Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kosovo ja Donbass - USAN pelikirja on aina sama.

Keskiviikko 9.2.2022 klo 14:02

Yhdysvaltojen ja EU-Saksan suorittamassa Jugoslavian hajotuksessa ja miehityksessä on monia yhtäläisyyksiä Ukrainan tilanteen kanssa.

Yhdysvaltojen tavoitteena molemmissa tapauksissa on ollut sotilaallisen sillanpääaseman vahvistaminen Euroopassa. Saksa ja Yhdysvallat eivät ole kaihtaneet liittoutumista muslimiterroristien ja natsien kanssa.

Bosniassa Yhdysvallat ja Saksa loivat Ruder-Finn-markkinointitoimiston propagandan avulla holokaustin ajalta periytyvät vastakkainasettelut serbi-uhrien, kroaatti-pyöveleiden ja Bosnian muslimien välille.

Kosovon pommituksia valmisteltiin ETYJ:in tarkkailijoiden ja NATO:n avulla.

Kosovossa vastakkain oli perustuslaillista tasa-arvoa kannattava Serbian valtio ja suoraa toimintaa harjoittavat albaanit, jotka eivät osallistuneet valtiollisiin vaaleihin vaan halusivat väkivallan avulla pakottaa Kosovon maakunnan serbeistä vapaaksi, itsenäiseksi ja puhtaaksi muslimimaakunnaksi.

Kroaatit ja muslimit saivat Saksan avulla aseita Itä-Saksan asevarastoista ja albaani-"terroristit" koulutusta Turkissa.

ETYJ:n tarkkailijoita johti William Walker, yhdysvaltalainen diplomaatti. Hän oli osallistunut CIA:n suorittamiin likaisiin temppuihin Väli-Amerikassa. Hänen avullaan ja yhteistyössä NATO:n komentajan Wesley Clarkin kanssa albaanit saivat suoran yhteyden NATO:n komentajaan osoittaakseen mihin serbikohteisiin tulisi suunnata pommeja.

Saksan liittokansleri Helmut Kohlin tavoitteena oli kommunismin kitkeminen Euroopasta ja sen varjolla hyvinvointivaltio Jugoslavian infrastruktuurin haltuunotto. Yhdysvaltojen tavoitteena oli Serbian ja sen maakunnan Kosovon miehitys.

Suomen valtio auttoi Kohlia. Sauli Niinistö toimi kommunismin kitkemisen auguurina Euroopan demokraattisen unionin puheenjohtajana. Suomen hallitus puolestan auttoi William Walkeria lavastamaan joukkomurhan, jonka avulla Yhdysvallat aloitti johtamansa NATO:n pommitukset.

Yhdysvaltojen, NATO:n ja EU-Saksan liittolaiset olivat samoja ryhmiä, jotka liittoutuivat aikoinaan Hitlerin Saksan ja fasistisen Kroatian kanssa.

Ukraina sai presidentti Obaman, varapresidennti Bidenin ja Victoria Nulandin avulla viisi miljardia dollaria, jolla summalla kärjistettiin ristiriidat natsimielisten ukrainalaisten ja venäjää puhuvien, presidentti Janukovicia kannattavien ukrainalaisten välillä. Menetelmä oli sama kuin Jugoslavian hajoittamisessa.

Maidanin mielenosoitusten joukkomurha tapahtui USA:n ja sen liittolaisten kouluttamien tarkka-ampujien avulla helmikuussa 2014. Natsimielisyys voimistui ja väkivalta oli yleistä. Kommunistinen puolue kiellettiin ja puolueen puheenjohtajan kotiin heitettiin palopommi. Natsismin voimistuessa kommunismin kitkeminen oli helppoa.

Toisen maailmansodan aikana Ukraina oli Hitlerin liittolainen kuten Suomi ja Baltian maat.  Neuvostoliitto vapautti Ukrainan, joka oli osa Neuvostoliittoa sen hajoamiseen asti.

Lähes jokainen ukrainalainen osaa venäjää ja itä-ukrainalaisille venäjä on äidinkieli.

Yhdysvaltojen suorittamasta vallankaappauksesta lähtien Ukraina on käytännössä ollut USA:n miehittämä. Vallankaappauksen jälkeen Ukrainan sisäministeriössä oli kokonainen kerros CIA:n käytössä ja Yhdysvaltojen lippu liehui ulkona. Presidentti Biden kävi Radassa, eduskunnassa, antamassa ohjeita ja neuvotteli päivittäin pääministeriksi nostamansa Jatsenjukin kanssa. Oman kertomansa mukaan Biden vietti enemmän aikaa Jatsenjukin kuin vaimonsa kanssa.

Kiovan hallinnon julistettua "terrorisminvastaisen sodan" Donbassin asukkaille alue on ollut vailla Ukrainan valtion sosiaaliturvaa, koulutusta ja vapaata kulkuoikeutta Ukrainaan. Donbassin rajavyöhykkeen asukkaat ovat ympäri vuorokauden vaarassa sotatilan vuoksi.

Ukrainassa on useita oligarkkien aseellisia ryhmiä, joista osa on natsien hallinnassa. Tataariväestön osa, kuten Kosovossa terroristiseen toimintaan osallistuneet albaanit, on valmis palvelemaan Yhdysvaltojen tavoitetta epävakauttaa Venäjää.

Tataarien terroriteoista epäinhimillisimpiä on veden katkaisu Krimin niemimaalta. Samoin sähkölinjojen sabotointi.

Venäjänkieliseen väestöön kohdistuva terrori ei ole nostanut kulmakarvoja lännen demokratioissa. 

Tällä hetkellä ETYJ:n tarkkailijoiden puheenjohtajana on turkkilainen Yasar Cevik ja varapuheenjohtajina brittiläinen laskuvarjoprikaatissa toiminut Mark Ethering sekä saksalainen Antje Grawe.

Drenica mafia-ryhmän johtama Kosovo pysyy "itsenäisenä" ainoastaan alueelle laittomasti rakennetun Yhdysvaltojen valtavan sotilastukikohdan Bondsteelin sekä NATO-miehityksen avulla. Lähi-Idän muslimivaltioiden taloudellinen tuki armeijan kouluttamisessa ja nyt  moskeijoiden rakentamisessa on miehityksen ohella alueen identiteettiin voimakkaasti vaikuttava tekijä. Serbien alistettu asema historiallisesti merkittävässä, keskiajalta periytyvässä omassa "kuningaskunnassaan" on surullinen.

Onko turkkilaine Cevik objektiivisempi kuin Kosovossa toiminut William Walker, joka palveli Yhdysvaltoja ja NATO:a? Onko brittiläinen varapuheenjohtaja samaa mieltä kotimaansa kanssa, joka lähettää lisää aseita natsi-pataljoonien käyttöön? Entä saksalainen toinen varapuheenjotaja?

Turkin presidentti on tarjoutunut välittämään konfliktissa Venäjän ja Ukrainan välillä.

Kyseessähän ei ole Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti vaan demokratian ja väkivallan välinen ristiriita. Krimin asukkaat pakenivat Venäjän syliin natsien uhatessa heidän henkeään ja turvallisuuttaan. Venäjä on ilmoittanut presidentti Putinin suulla, että Venäjä ei tule koskaan alistumaan fasismin edessä.

Yhdysvallat pakottaa ne maat, joihin sen isot kynnet pystyvät toimimaan natsien ja jihadistien kanssa liitossa, mikäli tuo liitto edistää Yhdysvaltojen maailmanvallan toteutumista. Jugoslavian pommitusten yhteydessä tavoite onnistui ja jäännösmaat liittyivät Serbiaa lukuunottamatta Yhdysvaltojen asevoimiin NATO:on. 

Massiivinen läntinen infotykitys on siirtynyt demonisoimaan Venäjää, joka yhdessä monien muiden ei-länsimaiden kanssa on sitoutunut YK:n peruskirjan kunnioittamiseen ja fasismin vastustamiseen.

Toisen maailmansodan aikana juutalaiset ja serbit leimattiin tapettaviksi ja/tai keskitysleiriin sijoitettaviksi. Jugoslavian hajottamista vastustaneet serbit leimattiin 1990-luvulla markkinointitoimistojen avulla "hitlereiksi", ja kretiineiksi. Nyt venäläiset leimataan "apinoiksi" (Eestin ex-presidentti Lennart Meri.) Markkinointitoimisto Hill&Knowlton on vuodesta 2015 lähtien palkattu demonisoimaan presidentti Putin. (lähde Sabine Schiffer)

Presidentit ja liittokanslerit sukkuloivat neuvottelemassa Minskin sopimuksen täytäntöönpanosta, minkä toteuttamisessa Ukraina, Saksa ja Ranska ovat laahanneet nyt 5 vuotta jälkojaan. Voiko joku kuvitella, että Ukrainan presidentti Zelensky pystyisi komentamaan Azovin natsijoukot, yhdysvaltalaiset palkkasoturit tai tataariterroristit juoksuhaudoistaan rakentamaan rauhaa?

Yhdysvallat ei ole ennenkään tukenut demokratiaa vaan päinvastoin pyrkinyt ryöstämään sen mikä on ryöstettävissä. Ennen Maidania presidentti Clinton puolisoineen, Ukrainan oligarkit ja EU:n merkkihenkilöt kuten Carl Bild, Soros, Summers jne,  pitivät kokousta Krimin Jaltalla syyskuussa 2013 juhlien tulevaa vallankaappausta ja Ukrainan ryöstöä jo etuajassa.

Yhdysvallat on kainaloitaan myöten Ukrainan infrastruktuurissa eikä tule koskaan tukemaan maan demokratiaa kuten ei Kosovonkaan. Sotilaallinen valta Balkanilla keskellä Eurooppaa ennakoi sotilaallisen valta-aseman hankkimiseen pyrkimistä myös Ukrainassa. Ovatko liittolaiset natseja tai tataareja, sillä ei ole merkitystä.

Likaiset temput ovat aina Yhdysvaltojen pelikirjassa. Päätavoitteena on häiritä Venäjän rauhallista kotimaan asioihin keskittyvää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA:n pelikirja, Kosovo, Ukraina, Donbass, ETYJ, natsimi, tataarit, USA:n miehitysvalta,

EU:n moraali ja holokaustin serbiuhrit

Maanantai 3.1.2022 klo 17:43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Serbian parlamentissa tapahtui moraalinen Pearl Harbour. Serbikansanedustajat luopuivat kunniastaan kiristyksen uhreina.

Tehkääpä ajatuskoe. Voisiko tapahtua, että armenialaiset äänestäisivät Ottomaanivallan aikaisen kansanmurhan tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan? Tai Israelin Knesset kieltäytyisi tunnustamasta juutalaisten holokaustin olemassaoloa ja äänestäisivät natsien tuhoamien juutalaisten kunniaksi rakennettavaa muistomerkkiä vastaan?

Sellaista ei yksinkertaisesti voisi tapahtua. Yksikään itseään kunnioittava kansanedustaja ei voisi pettää kansaansa lakaisemalla uhrit näkymättömiin, tai jos joku niin tekisi, kansa kaduilla lynkkai moiset kansanedustajat.

Mutta näin tapahtui joulukuussa Serbian parlamentissa kahdesti, ilman että se heilautti kansakunnan omaatuntoa tai valtamediaa.

Eräs harvoista Serbian parlamentin riippumattomista kansanedustajista on rouva Smilja Tishma. Hän on lähes 90 vuoden ikäinen ja on selvinnyt hengissä fasistisen ustasa Kroatian toisen maailmansodan aikana ylläpitämästä Jasenovacin keskitysleiristä, jossa Nurnbergin sotarikostuomioistuimen mukaan tapettiin 700 000 serbiä, juutalaiset oli siirretty sieltä Saksaan.

Teurastusmenetelmät olivat niin hyytäviä, että jopa saksalaiset kauhistelivat kroaattien toimia. Erinomainen teloitusväline oli nk.serbileikkuri, nahkahihnalla ranteeseen kiedottu käyrä veitsi, jolla uhrin kaula saatiin kätevästi katkaistua.

Smilja Tishma teki joulukuussa parlamenttialoitteen muistoalueen, historiallisen keskuksen, rakentamiseksi Belgradiin toisen maailmansodan aikaisen Kroatian suorittaman serbien kansanmurhan muistoksi.

Sodan jälkeen Jugoslavian johtajaksi tullut Tito, joka oli syntyperältään kroaatti, oli antanut jyrätä Jasenovacin maan tasalle välttääkseen kansanryhmien eripuraa.

Thisma teki erillisen lakialoitteen, jossa tuomitaan serbikansalaisten tuhoaminen natsi-nukkevaltiossa, joka oli nimitetty "Kroatian itsenäiseksi tasavallaksi", joka oli olemassa 1941 -45.

Olisi luullut, että päätös oli tehty rutiininomaisesti  saatteenaan syvä kunnianosoitus terrorin uhreille. Mutta ei. Serbia on nykyisin pakotettu lännen keskusten alamaisuuteen ja palvelijaksi kuten kenraali Mladic haastattelussaan, jota referoin edellisessä blogissani pelkäsi.Maa ei saa herättää huomiota.

Joulukuun 14.päivänä Serbian parlamentti kokoontui päättämään rouva Tishman aloitteesta muistokeskuksen rakentamiseksi toisen maailmansodan kansanmurhan serbiuhreille. Yksikamarisessa eduskunnassa on 250 edustajaa, joista 4/5 kuuluu hallituspuolueisiin tai niiden kanssa liittoutuneisiin puolueisiin. Vain 13 kansanedustajaa äänesti historiallisen keskuksen rakentamisen puolesta, loppujen joko pidättäytyessä tai ollessa poissa paikalta äänestyksen aikana.

Muutamaa päivää myöhemmin, joulukuun 22 päivänä, jolloin asialistalle tuli natsi-ustasivaltion suorittaman serbien kansanmurhan tuomitseminen, vain 20 edustajaa äänesti sen puolesta loppujen pidättäytyessä äänestämästä tai ollessa poissa paikalta.

Lopputuloksena molemmat esitykset luonnollisesti raukesivat. Toisin sanoen Serbia ei tunnusta omien kansalaisiaan kansanmurhan kohteena eikä halua pysyvää muistomerkkiä tuon kärsimyksen kunnioittamiseksi.

Kuinka tämä on mahdollista?

Ilmeisesti kyseessä on Kroatian ja Serbian hallituksen välinen sopimus. On sovittu, että Serbia ei kritisoi Kroatiaa sen toisenmaailmansodan aikaisista hirmuteoista, jolloin Kroatia ei nosta esiin Srebrenicaa, aivan kuin näillä olisi keskenään jotakin tekemistä. 

Fasistisella Kroatialla oli samanlainen lainsäädäntö kuin natsi-Saksalla. Kroatiassa  serbien tappaminen, omaisuuden konfiskoiminen jne oli lakiin kirjoitettu oikeus.

Srebrenican NATO-tuomioistuimen ICTY:n "kansanmurhaksi" nimeämän taistelun uhriluku oli Yhdysvaltojen presidentti Clintonin tilaama. "Demilitarisoidusta" Srebrenican kaupungista lähti divisioona muslimi- ja jihadistitaistelijoita sekä aseita laskemaan haluamattomia siviilejä pakenemaan kohti Tuzlan kaupunkia joutuen taisteluun serbijoukkojen kanssa.YK:n virkailijan Tuzlassa suorittamien haastettelujen mukaan kukaan Srebrenicasta tulleista pakenijoista ei ollut nähnyt teloituksia.

Serbian valtiolla tai armeijalla ei ole mitään tekemistä Srebrenican tapahtumien kanssa.

Sen sijaan samaan aikaan, 60km päässä Kroatian puolella Yhdysvaltojen natsi-diasporan rahoittamat ja yhdysvaltalaisten kenraalien harjoittamat joukot suorittivat serbien kansanmurhan Operaatio Myrskyssä Kroatian Krajinassa. 250 000 Kroatian Krajinassa asunutta serbiä ajettiin rajan yli Bosnian puolelle pommien ja tykkitulen saattelemana.

Kroatian presidentti Franjo Tudjman piti puheen Operaatio Myrskyn kunniaksi. Hän huusi "serbit lähtivät niin kiireesti, että eivät ehtineet ottaa edes seteleitään tai likaisia alusvaatteitaan mukaansa". Brionissa sotilas- ja poliittiselle johdolle pitämässään puheessa 31.7.1995 Tudjman vaati, että serbien on kadottava Kroatiasta."Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta."

Serbian parlamentin päätökseen tulee lisää valoa siitä, että Yhdysvallat ja EU-Saksa olivat natsi-diasporan rahoittamien kroaattien ja muslimien liittolaisia sodassa.Jugoslavian liittovaltio, jonka enemmistö sodan loppupuolella koostui lähinnä serbeistä, oli vuodesta 1991 lähtien 10 vuoden ajan uskomattomien talouspakotteiden kohteena siitä huolimatta että serbit olivat ainoa kansanryhmä, jotka noudattivat kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia rajoista ja sodan laeista.

Vaikka Kroatia hyökkäsi Bosnian puolelle EU-Saksa esti talouspakotteiden asettamisen jo natsiajoista yhteistyötä harrastaneille kroaattiliittolaisilleen.. Sen sijaan jatkuvat sähkökatkokset, veden ja ruon puute, öljyjalostamoiden pommitukset  ajoivat Serbian asukkaat pulaan. Keskiluokka muutti ulkomaille ja talous romahti kansantuotteella mitattuna sijalta 24 maailmantilastossa kehitysmaaluokkaan.

Jatkuva taloudellinen pula, luonnon saastuminen ja ennenkaikkea massiivisena jatkunut serbivastainen länsipropaganda, jota rahoitettiin Yhdysvalloista, aiheutti serbiväestölle henkisen trauman. Yhdysvaltojen mielivaltainen Kosovon miehitys ja laittoman sotilastukikohdan rakentaminen Serbian maakuntaan aiheutti toivottommuden tunteen oletettavasti valtaosalle Serbian väestöstä.

Toinen merkittävä syy Serbian parlamentin käyttäytymiseen johtunee siitä, että Kroatia on uhannut blokeerata Serbian EU-jäsenyyden, mikäli Serbia ei toimi Kroatian haluamalla tavalla. EU:n jäsenyydestä päätetään yksimielisyysperiaatteella.

Asioita seuraavan on häkellyttävää havaita kuinka herkästi Euroopan unioni turvautuu mielivaltaan.  EU ei hyväksy joitakin Serbialle edullisia kauppasuhteita esimerkiksi EUn ulkopuolisten valtioiden kanssa. Tavaroiden kulku EU-maiden kautta ei olekaan äkkiä ollenkaan yksinkertaista.EU pystyy harjoittamallaan mielivallalla näyttelemään ikäänkuin Serbian maakunnassa Kosovossa kaikki olisi kunnossa, vaikka väkivalta serbejä kohtaan on päivittäistä.

Serbian taloudelliset karut kokemukset, suuret sisäiset pakolaismäärät, median siirtyminen ylikansalliseen omistukseen ovat kaikki tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet parlamentin käyttäytymiseen. Ylläkuvatun kaltainen nöyrtyminen on seurausta vaihtoehdottomuudesta, johon uljas ja oikeudenmukaisuuteen toimintansa pohjannut kansa on pakotettu.

Poliittinen NATO-tuomioistuin on tuominnut osan kaikkein rehellisimmistä serbi-kenraaleista vankeuteen samaan aikaan kun rikoksista tuomioita istunut Ranskan muukalaislegioonassa taistellut ja oikeistoa Etelä-Amerikassa kommunistijahtiin kouluttanut rikollinen kroaatti Ante Gotovina tai serbien kauloja katkonut Bosnian muslimi-kenraali Nazer Oric kulkevat sankareina vapaana.

EU-Saksan Helmut Kohlia ja Suomen Sauli Niinistöä yhdisti myös kommunismin kitkeminen.

Suomen sisällissodan punaisten kokemukset muistuttavat serbien kokemuksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: serbien nöyryyttäminen, natsi-kroaatit, Jasenovacin keskitysleiri, USA:n miehitysvalta Euroopassa, serbien alistaminen, kiristys EU:n politiikkana, poliittiset tuomioistuimet