Lasten ja nuorten vanhemmat ovat koululaisensa päivässä mukana vain muutaman tunnin - opettajat ja harrastusten vetäjät lähes koko nuoren hereilläoloajan. Vanhemmat eivät todellakaan pysty vastaamaan nuorestaan kun mieli järkkyy.Nuoren tärkeimmät ihmissuhteet saattavat olla ystäviä, muita aikuisia, harrastusten vetäjiä.Nuoren on voitava hakeutua itsenäisesti ja oma-aloitteisesti ja helposti hoitoon. Moni nuori ottaa mielellään mukaan jonkun toisen nuoren tai harrastuksen vetäjän, jotka tietävät vanhempia paremmin mitä nuoren mielessä on meneillään. Monet vanhemmat ovat toisaalta läheisiä edelleen mutta toisella tavalla kun nuori oli lapsi.

Nuorisopsykiatristen poliklinikoiden on otettava nuorista vastuu nuorten kykyjen ehdoilla eikä ole mitenkään perusteltua vetäytyä byrokratian ja lähetteiden taakse.

Poliklinikoiden työhön varatut miljoonat on priorisoitava niin, että ensin turvataan päivystysluonteinen matalankynnyksen toiminta, joka käsittää välittömän psykiatrisen keskustelun ja hoidontarpeen arvion, jonka jälkeen nuoren tila huomioon ottaen sovitaan jatkokäynneistä ja hoitomuodoista.Nuori on asiakas ja asiantuntija, vanhemmat tulevat hänen perässään kutsuttuina yhteistyökumppaneina, eivät hoidon järjestäjinä tai aikaansaajina.

Tällainen järjestelmä oli kaikilla Helsingin kaupungin nuorisopsykiatrisilla poliklinikoilla ennenkuin toiminnat ulkoistettiin HUS:iin.