Suomalainen media ja politiikka toimii fasismin kasvualustana

Lauantai 23.5.2009 klo 17.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tämän viikon TV:n ulkolinja kartoitti fasistista toimintatapaa eri puolilla Eurooppaa. Pahimmalta tilanne näytti Italiassa, jossa jo kauan media ja politiikka ovat tukeneet Berlusconin myös fasistisiin liikkeisiin perustuvaa valtaa. Berlusconi on pystynyt kiertämään lakeja tai muuttamaan niitä mieleisikseen. Jatkuvan pilailun ja shown ilmapiirin kulississa maa liukuu kammottavaan suuntaan. Monissa maissa on julkisesti toimivia fasistisia ryhmiä. Suomessa tällaisia ei näy.

Onko tilanne Suomessa jotenkin parempi? Mielestäni ei. Suomalainen valtamedia ja sen välittämä politiikan todellisuus näyttää toimivan tehokkaasti fasistisen kehityksen kasvualustana. Kun valmisteleva työ tehdään kunnolla, tilanne voi pahentua räjähdysmäisesti.

Fasismin pohjana on itsenäisesti tietoa hankkimaan kykenemättömät huonosti voivat kansalaiset. He kaipaavat yksinkertaisesti auktoriteettia, joka lupaa pelastuksen ja vallan. Totuus ei ole tärkeä vaan ilmiasu. Se vaikuttaa miltä asiat saadaan näyttämään.

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosina muuttunut nopeasti. Tiedotusvälineet harvoin välittävät totuutta Suomen hallituksen tai virkamiesten toimista. Eri puolueiden poliittiset väitteet saavat totuusarvon vaikka ne sisältäisivät valheita. Toimittajat joko eivät tiedä tai eivät ehdi ottaa selvää asioiden hoitamisen prosesseista.

Kokoomus julistaa vastuuta lähimmäisestä noin naapurusten kesken mutta kun olisi otettava poliittisesti vastuu lähimmäisestä kokoomus ottaa vastuun vain hyvinvoivista kansalaisista. Tiedotusvälineet toistelevat vain tätä kokoomuksen vastuu-väitettä ei todellisia tekoja.

Media pitää esillä perustuslaillisten Timo Soinia koska hän muistuttaa erilaisia mielipiteitä töräyttäessään mediaseksikästä Berlusconia. Kuitenkin juuri hänen puolueensa sisällä on vahvoja rasistisia vivahteita ja niiden voimistuminen valmistaa fasistiselle kehitykselle.

Kuitenkin Timo Soiniakin hälyttävämpää on intellektuelleihin lukeutuvan väestön osan kehityskulut. Sofi Oksasen palkitseminen ja esilläpitäminen vaikka hän ei puheissaan muista tai tuo esiin Viroa juutalaisten tuhoajana ja kommunistien teloittajana. Virohan julistettiin hirmutekojen jälkeen juutalaisvapaaksi alueeksi, mikä esitettiin myös Ranskan vastarintaliikettä esittävässä sarjassa YLE-teemalla. Oksasen julkisuudessa esittämä ajatusmalli muistuttaa holocaustin kieltämistä. Ne jotka ovat lukeneet Suur-Suomea ihannoivaa kirjallisuutta ja tietävät suomalaisista keskitysleireistä voivat ymmärtää miten tällaisella yksipuolisella ajatusmallilla voidaan lievittää suomalaisten mahdollisia syyllisyydentuntoja.Tulevan yhteiskunnallisen kehityksen kannalta se kuitenkin voi johtaa rasistiseen ja fasistiseen kehitykseen.

Lue lisää »

Barack Obaman pohdinnoista oppia meillekin

Perjantai 15.5.2009 klo 18.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kirjassaan Dreams from my father, Barack Obama kertoo muun muassa työstään asukastyön organisoijana Chicagon mustien asuma-alueilla. Hän kertoo vierailuistaan eri kirkkokuntien pastorien luona saadakseen heidät mukaan tukiverkostoihin.Häntä jäi erityisesti pohdituttamaan pastori Wrightin kirkossa näkemänsä lentolehtinen, jonka otsikko oli Disawoval of the Pursuit of Middleclassness" eli keskiluokkaisuuteen pyrkimisen kieltäminen.

Lehtisestä kävi ilmi, että ei ollut paheksuttavaa pyrkiä keskituloisuuteen tai hyvään koulutukseen mutta paheksuttavaa oli keskiluokkaisuuden omaksuminen. Keskiluokkainen mielenlaatu, jonka seurauksena yksilö kokee itsensä paremmaksi kuin muut, tässä tapauksessa alueen vähemmän onnekas musta väestö ei ole toivottava tuon kirkon piirissä.

Obama kertoo jääneensä usein pohtimaan tuota lehtistä ja sen viestiä.

Kirja osoittaa Obaman ei vain älykkääksi ja lahjakkaaksi vaan myös harvinaisen lämpimäksi, eläytyväksi ja vuorovaikutussuhteitaan tarkasti kuvaavaksi henkilöksi. Hän pystyy kuvaamaan ihmisten ja tapahtumien vaikutuksen omiin tunteisiinsa ja toimintaansa. Omien reaktioittensa vaikutuksen taas muihin.Jatkuvan identiteettinsä etsinnän ja tarkan havainnoinnin syrjinnän ja alistamisen hienovireisistä mekanismeista.

Suomalaisen yhteiskunnan pääongelma näyttäisi olevan tuo keskiluokkaisen mielenlaadun omaksumisen aiheuttama vieraantuminen omasta itsestään ja tunteistaan. Myös "torpparien jälkeläisten" on pärjätäkseen tullut kyetä olemaan välittämättä miten muilla menee. Koulutuksen ja työn avulla on saavutettu menestystä, jonka koetaan tuoneen paremmuutta muihin nähden.

Olisiko muuten selitettävissä, että niin suuri osa suomalaisista, eliitin ulkopuolellakin, äänestää eriarvoisuutta lisääviä porvarillisia puolueita sen sijaan, että he äänestäisivät yhteisvastuuta ja tasa-arvoa puolustavia vasemmistopuolueita. Keskiluokkaisen mielen valta-asema on sotien jälkeisen kehityksen tulosta. Sota-aikaan saakkahan suuri osa työväestöä eli varsin alistetussa asemassa. Tamperelaisista punaorvoista taisi yksi saada käydä lukion sotaan mennessä.

Tunteiden kuolemisen historia vaatii meillä vielä pitkän tiedostusprosessin ennenkuin pääsemme pohtimaan yhteiskunnan syrjittyjen asemaa yhtä eläytyvästi kuin Barack Obama pystyy kirjassaan tekemään.

Norjan ja Suomen ulkopolitiikka

Sunnuntai 10.5.2009 klo 17.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Norja on ollut näkyvästi esillä vaikeiden konfliktien rakentavana ratkaisijana. Norjan itsenäinen kyky hankkia tietoa ja käyttää sitä ihmisoikeuksien edistämiseksi poikkeaa Suomen tilanteesta.

Suomi EU:n jäsenenä on astunut askeleen taaksepäin itsenäisestä ulkopoliittisesta ajattelusta puhumattakaan itsenäisistä teoista. EU:n selän taakse piiloutuminen ei anna vakuuttavaa kuvaa maasta, jonka pohjoismainen sisarmaa toimii toisin.

EU:n ihmisoikeusnäkökulmaa vailla oleva sitoutuminen Britannian johdolla USA:n vanaveteen estää rakentavat ratkaisut. Suomi näyttää olevan valmis hyväksymään, ainakin julkisesti kantaansa sanomatta, EU:n ulkopolitiikan.

Suomen ulkopoliittinen johto on kaukana valtiomiesmäisestä asenteesta, jossa uudet oivallukset toimivat käänteentekevinä virikkeinä tekoihin, jotka muuttavat maailmaa.

Tonttikauppakeskustelujen sijaan suomalaisilla olisi ollut erinomainen tilaisuus myös toimittajina ja kansalaisina kysyä Venäjän presidentiltä tarkemmin uudesta turvallisuuspoliittisesta aloitteesta.

On mielenkiintoista kuinka vaikeata suomalaisten on olla rakentavia vuorovaikutuksessa lähimmän naapurimme kanssa. Kuitenkin tuohon lähinaapuriin liittyvä oivallus ja luova ajattelu voisivat tuoda Suomelle samaa mainetta mikä Norjalla jo on, monimutkaisten prosessien ratkaisijana. Vihamieliset tunteet tukahduttavat mahdollisuuden oivaltaa. Avoin mieli ja erilaisuuden hyväksyminen ovat avainsanoja.

Obama ei anna toivoa; Robert Fiskin apea kolumni

Tiistai 5.5.2009 klo 19.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Belgialainen De Morgen-sanomalehti julkaisee aika ajoin tunnetun lähi-idän asiantuntijan ja The Great war for civilisation kirjan tekijän Robert Fiskin kolumneja. Heti Obaman virkaanastujaisten jälkeen Robert Fiskiä haastateltiin asiantuntijapanelissa Aljazeera-kanavalla. Hän oli jo silloin varsin pessimistinen sen suhteen, että Obama toisi mitään uutta maapallon keskeisten kriisien ratkaisuun.

Nyt huhtikuun 22 päivän De Morgenissa Fiskin pessimismi on vain yltynyt. Hän referoi Obaman "fraaseja" Pakistanista, Afganistanin ja Pakistanin välisen rajan "vuotamisesta" ja terroristisista kohteista. Fisk ei havaitse mitään eroa Bushin ja Obaman retoriikan välillä.

Afganistanin ja Pakistanin välinen raja on aina "vuotanut". Pataanit eivät ole tunnustaneet rajaa ja sitäpaitsi paimentolaiset ovat siirtyneet vuosisatoja alueelta toiselle vuodenaikojen ja karjan ravinnontarpeen mukaan.

Yhdysvaltalaiset seuraavat nyt tarkoin neuvostoliittolaisten kirjaamia kokemuksia mujahedintaistelijoiden taktiikasta. Fisk kysyy emmekö koskaan opi mitään.

Pakistan on julistettu maailman vaarallisimmaksi paikaksi. Nyt on Pakistanin vuoro saada niskaansa "likaisia" pommeja, myrkkyjä, koko vanha arsenaali samaan aikaan kun Israel laajentaa siirtokuntiaan palestiinalaisalueilla ja uskottelee Iranin olevan maailman vaarallisin paikka.

Tärkeintä olisi tyrehdyttää Kashmirin, Kurdistanin, Palestiinan ja Libanonin vuotavat haavat. Sitä emme kuitenkaan tee. Sen sijaan syöksymme seikkailusta toiseen Fisk toteaa täysin toivonsa menettäneenä.

Suhteellisuudentaju heittää eurovaaleissakin

Perjantai 1.5.2009 klo 17.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan unionin kaksoisstandardit ja moraalin puute ovat arkipäivää. Suomi vetäytyy EU:n viitan taakse tarvitsematta ilmaista mitään EU:n yleisestä linjasta poikkeavaa itsenäistä kantaa. Urho Kekkonen varoitti politiikan integraatiosta talouden integroituessa. Valitettavasti viisaus ja syvällisyys eivät ole nykypoliitikkojen varusteissa.

Israelin rikkoessa mahdollisimman monia kansainvälisiä lakeja ja ollessa toteuttamatta kansainvälisen rikosoikeustuomioistuimen tuomioita Suomi esiintyy sen yhteistyökumppanina ilman tunnontuskia. Suomi käy lakien ja sopimusten vastaisesti asekauppaa eikä taloussaarrosta ole puhettakaan.

Aseteollisuus käyttää ehkä suurinta valtaa maailmassa. Euroopan unioni on pienessä piirissä valmistelemassa integraatiota turvallisuus-, poliisi- ja tietoturva-asioissa Yhdysvaltojen kanssa. On huomattavaa, että EU-valtiot esiintyvät demokratioina ja oikeusvaltioina mutta kun vähän pintaa raaputtaa se on valmis integroitumaan valtioon, joka ei maksa YK-maksujaan, ei ole kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsen ja joka ministeriensä sallimana kiduttaa ja laittomasti pidättää missä tahansa maailmalla minkä tahansa maan kansalaisia puhumattakaan aseteollisuuden ainoasta tosi kannattavasta toimesta- sodasta, aina kun kukkaron pohja alkaa häämöttää. Vakoilu ei ole papereiden vaihtamista vaan jo vuosikymmenet USA ja Britannia ovat hyödyntäneet Echelon vakoilusatelliittia, josta Europarlamentin komitea saattoi vain todeta, ettei voi sille mitään.

Suomen Euroopan Unionin vaalikamppailussa luulisi puhuttavan keskeisistä demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja perusturvaan liittyvistä asioista. Parlamenttiin valittavien luulisi tuovan esiin kantojaan ja tietämystään myös muista EU-maista ja yhteistyöstä niiden kanssa. Sen sijaan media nostaa esiin isä Mitron kaavun. Keskustellaan oikeusministeriä myöten isä Mitron oikeudesta käyttää muotisuunnittelija Jukka Rintalan design-kaapua. 

Eurovaaleista on tulossa jälleen sanomalehtitalojen osakkeenomistajille tuottoa tuova pinnallinen farssi, jossa muotikaavut ja piikkikorot vievät äänet oikealle, jossa puvut sentään on suunnitellut Gucci tai Armani ja kengät Bally. Kokoomus ja RKP voittavat aina muotikilpailun, Jukka Rintalan kaavulla SDP jää armotta kakkoseksi. 

Suhteellisuuden- ja todellisuudentaju heittää

Perjantai 1.5.2009 klo 16.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin sosiaalitoimen tuoreen johtajan huonekaluostokset kuvaavat täydellistä suhteellisuudentajun puutetta ja oman aseman tiedostamattomuutta. Mielestäni tällaisella moraalilla ja maailmankuvalla varustettu henkilö ei voi olla sopiva johtamaan Helsingin sosiaalitointa. Ainoa selitys hänen toiminnalleen voi olla kuuluminen siihen yhteiskunnassamme elävään ihmisryhmään, jonka oleminen on niin vieraantunut kyvystä eläytyä toisen ihmisen elämään, että se  toimii mielestään normaalisti tehdessään huippuylellisiä hankintoja - nyt siis verovaroilla.

Normaaliahan on tähän saakka olleet hallintoneuvostojen, pankin- ja yritysjohtajien käsittämättömät palkat, palkkiot, kannustukset ja muut voitelut. Parlamentaarisen tiedotusvälineemme Yleisradion päällikkö näyttää ansaitsevan kuukaudessa sen minkä keskivertosuomalainen ansaitsee kokonaisessa vuodessa. Hänenkin palkkansa maksetaan kansalaisten kolehtina. Sen lisäksi häntä palkitaan erinomaisesta tuloksesta!!Television katsoja ei tätä palkittavaa erinomaisuutta ole havainnut. Ehkä se on se, että tolkuttomaan määrään tylsiä uusintoja on lopetettu panemasta " uusinta" perään.

Saksan demarien ulkoministeri Steinmeier on herännyt päivittelemään sitä, että pankinjohtajan palkalla voitaisiin palkata 500 sairaanhoitajaa. Eihän tämän luulisi olevan politiikan konkarille uutinen. Ei myöskään se, että suuri osa valtiolle kuuluvia varoja katoaa veroparatiiseihin. Läheltä seuranneena voin vakuuttaa, että oikeistoenemmistöinen eduskunta, maassa kuin maassa, edistää hyvinvoivien hyvätuloisten etuja. Suomen hyvinvointivaltion purkamiseen ovat osallistuneet kaikki demarien oikealta laidalta kokoomukseen ja ruotsalaisiin saakka. Vaikea sanoa onko kokoomus vai ruotsalaiset olleet ideologisempia muuttaessaan maatamme yhä eriarvoisemmaksi ja epäoikeudenmukaisemmaksi. Hallituksessa ollessaan Vasemmistoliitto myötäili huonoja ratkaisuja.

Kyseessä on ollut kattava mielen kapitalisoituminen- vieraantuneeksi muuttuminen-, johon ei tule muutosta muuta kuin vakavan henkilökohtaisen tai yhteiskunnallisen kriisin kautta. Tätä kriisiä elämme nyt, mutta emme ole riittävän syvällä. Tavassa hallita ei ole tapahtunut uutta tiedostamista puhumattakaan inhimillistymistä.