Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Eduskunta ja Helsingin kaupunginvaltuusto

Lauantai 21.6.2008 klo 17.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

Palattuani Yhdysvalloista aloin kierrellä eri puolilla Suomea pyydettynä puhumaan nuorten huumeongelmasta. Olin julkaissut alalta tutkimuksia ja kirjoittanut toisen tekijän kanssa kirjan " Huumeet" WSOY,josta otettiin nopeasti toinen painos. Osallistuin myös Helsingissä koululaisten omaan ennaltaehkäisevään kampanjaan nimeltä "Ihminen puhtaaksi,aineet pois" jonka ansiosta kahden vuoden aikana 1000 oppilasta oli perehtynyt syvällisesti ongelmaan.Kirjoitettuani kirjan "Inhimillinen kasvu ja yhteisö" kiertelin vuorostaan puhumassa autoritaarisen kasvatuksen ja luovan yhteistyön eroista ja merkityksestä yhteiskunnassa. Mukanani oli usein elokuva, jossa osoitettiin,että biologisesti vihan tunteen vallassa ei voi oppia mitään.

Nämä esiintymiset olivat tehneet minut tunnetuksi, josta syystä SKDL pyysi minua kansanedustajaehdokkaaksi v 1983 vaaleihin. Jostakin syystä he pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin vaikka oli helsinkiläinen. Tulin valituksi ja työskentelin lakivaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa. Pohjoismaiden neuvostossa olin kulttuurivaliokunnan jäsen.Keskeisin oppini oli se kuinka valtaa käytetään. Pohjoismaiden ministerineuvoston suhde Suomen hallitukseen ja hallituksen suhde eduskuntaan ja kansaan oli käänteinen. Ei vallankäytössä ole kysymys kansalaisten edun toteuttamisesta vaan vallan ylläpitämisestä.

Toinen oppini oli se kuinka minuun alettiin suhtautua viitekehykseni edustajana eikä minuna niinkuin silloin tapahtui kun olin asiantuntija.Koska olen tottunut työskentelemään hyvin haavoittuvien,psykoottisten ihmisten kanssa olen hyvin avoin vuorovaikutukselle mutta en suojaudu myöskään vallankäytöltä. Huomasin tarkkailevani uteliaana mitä ihmiset minulla tekevät.Tuo henkilökohtainen vallankäytön kohteena oleminen on opettavaista mutta raskasta.

Vuonna 1984 minut valittiin Helsingin valtuustoon. Kansandemokraattisen liikkeen ja kommunistisen puolueen hajottua siirryin sosialidemokraattien valtuustoryhmään ja SDP:n jäseneksi.

Lainsäädäntötyö voisi olla mielenkiintoista, jos lait olisivat sisällöltään prosesseja. Jos edellytykset, mahdollisuudet ja seuraamukset olisivat vuorovaikutuksessa keskenään. Nyt lait ovat kuitenkin mekaanisia ja jo syntyessään vanhanaikaisia. Ne edustavat kunkin hetkisen eduskunnan tietoisuuden tasoa. Viittaan kirjoissani hollantilaiseen kriminologian professoriin Louk Hulsmanniin, jonka mielestä koko rikosseuraamusjärjestelmä tulisi poistaa sen vuoksi, että rangaistusseuraamus järjestelmän piiriin tulee hyvin pieni osa rikoksia tehneistä ja usein vain kouluttamattomimmat ja avuttomimmat joutuvat vankiloihin.Siinä mielessä nykyisen oikeusministeri Tuija Braxin valmistelema lakiehdotus sakkovankeuden poistamisesta on oikeansuuntainen.

Tyypillinen esimerkki huonosta laista on Ranskan laki, joka edellyttää kouluissa opetettavan siirtomaa-aika myönteisenä. Omana lakivaliokunta-aikanani optiolaki oli esimerkki yhtä huonosta laista. Siinä tietoisesti järjestettiin varakkaille mahdollisuus hyötyä lain porsaanreijistä,jotka reijät poistettiin vasta 10v myöhemmin kohtuuttomina.Valiokuntatyöskentelyn aikana edustajat erottuivat toisistaan sen suhteen ketkä olivat puhtaasti ns vallan puolella ja ne, joilla oli kyky eläytyä tavallisten kansalaisten asemaan.Puoluejako ei aina ollut selvä vaikka yllättävän hyvin kyky eläytyä kansalaisten tarpeisiin heijasti edustajan edustaman puolueen ideologiaa.

Kaupunginvaltuustossa on tavallisempaa kuin eduskunnassa, että toisiin puolueisiin kuuluvien valtuutettujen kanssa voi keskustella eduskuntaa syvällisemin.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliittinen toiminta

yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen

Keskiviikko 18.6.2008 klo 18.21 - Pirkko Turpeinen-Saari

Perheen perustaminen ja työhön valmentautuminen tieteellisen tutkimustyön lisäksi veivät huomioni täysin -60 luvulla. Psykiatrin koulutusvaiheen jälkeen valitsin työn Helsingin lastensuojeluviraston sosiaalilääkärintoimiston psykiatrina.Toimin seitsemän eri nuorisokodin neuvottelevana psykiatrina. Nuorten kohtalot, perheiden vaikeudet ja työtovereiden opetukset pakottivat oivaltamaan yhteiskunnallisen tasa-arvon puutteen merkityksen yksilöiden kohtaloissa. Kuulin potilailta ensi kertaa sisällissodan punaisten perheiden kohtaloista, siitä kuinka tuo surematon suru ja oikeudettomuuden kokemisen vaikutukset periytyvät sukupolvesta toiseen.Meidän oppikouluaikana koko 1900-luvun historia jätettiin opettamatta opettaja sanoi aiheen olevan liian vaikean ja että siitähän tulisi vain yksi kysymys ylioppilaskirjoituksissa. Niin olin jäänyt  liian tietämättömäksi. Tuon tietämättömyyden seurauksena koin nyt voimakasta myötätuntoa näitä sukupolvien taakan kantajia kohtaan.

Lastensuojeluvirastoon oli perustettu VALAS niminen yhteenliittymä, joka tarkoitti vasemmistolaisia lastensuojelutyöntekijöitä.Liityin joukkoon mukaan ja kokoonnuimme usein varsinkin ennen tärkeitä lastensuojelulautakunnan kokouksia miettimään minkälaiset päätökset auttaisivat parhaiten asiakasperheitämme. Lähes samaan aikaan liityin YPSY:n yhteiskuntapoliittisen sos.dem. yhdistyksen kannattajajäseneksi.Sosialidemokraatit ja SKDL pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. En ollut halukas vielä silloin olinhan lääkäriliiton hallituksessa.Vaalien jälkeen molemmat puolueet sopivat, että sopisin lastensuojelulautakunnan puheenjohtajaksi. Olin tuolloin siirtynyt virkaani nuorisopsykiatrian vastuulääkärinä ja koin lastensuojelutyön seuraamisen puheenjohtajan paikalta sopivan hyvin täydentämään kuvaani nuorten elämästä.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteisöt, puolueet

Kirjoitan aluksi kuka olen

Sunnuntai 8.6.2008 klo 22.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Asuin varhaislapsuuteni Helsingin Marjaniemessä. Neljäkymmentäluvulla kantakaupungista Kulosaareen tultiin puusiltaa pitkin.Keskellä siltaa autojen oli maksettava siltamaksu.Kulosaaren sillan itäpuolella oli yksi ainoa kerrostalo; Henrik Tikkasen kirjasta Kulosaarentie 8 kuuluisaksi tullut rakennus.

Tuon kerrostalon joistakin huoneistoista oli tehty luokkahuoneita oppikoulua varten. Tuossa Kulosaaren yhteiskoulussa kävin alaluokat kunnes Porvoontien varteen rakennettiin Jorma Järven suunnittelema tiilinen uusi koulurakennus jossa kävin viimeiset luokat.

Kouluni aloitin kuitenkin Laajasalon sillan pielessä olleessa kansakoulussa.Koulumatka oli pitkä.Muistan kun ensimmäisenä koulupäivänäni talvipakkasella (kävin ensimmäistä luokkaa vain puoli vuotta) kerran tunnissa kulkeva linja-auto oli juuri ohittanut Porvoontien varressa olevan pysäkin, johon olimme luokkatovereitteni kanssa kävelleet kilometrin verran koululta.Päätin kuusi vuotiaan varmuudella, että minähän en jää tunniksi tähän odottamaan seuraavaa bussia kuten toverini vaan minä kävelen kotiin (Marjaniemeen 6-7km)Niin tein ja vain kilometri määränpäästä seuraava bussi porhalsi ohitseni ja kävelin lopunkin matkan talvipimeässä kotiin saakka.

Marjaniemi oli rauhallista omakoti ja kesähuvila-asutusta. Kesät kuluivat kavereiden kanssa pääasiassa vedessä. Sisarukseni ja ikätoverimme kuuluivat Marjaniemen Melojiin ja Marjaniemen uimareihin.Näiden seurojen järjestämissä harjoituksissa, leireissä ja muuten vaan ajanvietossa vedessä tai rannalla vietimme aikaamme.

Naapuruston lasten kanssa pelasimme pesäpalloa, kävelimme puujaloilla ja kaikkein eniten hyppäsimme Harjutiellä, nykyisellä Puolaharjulla korkeutta.Mustosen Ali-setä oli tehnyt sekä puujalat että korkeushyppytelineet ja niistä oli iloa monena vuonna.

Luulen, että minulla on Helsinki verissä. Tämä tuli mieleeni juuri nyt tätä kirjoittaessa.Kerran kansanedustajana ollessani pidin alustusta pienessä tuvassa Inarin seudulla. Tapanani oli pitää alustusta samalla kysellen kuulijoiden kokemuksia. Suurin osa tuvassa olijoista oli innostuneesti mukana. Kuitenkin perimmäisen nurkkapöydän ympärillä istui neljä miestä, jotka eivät olleet puhuneet sanaakaan. Menin heidän luokseen ja kysyin heidän mielipidettään yhteiskunnan ja ammattirakenteen muutoksiin liittyvistä asoista. "Meillä on vielä metsä verissä" sanoi eräs tarkoittaen heidän elannonhankintaansa pyyntikulttuurin puitteissa.

Lapsuudessani vanhempani olivat lääkäreitä ja tutkijoita. Tieteellisyys oli tärkeätä.Vanhempani olivat kolmekymmentä luvulla 2v Yhdysvalloissa tekemässä tutkimustyötä.Siltä ajalta jäi monia elämänikäisiä ystävyyksiä.Äitini toimi naislääkäreissä,tieteellisissä yhdistyksissä mutta ennen kaikkea hän luki kaunokirjallisuutta. Vanhemmiten hän osallistui entistä enemmän myös yhteiskunnallisiin asioihin ja toimi pitkään mm Helsingin terveyslautakunnan puheenjohtajana ja valtuutettuna.Kirjallinen harrastus jatkui hänen kuolemaansa saakka ja 95 vuotiaalle elämän viimeinen kaunokirja oli Banville:Eclipse englanninkielellä.Tätä kirjaa hän suositteli kaikille

Isäni toimi ravitsemustieteen asiantuntijana tehtyään tutkimukset suomalaisesta kansanravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta mm sydäntauteihin. Hän aloitti tyydyttyneiden rasvojen , suolan ja lihavuuden kritisoinnin jo -50 luvulla ja kehitti pehmeän ns jääkaappimargariinin. Hän kehoitti käyttämän öljyjä ravinnossa. Tilasimme Marjaniemen Elannon myymälään päivittäin 5l kuorittua maitoa.Pienempää määrää ei voinut tilata.Kun kerran taas hain tätä terveellistä juomaa 5 l maitokannulla kaupasta,myymälässä ollut rouva kysyi, että oletteko te köyhiä kun te juotte kuorittua maitoa.

Työuransa professorina ja sisätautilääkärinä päätyttyä isäni toimi mm kaupunginosa yhdistyksensä puheenjohtajana ja seurasi aktiivisesti yhteiskunnallisia asioita.

Oma osallistumiseni yhteisiin asioihin alkoi koulussa. Olin kouluni ensimmäinen naispuolinen teinikunnan puheenjohtaja.Osallistuin koulun lehden tekemiseen ja Teinijuna järjestelyihin, jossa kokonainen junallinen helsinkiläisiä koululaisia matkasi viikoksi Rovaniemelle. Juna seisoi asemalla tuon viikon ja paikkakuntalaisten koululaisten kanssa oli järjestetty monenlaista yhteistä toimintaa. Osallistuin ohjelmaan kuuluviin hiihtokilpailuihin Ounasvaaran rinteillä ja tulin toiseksi.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta.