kuuluivat valtaosin eliittiin ja parempaan väkeen, jolla oli varaa maksaa huikeita summia vapaudestaan. Kirjan kirjoittajan onnistui olla joukossa, jonka jäsenet vaihdettiin liittoutuneiden ottamiin saksalaisiin sotavankeihin. Hän pääsi Palestiinaan lähtevään kuljetukseen.

Samoin kuin Juutalaisneuvoston jäsenet myös Fatah tai nimenomaan presidentti Abbas näyttävät pyrkivän hyötymään periksiantamalla ja kompromisseilla, jotka romuttaisivat YK:n päätöksiä ja jotka otetaan itsenäisyyttä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia tavoittelevien palestiinalaisten selkänahasta. Sen sijaan, että Abbas olisi Israelin hyökkäyksen alettua tuominnut Gazan saarron ja Israelin 4.11. tekemät pommitukset, jotka rikkoivat tulitaukoa hän Israelia ja länttä miellyttääkseen syytti Hamasia.

Paradoksaalista on se, että "Jotta saisin tietää" kirjan tekijä päätyi rakastettunsa luo Palestiinaan, jossa Brittimiehitys sorti palestiinalaisia, mutta heitä alkoi sortaa ja karkottaa kodeistaan myös maahan muuttavat juutalaiset aseistetut ryhmät. Kirjeiden kirjoittajan rakastettu oli juuri näitä taistelijoita.

Gazan pakolaisleirien asukkaat ovat näitä juutalaisten kodeistaan karkottamia palestiinalaisia ja heidän jälkeläisiään. Ei ole vaikea eläytyä heidän tunteisiinsa ja Hamasin vaatimukseen siitä, että Israelin on palestiinalaisten oikeuksien tunnustamisella ansaittava itsensä ja olemassaolonsa legitimointi. Se on kansainvälisen oikeden mukaista.Ei sorretun tarvitse ensin tunnustaa sortajaansa saadakseen leipää. Purkamalla Gazan saarron Israel olisi päässyt eroon raketeista rauhanomaisesti. Ilmeisesti Hamasin tuhoaminen on rakettien loppumista tärkeämpi tavoite.