Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Mihin Suomi on rähmällään?

Lauantai 25.4.2009 klo 19.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen edustaja YK:n rasismin vastaisessa kokouksessa marssi ulos Iranin presidentin puhuessa.Miksi? Eivätkö suomalaiset korvat kestä puhetta, jota maailman maiden enemmistö kuuntelee, miettien mitä miettii, mutta kuuntelee.

Iranin presidentin puhe ei ollut kohtelias.Hän olisi saanut käsittelemästään aihepiiristä paljon myönteistä aikaan, jos tapa puhua olisi ollut asiallinen. Hän kritisoi Israelia ja USA:ta palestiinalaisten kärsimyksistä ja kutsui Israelin hallitusta rasistiseksi.

24.4. Helsingin sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen kuvasi sitä mitä hän koki Nablusissa Länsirannan miehitetyllä palestiinalaisalueella. Hän kutsui Israelin toimintaa uskontopohjaiseksi apartheidiksi. Jokainen, joka on seurannut Israelin toimia sen sortaessa systemaattisesti palestiinalaisia on voinut todeta saman kuin toimittaja Meriläinen. Sorron luonne on ollut tiedossa vuosikymmeniä eikä vasta nyt.

Suomen ulkoministeriö on ollut hiljaa tietoisena palestiinalaisten sorrosta. Kuinka monta vuosikymmentä kesti ennenkuin Suomen valtio ryhtyi toimiin Etelä-Afrikan apartheidin moittimiseksi tai taloussaartoon ryhtymiseksi. Tarvittiin Suomen kuljetustyöläisten ammattiliiton aloite, josta taloussaarto syntyi.

On häpeällistä, että Suomi regoi tyyliin, jolla rasismia moititaan mutta ei itse rasismiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulkopoliittiset tuuliviirit

Lapin luonnon todellista merkitystä ei ymmärretä

Lauantai 25.4.2009 klo 19.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Muoniossa viettämämme hiihtoloman aikana päivittelimme vuodesta toiseen pahenevaa luonnon todellisten arvojen tuhoamista ja tuhoamisen pyrkimystä.

 Pallastunturin majesteettinen kauneus pysäyttää ja mielen täyttää rauha ja kiitollisuus siitä, että tällaista voi kokea. Nuorempana nautin pitkistä hiihtoretkistä tunturilta toiselle- nyt matkat ovat lyhyempiä ja huomio kiinnittyy rauhaan ja kauneuteen.Lapsena asuin Pallastunturin hotellissa, viime vuosina tukikohta on ollut Jerisjärvellä tai Särkijärvellä. Ei Pallastunturilla tarvitse asua nauttiakseen siitä.

Kiersimme myös Pallaksen lähellä olevan Olostunturin latuja. Olostunturilla jo on toisenlainen tunnelma kuin Pallaksella. Suurehkoja hotelleja ja perhekohtaisia mökkejä on siroteltu nauhamaisesti rinteeseen. Pääsiäisen jälkeinen viikko oli jo hiljainen. Ilmeisesti pääsiäisviikko muodostaa varsinaisen sesongin.

Levitunturin ohittaminen oli todellinen shokki. Jo kauas näkyi lähelle tunturin lakea rakennettavan 7-8 kerroksisen kaupunkikivitalon profiili. Uskomatonta. Tunturille siirretty Espoo. Kuulemma on hienoa oleilla ylimmän kerroksen saunatiloissa, jossa saunan jälkeen voi nauttia tunturilta avautuvasta maisemasta. Discoista ei alueella myöskään ole pulaa. Musakista ei tarvitse luopua rinteessäkään. Olisihan vaivalloista höristellä korvia kuullakseen Lapin lintujen etelänihmiselle outoa ääntelyä.

Investoijat ja kaavoittajat eivät lyhytnäköisyydessään huomaa, että tehdasmainen lomamökkeily ei kiinnosta kauan. Lapin luonnon todellinen arvo on sen harvinaislaatuisuudessa. Luontoa voi lähestyä vain arvostamalla sitä sen aitoudessa. Nauttimalla sen itsensä tarjoamista mahdollisuuksista. Talvella hiihtovaelluksella luonnossa ja kesällä retkillä harvinaisten kasvien ja eläinlajien keskellä voi nauttia asioista, joita missään muualla ei tapaa.

Mikäli Lapin luonto pilataan arvostelukyvyttömällä kaavoituksella sitä ei voi palauttaa ennalleen luonnontilaan. Matkailijoiden asuttaminen tulisi keskittää jo olemassaoleviin kyliin ja keskuksiin, joista on helppoa järjestää kuljetus haluttuille tuntureille tai muihin kohteisiin.

Pallastunturin hotellin laajennuksesta tulisi luopua ja säilyttää hotelli peruskorjattuna nykyisellään. Tunturi on kaunis kauempaakin katsottuna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lyhytnäköinen voitontavoittelu

Urpilainen ja ulkopolitiikka

Keskiviikko 15.4.2009 klo 11.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

HeSa:n heittojen ja Demarin artikkelin puutteiden vuoksi on vaikea luotettavasti ottaa kantaa puheenjohtaja Urpilaisen Paasikivi-seurassa pitämään esitelmään, joka on ollut oletettavasti pitkä. Siksi puutun lähinnä puheen kieleen ja siihen mitä referaateista välittyi.

Urpilaisen kieli on täynnä sivistyssanoja, minkä pohjalta voi sanoa, että hän hallitsee niiden käytön ja on ilmeisesti arvellut Paasikivi-seuran kuulijoiden kokevan juuri tämän tavan puhua sopivaksi.

Mielestäni jokaisen puheen, on se sitten missä tahansa esitetty tulisi olla ilmaistu sellaisella kielellä, että sen jokainen kansalainen käsittää ilman tulkkia. Tässä Urpilainen voisi oppia Obamalta. Olen seurannut suorana lähetyksenä lähes kaikkia Obaman puheita niin Valkoisessa talossa kuin Eurooppa-kiertueella. Hän puhuu ymmärrettävästi. Kansalainen seuraa hänen toimiaan rinnalla kulkien eikä ylhäältä opetettuna.

Selkeän ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustana on rehellisyys. Ristiriitaista maailmaa on voitava kuvata kaikkine ristiriitoineen, hyvine ja huonoine puolineen mahdollisimman objektiivisesti. Vihollisten, niin kuin ystäväksikoettujen valtioiden hyvät ja huonot puolet, erilaisuudet, joihin saattaa liittyä arvovarauksia olisi avattava, eriteltävä ja näytettävä.

Kylmän sodan asetelmista olisi nostettava esiin erilaiset pyrkimykset demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen.

Hyvänä esimerkkinä olisi verrata Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen Afganistan-politiikkaa ja sotilaallisen läsnäolon eroavuuksia tuossa maassa. Minkälaista yhteiskuntakehitystä NL edisti -70 ja -80 -luvuilla, Yhdysvaltojen tukiessa vastavoimia. Millaisin motiivein ja pyrkimyksin Yhdysvallat nyt vuorostaan on hyökännyt maahan ja minkälaisin taustalla olevin motiivein. Suomi on merkillisellä tavalla sotkeutunut päätä pahkaa konflikteihin, joissa sen ei ehkä tulisi lainkaan olla. Ei naisten asema Afganistanissa ole asia, jota voidaan ensisijaisesti sodalla ratkaista. Seitsemänkymmentäluvun feodaalisen järjestelmän ja paimentolaiskulttuurin historialliset perinteet eivät katkenneet pääkaupungin Kabulin opiskelijoiden ja intellektuellien vallankumouksella vaikka hetkellisesti maat jaettiin ja naiset saivat kaikki oikeudet. Yhdysvallat esti tehokkaasti NL:n ja Afganistanin tuolloisen hallituksen ja armeijan avulla saadut aikaansaannokset palatakseen itse 20v myöhemmin aikaansaamaan samaa ilman Afganistanin omaa armeijaa, joka -70-luvulla oli kolminkertainen NL:n joukkoihin verrattuna. Kuinka Yhdysvallat liittolaisineen voisi voittaa maassa, jossa ei ole todellista valtiota eikä armeijaa. Sen sijaan lukuisia korruptoituneita puoltaan vaihtavia ja eri liittoutumia lyhyen tähtäyksen eduin harrastavia heimopäälliköitä.

Neuvostoliitolle ja Venäjälle Afganistan oli ja on luonnollinen naapuri, Yhdysvallat on puolen maapallon päässä. Yhdysvaltojen tuki Talebanille nosti heidät valtaan ja auttoi siten ajamaan NL:n armeijan maasta. Ihmisuhrien määrä oli valtava. Rehellisen ulkopolitiikan tulisi käsitellä konflikteja prosesseina, jotta ymmärrettäisiin millä tavalla pieni liittoutumaton maa voisi toimia rakentavasti.

 Urpilaisen keskeiseksi tavoitteeksi toivoisin rehellisyyttä, juuriin paneutumista ja todellakin, kuten hän korosti, ulkopolitiikan muiden alueiden kuin sotilaspolitiikan nostamista keskeiseksi osaksi turvallisuuspolitiikkaa. Pienelle maalle on tärkeätä tiedostaa eräiden suurvaltojen kaksoisstandardit ja olla menemättä lojaalisuussyistä mukaan peleihin, joiden taustoja ei ole avattu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulkopolitiikan ehdot

Onko Suomi oikeusvaltio?

Keskiviikko 15.4.2009 klo 11.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on jälleen tuomittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimess liian hitaasta oikeusprosessista.

Oma kokemukseni liittyy epäoikeudenmukaiseksi kokemaani lähdeveroratkaisuun, jossa vuorostaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tuki valitustani ja määräsi Suomen valtion maksamaan liikaa maksamiani veroja takaisin.

CPT, kidutusta ja nöyryyttävää kohtelua tutkiva komitea on 90-luvulta lähtien huomauttanut Suomea mm vankien ja psykiatristen potilaiden kohtelusta- turhaan. Samoin toisaalla vaalien demokrattisuuden puutteet ovat saaneet kritiikkiä.

Järkyttävintä on se, että Suomen valtio ja valtamedia ohittavat ongelmat olkia kohauttamalla tai yhden palstan uutisilla. Mitään todellista halua tai sisäistettyä tarvetta oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen ei vallassa olevissa puolueissa myöskään näy.

Omassa tapauksessani lakia muutettiin jo asiani ollessa vireillä eri oikeusasteissa. Kun asiani vihdoin tuli esille Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa Suomen valtion edustaja vastusti itselleni myönteistä ratkaisua vaikka laki oli jo muutettu siten, että se vahvisti kantaani. Oikeudessa komissio ja muut asiassa kuullut valtiot olivat kannallani vain Suomi jääräpäisesti harasi vastaan - ja hävisi.

Motivaatioon ja vallankäyttäjien psykologiaan liittyvät esteet ovat tärkeitä. Jos oma viiteryhmä valtaa käyttäessään on aina voittajien puolella ei motivaatiota muutoksiin synny. Alistetussa asemassa olevat kansalaiset eivät siksikään saa oikeutta, että heillä ei ole varaa asianajajiin ja oikeuskuluihin.

Valtapuolueet ovat kiinnostuneita oman vallan säilyttämisestä eivät oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta. Suomen hallinnon byrokraattisuus on johtanut siihen, että mikään uusi oivallus ei päädy käytännöksi. Jopa byrokratian kieli on kehitetty vieraannuttamaan kansalaiset kannanotoista ja asioiden tilan muuttamisesta. Tällä jähmeällä rakenteella jyrätään eriarvoisuuden kasvu entistä varmemmin ja kohtalokkaammin kohti kansalaisten avuttomuutta ja toivottomuutta. Se ei ole terveen kansakunnan merkki. Kansalaisen turvallisuuden ydinasioita on kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: byrokratia, eriarvoisuus, piittaamattomuus

Lipposen pitkä varjo

Keskiviikko 8.4.2009 klo 10.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaisen yhteiskunnassa vallitsee itsekkyyden, rahanhimon ja piittamattomuuden henki. Fortumin toimitusjohtaja saa kuukaudessa yhtä paljon rahaa kuin Venäjän presidentti vuodessa! Onko tämä merkki suomalaisen yhteiskunnan ylivertaisuudesta vai moraalisesta haaksirikosta.

Ei olisi vaikeata tutkia eduskunnan viimeisten 25 vuoden lainsäädännön mahdolliseksi tekemää rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymista. Kuinka rakenteet tekevät mahdolliseksi paitsi mielettömät palkkiot ja optiot myös terveydenhuollon muuttumisen kansalaisten terveydestä huolehtimisesta lahjakkaiden ja rikkaiden herooiseksi hyvinvoinnin edistämiseksi.

 Eduskunnassa on ollut porvarienemmistö. Demaripääministeri Lipposen aikainen politiikka ei ole ollut vasemmistojohtoista politiikkaa vaan porvarillista oikeistopolitiikkaa. Solidaarisuus, vastuu kanssaihmisestä ja oikeudenmukaisuus ovat hävinneet porvarillisten arvojen myötäilylle ja kansainvälisten markkinavoimien nöyristelylle.

Suomalainen valtamedia on aktiivisesti auttanut inhimillisten arvojen häivyttämisessä ja nostanut parrasvaloihin sensaatiomaisia rikkauksia, sosialidemokrattien paradokseja -silloin kun aate on myyty - media taputtaa selkään.

Puheenjohtaja Urpilainen menetti yhden aktiivisen puheenjohtajavuoden myötäilemällä Lipposta, ehdottamalla tätä pääministerikseen jne. Vasta talouskriisi ja ulkomaiset vierailut ovat näyttäneet Suomen aseman suhteessa kansainvälisiin edistyksellisiin liikkeisiin. On tarvittu presidentinvaihdos Yhdysvalloissa, Obaman esimerkki siitä, että huimia palkkioita voidaan myös lainsäädäntöteitse perua tai mitätöidä, ennenkuin Suomessa jonkinlaista solidaarisuutta edistävät voimat uskaltavat myöntää näin olevan, vaikka ei eduskuntavähemmistöllään voi siihen vaikuttaa.

Suomalaisen yhteiskunnan sairaaseen moraaliin on monia syitä. Itse pidän keskeisenä tietoisuuteen vaikuttavana tekijänä suomalaisen historiallisen muistin aukkoja. Yksilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole tehneet rehellistä tiliä menneisyydestään  joutuvat jatkuvasti toistamaan kriisejään. Samaan aikaan kun ihmetellään suomalaisista historiankirjoista puuttuvia tietoja Viron historiasta ei kuitenkaan ihmetellä Suomen historian mustia aukkoja.

Ahneus ja yhteisvastuun puute ovat yksilön ongelmia. Hyviä johtajia on mahdollista saada normaalilla palkalla. Hyvälle johtajalle työn tulos tuo tyydytystä ei osakkeen omistajien voitot. Kun työyhteisön hyvinvointi ja työn tulos eivät enää ole toiminnan keskiössä, moraali muuttuu. Myös terveydenhuollossa kansalaisten kohtaamisen ihmisenä muuttuessa taloudellisesti mitattavaksi suoritteeksi on asian ydin kadotettu. Siten kaupallinen ylikansallinen terveydenhuolto sairastuttaa myös lääkärin moraalin. Suomen lääkäriliittokaan ei enää muista Hippokrateen valaansa.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoisuus, itsekkyys, ahneus

Suomalaisen terveydenhuollon haaksirikko

Keskiviikko 1.4.2009 klo 10.40 - Pirkko turpeinen-Saari

SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ehdotus kaupallisen terveydenhuollon KELA-maksun poistamisen tutkimisesta on tervetullut ja järkevä.

Suomalaista terveydenhuoltoa on kehitetty kuin hölmöläinen täkkiä.Varakkaiden ja pitkälle kehitettyyn erikoissairaanhoitoon turvautuvien etuja on ajettu ennaltaehkäisyn ja kansanterveyden kustannuksella lukuisin toisiaan täydentävin toimenpitein.

Konservatiivinen Suomen lääkäriliitto on toiminut mielipidejohtajana kun arvovalintoja on tehty. Yksityinen, kaupallinen, nyt ylikansallinen, omistajien voittoihin tähtäävä toiminta ja yksityislääkärien palkkaedut, ovat menneet toiminnan kohteen kansalaisten terveyden edistämisen edelle.

Olin seitsemänkymmentäluvulla kaksi kautta Suomen lääkäriliiton hallituksen jäsen. Tein käsikirjoituksen Felix Iversenin ohjaamaan ammatinvalintaelokuvaan "Ammattina lääkäri". Siinä korostettiin terveyskeskuslääkäri-painotteista toimintaa ja tasaveroista yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin uuden ammatinvalintaelokuvan julkistamistilaisuudessa korostettiin teknologian ja haasteellisen kirurgian tärkeyttä. Ajateltiin näin saatavan poikia rekrytoiduksi lääkäreiksi. Humanismi ja yhteistyö oli hävinnyt yksilölliselle sankaruudelle.

Ei ole sattumaa, että hallituksen runsaat lisätyt virkamäärät ovat kaikki menneet erikoissairaanhoitoon.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuhlaus, eriarvoisuus, väärät arvot