Sanavapaus, rasismi ja enemmistön valta

Sunnuntai 18.1.2015 klo 12.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pariisin terrori-iskun tekijät olivat algerialaistaustaisia miehiä. Heidän käydessään koulua 1980- luvulla Ranskassa, siirtomaavalta oli lain mukaan opetettava myönteisenä. Kahdeksan vuotta kestänyt Algerian itsenäistymissota oli ranskalaisessa kielenkäytössä "järjestyshäiriö". Vasemmisto vaati siirtomaavallan hyväksyvään lakiin muutosta, mutta ei saanut sitä läpi. Lopulta Ranskan presidentti v.2006 pyysi perustuslakituomioistuinta ottamaan asiassa kantaa. Päätökseksi tuli, että asia ei kuulu lailla säädettäväksi vaan se on hallinnollinen kysymys.

Tuntuisi selvältä, että ilmapiirissä, jossa väestön enemmistö kokee alistavan asenteen tiettyä kansanryhmää kohtaan luonnollisena, alistetun ryhmän pyhiin asioihin kohdistettu pilkka olisi erityisen vauriottavaa. Ylemmyyttään luonnolisena pitävä kansanosa ei huomaa asenteessaan mitään vikaa, koska se on luonnollinen. 

Suomessa lestadiolaisia, helluntailaisia ja ateistisia lapsia on voitu pilkata niin opettajien kuin lasten toimesta. Sitä on pidetty luonnollisena. Seimikuvaelma on itsestään selvyys, sen kyseenalaistaminen on koettu luonnottomaksi.

Helsingin Sanomien Laura Saarikoski kuvaa 18.1. laajassa artikkelissaan mustien asemaa Yhdysvalloissa. Hän matkaa mustan 71-vuotiaan Annie Pearl Averyn kanssa katsomaan elokuvaa, joka kertoo mustien kansalaisoikeusmarssista äänioikeutetuksi rekisteröitymisen puolesta 1965. Tapahtumat huipentuivat Selman kaupungin Edmund Pettusin sillalla, jossa poliisi otti mielenosoittajat vastaan pampuin, ruoskin ja asein. Tapahtumaa kutsutaan verisunnuntaiksi. Pohjoisesta tulleita mustien puolustajia tapettiin, mm. kaksi valkoista opiskelijaa murhattiin.

Vaikka Selman kaupungin asukkaat ovat valtaosin nykyisin mustia, silta on edelleen Edmund Pettusin silta. Prikaatikenraali Edmund Pettus kuului mustia lynkkaavan Ku-Klux-Klanin johtoon. Ehkä syy siihen, että sillan niemeä ei ole muutettu, johtuu mustien huonosta itsetunnosta. Avery pohtii mustien ongelman olevan siinä, että "yhteytemme omaan historiaamme on katkennut. Emme tiedä mistä tulemme, ja meillä on siksi huono itsetunto. Ajattelemme, ettei meille oikeastaan kuulu parempaa."

Suomessa Helsingin kaupunki nimesi 1942 Heikikadun Mannerheimintieksi. Syyskuun 14. päivänä 1939 Akateeminen Karjalaseura oli julistanut: "Nyt on aika iskeä. Sotilaittemme uljas sankarihenki ja päällystömme henkinen ylivoimaisuus oppimattoman ja sivistymättömän ryssäläispäällystön rinnalla. Voittomme on varma. Kohta tulee hetki, jolloin emme enää taistele yksin."

Kesällä 1941 Mannerheim oli määrännyt Neuvostoliiton Itä-Karjalan miehitetyllä alueella karjalaisille ja venäläisille siviileille henkilökortit. Karjalaa puhuville vihreät ja venäjää puhuville punaiset. Venäläiset määrättiin sijoitettavaksi keskitysleireihin. Vuonna 1942, jolloin Mannerheim sai kunnianosoituksena pääkaupungin valtakadun nimitetyksi omalle nimelleen, 3516 siviiliä kuoli suomalaisten pystyttämillä keskitysleireillä. Samaan aikaan kun Olga Mihailovna määrättiin keskitysleirillä lopettamaan seitsemän kuukauden ikäisten vauvojensa imettäminen ja liukuminen kuolemaan, Mannerheim antoi 10.5.1942 päiväkäskyllä vapaudenristin kaikille Suomen äideille kollektiivisesti.

Tämä päiväkäsky Suomen äideille koristaa edelleen useiden Suomen kirkkojen seiniä, samoin kuin useissa Suomen kaupungeissa kansalaiset asuvat Mannerheimintiellä, kuten kesäisin minäkin.

Vaikuttava osa Suomen sivistyneistöä koki asiat kuten Akateeminen Karjala-seura. Rasismi venäläisiä kohtaan oli ylevöitetty osaksi suomalaisen sivistyneistön identiteettiä.

Voisiko olla niin, että nykyinen Suomen median järjettömyyden asteen ylittänyt Putin-viha ja Venäjä-vastaisuus, jota myös eduskunta myötäilee voisi liittyä osittain siihen, että venäläiset eivät ole algerialaisia eivätkä USA:n mustia. Venäläiset ovat itsenäisiä ja heillä on hyvä itsetunto. Se herättää Yhdysvaltojen valtaa myötäilevässä mediassa raivoa, jota ei pelkkä vahvemman myötäily tyynnytä.

Dalai Lama ja puolitotuudet

Sunnuntai 14.8.2011 klo 11.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kaupallisessa mediassa kirjoittelevat toimittajat ja yleisö hämmästelevät Suomen valtiojohdon haluttomuutta tavata Dalai Lamaa. Dalai Lamasta ja tiibetiläisistä kerrotaan osatotuuksia. Kaikille osatotuudet eivät riitä. Kirjoituksissa ei yleensä mainita, että Tiibet, josta Dalai Lama lähti ei ollut demokratia vaan feodaalinen harvainvaltaan perustuva järjestelmä. CIA maksoi Dalai Laman palkan. 

Uutta Dalai Lamaa valittaessa vaaleihin saivat osallistua vain Tiibetin ulkopuolella asuvat tiibetiläiset. Uusi Dalai Lama ei ole koskaan käynyt Tiibetissä. On selvää, että Yhdysvaltojen presidentit ottavat mielellään Dalai Laman vastaan. En myöskään epäile, etteikö juuri poliittisen virkansa jättänyt Dalai Lama olisi syvällinen lämmin ihminen.

Myös Nelson Mandela on laajasti arvostettu humaani lämmin ihminen. Hän on kuitenkin aina toiminut demokratian puolesta. Tämän rohkean toimintansa vuoksi hän on ollut vuosikymmenet Etelä-Afrikan rotusortohallituksen vankilassa. Yhdysvallat poisti hänet vasta pari vuotta sitten Yhdysvaltojen kongressin terroristien listalta.

Marsalkka Mannerheim antoi tuhansien punaisten kuolla nälkään ja tauteihin sisällissodan jälkeisillä vankileireillä. Hän henkilökohtaisesti antoi käskyn keskitysleirien perustamisesta Itä-Karjalaan ja venäläisten naisten lasten ja vanhusten sulkemisesta niihin. Leireillä kuoli vuonna 1942 tuhansia nälkään, tauteihin ja pahoinpitelyihin. Suomalaiset kommunistit eivät ole koskaan perustaneet keskitysleirejä vaan ovat toimineet demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

Jos Bosnian serbit päättäisivät nyt pystyttää ratsastajapatsaan Ratco Mladicille, sotarikolliselle, pitäisimme tekoa vastenmielisenä. Kuitenkaan emme pidä suosituimman suomalaisen ratsastajapatsasta vastenmielisenä.

Mietimmekö lainkaan mistä itsestään selvä vihapuhe Suomessa on lähtöisin? Kyseessä on torjunta, jolla kiellämme vihapuheen olemassaolon koska meillä on historiassamme ja tietoisuudessamme niin paljon torjuttavaa.

"Ryssät" ja kommunistit ovat olleet yleisesti hyväksyttyjä vihapuheen kohteita ilman, että on tarvinnut edes ajatella mitä puhuu. Niin kauan kun näin on, ei ole toivoa populismia viisaammasta käyttäytymisestä.