hoitaa suurempi firma Hill et Knowlton ja konnaksi onkin maalattu Venäjän presidentti, joka uskaltautui puolustamaan ihmisoikeuksia. Saksan ja Yhdysvaltojen tavoitteena oli energiaväylien ja maatalouden haltuunotto ja Ukrainan liittäminen osaksi USA-EU puolustusliittoa. Vallankaappaushallitus julisti sodan ihmisoikeuksia puolustavalle Itä-Ukrainalle. Näytelmälle oli saatava uskottavampi sankarihahmo, joten vaalit oli järjestettävä. Ne jotka pääsivät äänestämään, saivat äänestää. Omistamallaan TV-kanavalla suvereenisti esiintynyt ehdokas Poroshenko valittiin presidentiksi. Tämä presidentti ilmoitti, että Ukrainassa on aina ollut vain yksi kieli ja se on Ukrainan-kieli. Maan hallitukseen valittiin kansainvälistä joukkoa Liettuasta, Georgiasta ja Yhdysvalloista, perustuslailla päätettiin pyyhkiä pöytää. Ihmisoikeussitoumuksista luovuttiin. Puolueita lakkautettiin. Sodan uhrien määrä nousi ja kansalaiset joutuivat pakenemaan kuka minnekin. Rauhanneuvottelut olisi saatava aikaan. Saksa meni kysymään USA:han "mitä tehdään"? Sitten Saksa kutsui mukaan Ranskan esiliinaksi ja lähti Poroshenkon kanssa Minskiin tapaamaan konnaksi maalattua Venäjän presidenttiä. Yhdysvalloissa oli opastettu, että itä-ukrainalaisten kanssa ei neuvotella. Eihän sota muuten voi jatkua. Sotaa täytyy jatkaa niin kauan että USA:n eläkkeellä olevat kenraalit ehtivät kouluttaa neo-fasisteja hirmutöihin kuten Kroatiassa. Olisihan parempi, että kaikki venäjää puhuvat itä-ukrainalaiset karkoitettaisiin rajan yli Venäjälle kuten Krajinan serbit ajettiin Bosnian puolelle, kuka minnekin kunhan "ei yhtäkään serbiä ole enää Kroatiassa" kuten Kroatian presidentti Tudjiman vannoi. Poroshenko oli kuullut amerikkalaisilta, että rauhanturvaajat olisivat kätevä linja edetä. Ehdotetaan että NATO-maat lähettävät paikalle YK:n tai ETYJ:in rauhanturvaajia kuten Bosniassa. Siellähän saatiin kätevästii järjestettyä NATO-miehitys. Prosessissa ei tarvittu muuta kuin että miehet vaihtavat siniset kypärät NATO-kypäriin. Näytelmän ohjaaja mietti montako provokaatiota tarvittaisiin, jotta Yhdysvaltojen kansa alkaisi vaatia rauhanturvaajia Ukrainaan? Mielenkiinto Ukraina-näytelmää kohtaan uhkaa hiipua ellei saada aikaan näyttävämpää pöhinää kuin Malesialaiskoneen alasampuminen. Hill&Knowlton yritti parhaansa markkinoidaksen presidentti Putinin painaneen ohjuksenlaukaisunappia. Malesialaiskoneita on tuhottu nyt siinä määrin, että olisi ehkä valittava jonkin muun maan kohde. Yksi kone saatiin katoamaan ja toinen ammuttiin alas. Tosin eihän malesialaisten olisi pitänyt tuomita Kuala Lumpurin rikostuomioistuimessa George W. Bushia kumppaneineen sotarikoksista. Jokin rangaistushan heille piti antaa ainutlaatuisen (exceptional) ja koskemattomuuden suojaa nauttivan maan ex. presidentin loukkaamisesta. Kongressihan on säätänyt lain, joka oikeuttaa USA:n sotaväen väkivalloin vapauttamaan mahdolliset syytteessä olevat pidätetyt yhdysvaltalaiset sotilashenkilöt. Huomaan, että eurooppalainen todellisuus on muuttumassa saksalais-amerikkalaisessa ohjauksessa niin kammottavaksi, että sitä voi kuvata vain parodian keinoin. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Merkel, Obama, Ukrainan sotapeli, USA:n ja Saksa:n valtapeli, salakuuntelu, lennokkiyhteistyö |