Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen silmälasit?

Tiistai 22.5.2012 klo 11.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivien HelsinginSanomien lukeminen on auttanut jälleen ymmärtämään miksi monet luovat ystäväni ovat jo vuosia sitten lopettaneet Helsingin Sanomien lukemisen. Varsinkin ulkomaankirjeenvaihtajien propagandistiset ylemmyydentuntoiset kannanotot ovat olleet häkellyttävää luettavaa.

Kiinan kirjeenvaihtaja Petteri Tuohinen kuvaa kuinka "maailman toiseksi suurimman talosmahdin ymmärrysvaje on hämmentävä." Hän kirjoittaa kuinka "Kiinaa yksinvaltaisesti johtava kommunistinen puolue on erityisen ärsyyntynyt sokean ihmisoikeusaktivistin Chen Guangchengin aiheuttamasta kansainvälisestä selkkauksesta"... "Tapaus osoitti taas kerran, kuinka Kiina ja länsimaat eivät pelaa edes samaa peliä, samoista säännöistä puhumattakaan."

Chenin "ihmisoikeusaktivismi" on käsittääkseni perustunut keskeisesti Kiinan yhden lapsen politiikan ja siihen liittyvien "pakkoaborttien" arvosteluun. Onko se ihmisoikeuksien puolustamista?

Maapallon keskeisin ongelma on liiallinen väestön lisääntyminen. Asiantuntijoiden mukaan tarvittaisiin useampi maapallo huolehtimaan kasvavan väestön tarpeista. Muistan jo ala-asteella 1950-luvun alussa maininneeni "Ystäväni" kirjaan väestönkasvun olevan suurin ongelma maapallolla.

Kiina on yhdenlapsen politiikallaan puolustanut lastenlasteni ihmisoikeuksia enemmän kuin mikään muu maa. Chenin ja Petteri Tuohisen toiminta pyrkii päinvastaiseen tavoitteeseen. Yhdysvallat, jonka länsilehdistö kuvaa Chenin pelastajana tuhoaa maapallon selviämisen edellytyksiä eniten, jos Lähi-idän öljymaita ei lasketa mukaan.

Petteri Tuohinen ei ole havainnut että Kiinassa on toisenlaisen yhteiskuntajärjestelmä kuin monessa muussa maassa hyvine ja huonoine puolineen. Kiina ei käsittääkseni aiokaan muuttaa sitä. Lehden lukija olisi kiinnostunut riittävistä aineksista, joista voisi itse päätellä mitä mieltä on Kiinan asioista tarvitsematta ottaa päähänsä Petteri Tuohisen ideologisia silmälaseja.