Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomi ja korruptio

Sunnuntai 14.11.2010 klo 18.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoimme pari päivää sitten DVD:ltä televisiossa aikoinaan pariin otteeseen näytetyn Hyvä Veli-sarjan. Kahdeksankymmentäluvulla poliitikkojen hallitsemattomasti synnyttämän talouskuplan ja sen puhkeamisen pankkikriisiin-kuvaus on edelleen ajankohtainen. Tuolloinen hyvä-veliverkosto synnytti sekä taitamattomuuttaan että piittaamattomuuttaan talouden uusjaon.

On mielenkiintoista kuinka yhden sukupolven jälkeen kaikki tuntuu unohdetun. Nykyisen vaalirahaskandaalin halutaan näyttävän ikäänkuin uudelta, vilpittömän Suomi-neidon ennennäkemättömältä pikku erehdykseltä. Suomalainen julkisuus arvioi maatamme ulkomaisten arvioiden silmin. Kun maineemme ulkomailla ei ole ryvettynyt, kaikki on hyvin. Itsekritiikki ei kuulu hyveisiimme.

Globaalin talouskriisin muoto on sama kuin kotoiset väärinkäytöksemme. Ahneet pelaajat "rahastavat ja poistuvat" kuten Hyvä-veli sarjassakin todetaan suomalaisen talouskuplan kasvattamisen aikoihin.

Poliitikkojen kyvyttömyys tai haluttomuus riittävään rahamarkkinoiden kontrolliin synnyttää talouden uusjaon, jossa köyhät joutuvat yhä turvattomampaan asemaan ja veronmaksajien maksettavaksi siirretään ahneiden aiheuttamat vauriot.

Suomalaisessa Hyvä Veli-verkostossa on harvoja aukkoja - rehellisiä virkamiehiä, ryhdikkäitä poliitikkoja tai toimittajia.Nämä antavat kuitenkin ainoan mahdollisuuden kansalaisille saada oikea kuva tudellisuudesta, joka nykyisellään on vaarassa kadota kokonaan näköpiiristä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korruptio, todellisuus, ahneus

Wall Streetin narkkarit

Lauantai 3.7.2010 klo 14.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media on suitsuttanut Yhdysvalloissa säädettyä rahoitusmarkkinoita säätelevää lakia. Eurokomissaari Olli Rehnkin on luvannut Euroopan seuraavan Yhdysvaltojen esimerkkiä. Minkälainen esimerkki on Yhdysvaltalaisten arvioijien omasta mielestä?

The Nation julistaa pääkirjoituksessaan:"The junkies of the Wall Street", Wall Streetin narkkarit. Se kuvaa havainnollisesti kuinka uusilla laeilla ei ennaltaehkäistä seuraavia katastrofeja eikä hoideta tai "kuntouteta" nykytilaa. Lait ovat ainoastaan "harm reductionia", joka huumeiden käyttäjien hoidossa ja huollossa tunnetaan haittojen vähentämisenä. Toisin sanoen hoidon ja riippuvuudesta irtipääsyn sijaan, huumeriippuvaisen elämää pyritään helpottamaan neulojen vaihto-ohjelmilla, vaatteidenpesupaikkojen ja halvan ruoanjakelupalvelun järjesteyllä puuttumatta itse ongelmaan.Todellinen uudistusta merkitsevä lakialoite, joka olisi supistanut finanssikapitalismin mielettömän suurta osuutta taloudesta, pilkkonut liian suuria pankkeja, joiden tuhoutumista ei olisi voinut sallia koska ne vastaavat 63 prosenttia GDP:stä sekä rakentanut seinän tavallisten pankkien ja pelkästään sijoitustoimintaan keskittyneiden pankkien välille, ei tullut koskaan edes äänestykseen.

Silti presidentti Barack Obama julistaa uudistuksen olevan ennenkuulumattoman merkittävä ja merkittävin sitten 1930-luvun uudistusten.

Artikkelissa rahanhimo kuvataan patologisena riippuvuutena. Kongressi pankkimaailman korruptoimana pankkeja palvelevana leimasimena. Aljazeeralla Danny Schechter kuvailee kuinka jokaista kongressinjäsentä kohden on 25 pankkimaailman etuja lobbaavaa yksilöä. Hän pitää lakiuudistusta vain otsikkona ilman sisältöä. Pankkimaailma hallitsee edelleen kongressia aiheuttamastaan talouskriisistä huolimatta.

Moraalittomuuden valta-asemaa kuvaa sekin, että korkein oikeus on alkanut valkokaulusrikollisten kuten Enronin Jeffrey Skillingin ja miljoonamoguli Conrad Blackin tuomioiden oikeellisuuden kyseenalaistamisen. Oikeus lähetti tapaukset takaisin alempiin oikeusasteisiin kyseenalaistaen avaintodistajan käytön.

Kaikesta päätellen vietämme epäsosiaalisuuden riemujuhlaa Yhdysvaltojen johdolla.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rahanahneus, korruptio, näennäisuudistus

Lipposen pitkä varjo

Keskiviikko 8.4.2009 klo 10.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaisen yhteiskunnassa vallitsee itsekkyyden, rahanhimon ja piittamattomuuden henki. Fortumin toimitusjohtaja saa kuukaudessa yhtä paljon rahaa kuin Venäjän presidentti vuodessa! Onko tämä merkki suomalaisen yhteiskunnan ylivertaisuudesta vai moraalisesta haaksirikosta.

Ei olisi vaikeata tutkia eduskunnan viimeisten 25 vuoden lainsäädännön mahdolliseksi tekemää rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymista. Kuinka rakenteet tekevät mahdolliseksi paitsi mielettömät palkkiot ja optiot myös terveydenhuollon muuttumisen kansalaisten terveydestä huolehtimisesta lahjakkaiden ja rikkaiden herooiseksi hyvinvoinnin edistämiseksi.

 Eduskunnassa on ollut porvarienemmistö. Demaripääministeri Lipposen aikainen politiikka ei ole ollut vasemmistojohtoista politiikkaa vaan porvarillista oikeistopolitiikkaa. Solidaarisuus, vastuu kanssaihmisestä ja oikeudenmukaisuus ovat hävinneet porvarillisten arvojen myötäilylle ja kansainvälisten markkinavoimien nöyristelylle.

Suomalainen valtamedia on aktiivisesti auttanut inhimillisten arvojen häivyttämisessä ja nostanut parrasvaloihin sensaatiomaisia rikkauksia, sosialidemokrattien paradokseja -silloin kun aate on myyty - media taputtaa selkään.

Puheenjohtaja Urpilainen menetti yhden aktiivisen puheenjohtajavuoden myötäilemällä Lipposta, ehdottamalla tätä pääministerikseen jne. Vasta talouskriisi ja ulkomaiset vierailut ovat näyttäneet Suomen aseman suhteessa kansainvälisiin edistyksellisiin liikkeisiin. On tarvittu presidentinvaihdos Yhdysvalloissa, Obaman esimerkki siitä, että huimia palkkioita voidaan myös lainsäädäntöteitse perua tai mitätöidä, ennenkuin Suomessa jonkinlaista solidaarisuutta edistävät voimat uskaltavat myöntää näin olevan, vaikka ei eduskuntavähemmistöllään voi siihen vaikuttaa.

Suomalaisen yhteiskunnan sairaaseen moraaliin on monia syitä. Itse pidän keskeisenä tietoisuuteen vaikuttavana tekijänä suomalaisen historiallisen muistin aukkoja. Yksilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole tehneet rehellistä tiliä menneisyydestään  joutuvat jatkuvasti toistamaan kriisejään. Samaan aikaan kun ihmetellään suomalaisista historiankirjoista puuttuvia tietoja Viron historiasta ei kuitenkaan ihmetellä Suomen historian mustia aukkoja.

Ahneus ja yhteisvastuun puute ovat yksilön ongelmia. Hyviä johtajia on mahdollista saada normaalilla palkalla. Hyvälle johtajalle työn tulos tuo tyydytystä ei osakkeen omistajien voitot. Kun työyhteisön hyvinvointi ja työn tulos eivät enää ole toiminnan keskiössä, moraali muuttuu. Myös terveydenhuollossa kansalaisten kohtaamisen ihmisenä muuttuessa taloudellisesti mitattavaksi suoritteeksi on asian ydin kadotettu. Siten kaupallinen ylikansallinen terveydenhuolto sairastuttaa myös lääkärin moraalin. Suomen lääkäriliittokaan ei enää muista Hippokrateen valaansa.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoisuus, itsekkyys, ahneus

Maailmantalouden kriisi ja todellisuus

Perjantai 13.3.2009 klo 18.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vesa Toijosen tuottama TV 1:n Ulkolinja onnistui 11. 3. erinomaisesti kuvaamaan sitä kuinka maailmatalouden käsittämätön katastrofi on tullut mahdolliseksi. Demokratian ja jonkinlaisen tasa-arvon ihanteiden muuttuminen Yhdysvalloissa ahneudeksi, toisten hyväksikäytöksi, moraalin murenemiseksi ja vastuuttomuudeksi ei kuitenkaan ole vain Yhdysvaltojen ongelma vaan ohjelmaa seuratessani ajattelin samanaikaisesti niitä trendejä, jotka ovat muuttaneet suomalaisen todellisuuden hyvin samankaltaiseksi.

Epätodellinen katastrofin tunne nykytilanteessa muistuttaa tunnetta, jonka koin Suomessa pääomaliikkeitten vapauttamista seuranneessa ensimmäisessä päiväkoron nostossa 30 prosenttiin kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.Samoin lakivaliokunnan jäsenenä koin kuinka ensimmäinen pääomapiirien tavoittelema ja porsaanreikiä sisältävä optiolaki säädettiin hyödyttämään pientä eliittiä ja oli alkuna muutosten sarjalle, jotka muuttivat vähitellen moraalia ja etäännytti hyvinvoivia kansalaisia entistä enemmän tavallisista ihmisistä. 

Luin 2006 syksyllä hollantilaisen Arnon Grunbergin kaunokirjallisen teoksen Tirza. Siinä eläkkeellejäänyt hyvin toimeentuleva, melko ylellisesti asuva amsterdamilainen  kustannusvirkailija matkustaa Sveitsiin hoitamaan pankkiasioitaan. Pankin henkilökunnan aikaisemmin äärimmäisen kohtelias palvelu on muuttunut viileäksi ja pidättyväiseksi. Osoittautuu, että asiakkaan eläketurvaksi säästämät rahat ovat Hedge-fund sijoituksissa kadonneet taivaan tuuliin. Mitään ei jäänyt jäljelle.

Olin lentää selälleni kun YLE:n A-talkissa 12. 3.  kansanedustaja ja yrittäjä Eero Lehti ,siis vuonna 2009, edelleen puolustelee Hedge-fundeja, jotka ovat todellisia kupla-kupla rahastoja vailla reaalista pohjaa. Yhtä yllättynyt olin siitä, että vielä vuonna 2008, yksityiset eläkesäätiöt ovat sijoittaneet Hedge-rahastoihin.

Pääministeri Matti Vanhanen on neuvotellut hollantilaisen kollegansa Balkenenden kanssa maailman talouskriisistä G 20 kokouksen alla. Osoittautuu, että Hollannin pääministeri ei ole yhtä innostunut säätelystä kuin Vanhanen. Kuinka voisikaan olla. Hollantilaiset ovat pitkän historiansa aikana käyneet kauppaa, ottaneet riskejä ja harrastaneet siirtomaitten riistoa suuremmin sitä vieläkään paheksumatta. Jo kymmenen vuotta sitten belgialainen De Morgen kuvasi kuinka jo kolmanneksella hollantilaisista on tuolloin 300 000 Smk arvosta sijoituksia. Nykyisin varmasti vielä suuremmalla joukolla entistä suurempia summia. Osa ehkä saanut suuriakin voittoja kuplataloudessa. Osa tietenkin menettänyt kaiken. Missään tapauksessa hollantilaiset eivät ole yksimielisiä säätelyn tarpeesta ja heidän yhteiskuntansa on kokemuksiltaan hyvin erilainen kuin Suomi.

Jokainen Euroopan unionin maa on historialtaan erilainen. Tämä kriisi kärjistää noita eroja. Globaalin talouden aikana pääasiassa kehittyneiden talouksien yksittäiset sijoittajat ovat hyötyneet muista. Hämmästyttävää on, että säätelyä ja valvontaa ei ole herätty vaatimaan suurehkojenkaan katastrofien aikana ennenkuin vasta nyt. Kun George Soroksen tapainen keinottelija aiheutti Britanniassa punnan suojelutarpeen kustansi jokainen britti varallisuuteen katsomatta toimenpiteen kustannukset. Sama toistui Malesiaa lukuunottamatta Aasiassa. Köyhät kehittyvät maat myös Etelä-Amerikassa joutuivat kärsimään keinottelusta.

Niin kauan kuin moraalittomat pelurit ratkaisevasti vaikuttavat globaalissa taloudessa ei tarvittavaa säätelyä saada aikaan. Kunkin maan sisällä on keinottelusta ja säätelemättömyydestä hyötyjiä, mutta vähävaraiset ovat takuuvarmasti kärsijöitä. Keskustelun rehellisyyttä vaikeuttaa se, että poliittisista päätöksistä ei kukaan tunnu ottavan vastuuta. On tapana syyttää pankkeja, laadusta riippumatta mutta poliittiset päättäjät, luottoluokituslaitokset ja keskuspankit ovat osasyyllisiä.

TV 1:n Ulkolinjassa Paul Krugman havainnollisti kriisin kehittymisen liittymisen Yhdysvaltojen poliittisten voimasuhteiden muutokseen ja mm Etelä-valtioiden mustan väestön siirtymiseen republikaanien kannattajiksi. Tästä on havainnollisena esimerkkinä toisen hollantilaisen kirjailijan Arthur Japinin kirja " De swarte met het witte Hart" eli mustat, joilla on valkoinen sydän. Turvallisuuden tunteen hakeminen pakottaa siirtymään toiseen aikaisemmin vihamieliseen todellisuuteen, jossa on eri arvot ja moraali mutta se tarjoaa samaistumisen valtaan ja voimaan ja siten turvallisuuteen. Keinottelukaan ei enää tunnu pahalta kun " kaikki" sitä tekevät.

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ahneus, propaganda, todellisuudentajun menettäminen