Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomen ulkopoliittinen linja palannut 1930-luvulle

Lauantai 13.1.2018 klo 16.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi -100 juhlinta jätti jälkimaun. Suomi näyttäytyi itsetyytyväisyyteen halkeavana sammakkona. Minä, minä, minä, länteen kuuluva maa, jonka ei tarvitse tehdä arviota omasta toiminnastaan – riittää kun on oikeassa seurassa. Empatia ja solidaarisuus muita valtioita ja niiden omalakista kehitystä kohtaan puuttuu. Entisten siirtomaavaltojen Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian sekä maailmanvalta USA:n hyväksyminen riittää moraaliksi. Omaa tulkintaa historiallisista prosesseista ei tarvita,riittää kun allekirjoittaa muiden tulkinnan.

Presidentinvaalikeskusteluissa todetaan usein, että ulko- ja puolustuspolitiikassa on niin paljon asioita, joita kansalaiset eivät tiedä. Sen vuoksi muun muassa Pekka Haavisto katsoo, että kansanäänestystä esimerkiksi NATO-jäsenyydestä ei pitäisi järjestää.

Salainen ulko- ja puolustuspolitiikka onkin mielenkiintoista. Presidentti ei ilmoita kansalaisille mitä hän tietää. Ongelmaksi jääkin se, että kansalaiset eivät myöskään tiedä, mitä hän ei tiedä! Presidentti Niinistö on kertonut keskustelleensa presidentti Putinin kanssa ja olevansa tämän kanssa eri mieltä. Erimielisyys on todettu, mutta sen annetaan olla, keskustellaan muusta! Suomalaisia varmasti kiinnostaisi tietää mitä erimielisyydet koskevat. Jospa Niinistöllä ei ole yhtä kattavia tietoja kuin oletettavasti presidentti Putinilla, suurvallan johtajalla on.

Suomen ulkopoliittiset johtajat ovat todenneet Suomen liittoutuvan mielellään eri asioissa Saksan kanssa. Onko Saksa liittoutumisen arvoinen?

Euroopan unioni perustettiin palvelemaan suurteollisuutta ja suurpääomaa. Saksan kautta kytkös USA:han on saumaton. Saksa ja Ranska pyrkivät sanelemaan sen mihin EUta kehitetään.

Jugoslavian hajottamisessa Saksan ja USA:n roolit olivat avainasemassa. On kuvaavaa, että nyt 25 vuotta myöhemmin Balkanin maiden väestö pitäisi parempana, että Jugoslavia olisi säilynyt. Jopa Slovenian kansalaisista 45% haluaisi Jugoslavian takaisin. Holokaustin uhrien, serbien kohtalo on ollut kammottavin. 800.000 serbipakolaista eri puolilta Jugoslaviaa on nyt tilapäismajoituksissa eri puolilla Serbiaa. Historiallinen osa Serbiaa, Kosovo, irrotettiin emämaastaan USA:n ja Saksan johtamien pommitusten ja kalifaattia rakentavien albaanien kanssa tehdyn yhteistyön avulla.

Saksan päämääränä oli hyötyä taloudellisesti Kroatian infrastruktuurista. Se tuki myös Kroatian armeijan tunkeutumista Bosnian puolelle, tämän taistellessa sekä muslimeja että serbejä vastaan. Suomi tuki innokkaasti holokaustin kieltävän presidentti Tudjmanin johtaman Kroatian pääsyä EUhun. Nyt Suomi tukee kaikin tavoin presidentti Ahtisaaren itsenäistymään auttanutta Kosovoa, jossa NATO-joukkojen miehityksen aikana on poltettu ja muuten tuhottu 150 serbien kirkkoa ja keskiajalta peräisin olevaa luostaria. 

Tuskin oli Jugoslavia saatu hajotettua, kun jo Saksa ja USA iskivät silmänsä, Ranska rinnallaan, Lähi-Itään. Vuodesta 2001 lähtien Saksa ja USA ovat suunnitelleet Syyrian hallituksen vaihdosta. Jo aikaisemmissa kirjoituksissani olen viitannut Thierry Meyssanin erinomaiseen artikkeliin "Germany and the UNO against Syria". Meyssan kuvaa Saksan keskeisen ajatushautomon Stiftung Wissenschaft und Politik'in johtajan Volker Perthesin ja tuolloin USA:n Libanonin suurlähettiläänä toimineen Jeffrey Feltmanin suunnitelmaa Syyrian hajottamiseksi ja YK:n kietomiseksi tuohon hajotussuunnitelmaan.

Askelina Syyrin hajotukseen oli tunnetusti Libanonin Rafic Haririn murha, jossa Meyssan osoitta Saksan, Ranskan ja USA:n osuuden. Propagandassa murhasta syytettiin Syyriaa.

Bilderbergin ryhmässä 5 -8.6. 2008 eli 5 vuotta ennen Syyrian sodan aloittamista USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice piti esitelmässään välttämättömänä Syyrian hallituksen vaihdosta. Paikalla oli myös Volker Perthes. Hän suositteli Syyrian toimenpiteiden ohella Iraniin kohdistettavia talouspakotteita. Vuonna 2010 Stuxnet -viruksen avulla tuhottiinkin  Iranin ydinmateriaalin valmistuslaitoksen sentrifuugeja.

Vuonna 2010 Volker Perthes julkaisi New York Timesissa Syyrian presidentti Assadin puhetta pilkkaavan kirjoituksen. Assad oli puheessaan varoittanut maata vastaan suunnitteilla olevasta salaliitosta. Perthesin mukaan vallankumous oli meneillään ja Assadin oli syytä läheä.

Artikkeli kuvaa kattavasti Saksan vaikutusta Pohjois-Afrikan valtioissa. Joulukuussa 2012 Jeffrey Feltman, tuolloin USA:n ulkoministeriön Lähi-Idästä vastuusa oleva henkilö, pyysi Volker Perthesiä laatimaan "Päivä vallankumouksen päättymisen jälkeen" muistion. Sen tarkoituksena oli laatia lista mm. Syyrian seuraavan hallituksen jäsenistä.

"Day after" eli päivä vallankumouksen jälkeen kokoukseen oli kutsuttu 45 Syyrian opposition jäsentä, myös Saksa, Ranska, Norja, Hollanti ja Sveitsi olivat kutsuttujen joukossa. Sen rahoitti Yhdysvaltojen puolustusministeriön alainen US Institute of Peace. Suunnitelma tehtiin Syyrian täydellisen antautumisen varalle ja siitä oli tullut Jeffrey Feltmanille pakkomielle. Hänet oli juuri nimitetty YK:n poliittisten asioiden johtajaksi. Siis Syyrian hajotusta vuosikymmen suunnitellut henkilö on nyt YK:n poliittisen osaston johtaja. 

Päivä antautumisen jälkeen agenda oli kuvaava:

1. Syyrian itsenäisyys kumotaan

2.Perustuslaki kumotaan

3. Presidentti vapautetaan tehtävistään (varapresidentti jää hoitamaanjuoksevia asioita)

4. Parlamentti hajotetaan

5. Ainakin 120 johtajaa pidetään syyllisinä ja epäkelpoina mihinkään julkiseen tehtävään ja tuomitaan kansainvälisessä tribunaalissa

6. Sotilastiedustelun johto, poliittisen turvallisuusorganisaation johto puretaan: "poliittiset "vangit vapautetaan ja terrorismin vastaiset toimet lopetetaan

7. Hezbollah ja Vallankumouskaarti pakotetaan vetäytymään; vasta sen jälkeen "kansainvälinen yhteisö" ryhtyy taistelemaan terrorismia vastaan

Vuonna 2015 YK:n pääsihteerin Syyria-neuvottelija Staffan De Mistura sai tietää Feltmanin ja Perthesin suunnitelmasta.Hän joutui toteamaan, että ne eivät sido häntä. Siitä huolimatta Staffan de Mistura ja nyt hänen esimiehensä poliittisen osaston johtaja Jeffrey Feltman nimittivät Volker Perthesin "rauhanneuvottelijaksi" seuraavaan Syyriaa koskevaan Geneven kokoukseen. Kuinka Syyrian hajottamisen arkkitehti voisi olla uskottava rauhanneuvottelija.

Suomalaisten pyrkimykselle tiiviiseen yhteistyöhön Saksan kanssa ja samaistumiseen Saksaan on historialliset perinteet. Oikeistolaisen uusliberalismin ja militarismin nousu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on antanut sitä kannattaville puolueille perusteen samaistua Saksaan.

Syyrian ja Jugoslavian tapauksissa tuo samaistuminen on merkinnyt Kekkosen rauhan ulkopolitiikalle vierasta valtioiden suvereniteetin loukkaamista oli sitten kysymys Jugoslaviasta, Syyriasta tai Ukrainasta. Suunnitelmalliset vallankaappaukset ovat saaneet myös Suomen valtiojohdon ja median tuen.

Kansalaiset katsovat kunnioittavasti ja toiveikkaasti YK:hon. Syyrian kohdalla YK:n poliittisen johtajan virkaan on valittu Syyrian väkivaltaista hajotusta 10 vuoden ajan edistänyt ja toimeenpannut Jeffrey Feltman. Syyrian "rauhanneuvottelijaksi" Geneven kokoukseen on nimetty Feltmanin nimityksellä hajotuksessa Feltmanin rinnalla toiminut Volker Perthes.

Saksa on käyttänyt useita teitä pyrkien YK:ssa syyttämään Syyrian hallitusta esimerkiksi kemiallisten aseiden käytöstä, mikä tapaus on arvovaltaien MIT- yliopiston toimesta osoitettu vääräksi ja kapinallisten aiheuttamaksi.

EU: ta ei alunperinkään ollut tarkoitettu edistämään demokratiaa vaan suuryritysten ja pankkien tarpeita. Globaalin uusliberaalin politiikan edistämisen ydin on taloudellisten voittojen, ei ihmisten onnellisuuden ja oikeudenmukaisuuden saavuttaminen.

Suomi oli toisessa maailmansodassa Saksan armeijan osa, palvellen kyseenalaisia Saksan ja osin USA:n pääomapiirien alkuperäisiä tavoitteita. Suomen ulkopolitiikka ei viimeisten 15 vuoden aikana ole kyennyt esittämään minkäänlaista omaa profiilia.

Haluammeko todella samaistua Saksan ja USA:n mielivaltaiseen tuholaistoimintaan? Holokaustin uhrit, serbit, saivat jo toisen kierroksen, irakilaiset, syyrialaiset, libyalaiset ovat raunioiden keskellä, jos ovat hengissä.

Lännen toimien salamyhkäisyyttä osoittaa sekin, että Tanska, joka osallistui ensimmäisten joukossa Irakin sotaan USA:n ja Iso-Britannian rinnalla, oli mukana sodan suunnittelussa jo vuosi ennen sodan aloittamista.Tanskan Anders Fogh-Rasmussen on tutkinnan alaisena.

Jugoslavian pommitukset päättyivät kesäkuussa 1999. USA hyökkäsi Afganistaniin 2001, Tanska neuvotteli Irakin sodasta jo 2002, USA hyökkäsi Irakiin 2003, sitä seurasivat Libya, Syyria, Jemen. Suomi joutuu nyt mukaan EU-maiden sotiin, jos Niinistö valitaan uudelle kaudelle. Onko todella niin, että emme kansana ole päässeet eroon laulun vakaumuksesta, jossa "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä..." Pitääkö meidän jatkaa militaristisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon alaisuudessa varsinkin kun emme "taistele puolesta maan" vaan ylikansallisen pääoman etujen puolesta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulkopoliittinen linja, Saksa, USA, Niinistön militarismi