Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomalainen julmuus

Tiistai 10.7.2018 klo 13:11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viides heinäkuuta 1918 porvarillinen tynkäeduskunta, josta sosialidemokraattiset edustajat yhtä lukuun ottamatta oli puhdistettu pois, keskusteli kuolemanrangaistuksesta.

Vuotta aikaisemmin heinäkuussa sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta oli suurella enemmistöllä ja innostuksella julistanut Suomen itsenäiseksi. Tästä tuohtunut pieni äänestyksessä häviölle jäänyt porvariryhmä ryhtyi aikaansaamaan vallankaappausta. Se otti yhteyttä Pietariin ministerivaltiosihteeri Enckeliin, jota ei ollut vaikea taivutella yhteistyöhön tuon päätöksen kumoamiseksi. Se suoritettiin käyttämällä porvarillista Venäjän väliaikasta hallitusta suorittamaan Suomen eduskunnan hajottaminen.

Suuri osa sosialidemokraateista puhemies Mannerin johdolla piti hajotettua eduskuntaa edelleen laillisena, koska eduskunta oli päättänyt myös, että itsenäisyysjulistusta ei alisteta väliaikaiselle hallitukselle vaan se annetaan ainoastaan tiedoksi.

Vallankaappaus onnistui ja prosessi kohti sisällissotaa, jossa vastakkain olivat oikeudenmukaista yhteiskuntaa tavoittelevat sosialidemokraatit ja pääoman valtaa ja omistamisen etuoikeutta kannattavat porvaripuolueet Saksan armeija liittolaisenaan.

Suomen sisällissodan muistovuosi on jakanut mielipiteitä. On väitetty sodan haavojen parantuneen nopeasti ja demokratian voittaneen. Toisaalta on todettu, että hävinneen, oikeudenmukaisuutta tavoitelleen osapuolen julmaa kohtelua ei ole tunnustettu saati kaduttu. Hävinneiden julman kohtelun aiheuttama suru on täytynyt kieltää eikä vieläkään punaisten joukkohaudoille ole saatu muistomerkkejä, puhumattakaan että jokaisen uhrin nimi olisi saatu kaiverrettua paasiin. Olisihan ihmisoikeuksien toteutumisen minimitavoite että vaiajan nimi olisi hautakivessä.

Viides heinäkuuta siis voittanut porvariosapuoli keskusteli teloituksen muodoista eduskunnan täysistunnossa. Kuvaan tapahtumaa teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja, jonkatyönimenä oli Lupa olla julma. Edustajat pohtivat lain ensimmäisen pykälän mukaista ampumista. Monet edustajat olivat sitä mieltä, että mestausta tulisi myös voida harkita täydentävänä menetelmänä, koska tapauksia olisi niin paljon. Osa taas oli sitä mieltä, että mestaajan ammattiin olisi vaikea saada työntekijöitä. Ammatti ei olisi kunnioitettu. Siksi ehdotettiin virkaan muun muassa romaniteloittajia.

Professori, psykoanalyytikko Arno Gruen toteaa julkaisuissaan kuinka julmuus on ulkoa opetettua. Ampujan painaessa liipasinta sormi tottelee sitä syyllisyydentunteeseen kiedottua opetusta, että on oikein ampua – tuo viholliseksi opetettu ihminen vaikka kuinka eläytyminen osoittaisi muuta. Eläytyminen tulee kielletyksi ja biologiaan siirretty syyllisyys määrää sen, mitä yksilö tekee.

Omistavalle luokalle ja heidän tavoitteisiinsa samaistuville ihmisille teloitukset olivat oikea tapa suhtautua oikeudenmukaista yhteiskuntaa tavoitelleisiin mutta aseellisen konfliktin hävineisiin ihmisiin. Julmuus oli luvallista ja se kiedottiin tynkäeduskunnan säätämiin porvarillista todellisutta edustaviin lakipykäliin, joilla keskitysleireillä viruvien uhrien kohtalo sinetöitiin laillisuuden kaavulla.

Tänä päivänä julmuus naamioidaan aivan samalla tavoin kuin 100 vuotta sitten. Suomalaisille opetetaan ulkoa se, että Yhdysvaltojen ja sotilasliitto NATO:n johdolla toimeenpantava maailmanvalta on oikeudenmukainen. Itsenäisten valtioiden kimppuun hyökkääminen, pommitukset ja infrastruktuurin haltuunotto hyväksytään.

Todellisuus naamioidaan massiivisella valtamedian propagandalla, jota Hollywood tukee. NATO:a koskee rankaisemattomuuden periaate. Olen kuvannut kirjasani joitakin esimerkkejä NATO-sotilaiden suorittamista murhista rauhan aikana Bosniassa. Holokaustin uhrien serbien etninen puhdistaminen Sloveniasta, Kroatiasta, Bosniasta ja Kosovosta on "piece of cake" tälle sotakoneistolle.

Kroatian puolustusministerin vieraillessa Yhdysvalloissa puolustusministeri James Mattis kehuskeli kuinka "Operation Storm"- taistelu, jossa yhdysvaltalaisten kenraalien ryhmä oli 10 kk ajan harjoittanut kroaatteja puhdistamaan serbiväestön Kroatian Krajinasta, keskiajalta periytyviltä asuinseuduiltaan, oli hienoin taistelu sitten toisen maailmansodan. Kolmen vuorokauden aikana 250 000 serbiä ajettiin Kroatiasta Bosnian puolelle tuhansien menettäessä henkessä pommituksissa ja tykkitulessa. Mattis kertoi kuinka kaikissa Yhdysvaltojen sotakorkeakouluissa opetetaan käymään läpi tuo taistelu.

Kroatia juhlii tuon taistelun vuosipäivää. Presidentti Tudjman oli vaatinut, että serbeistä ei saa jäädä jälkeäkään Kroatiaan. 

Samoin YK:n hallinnoimassa Kosovossa serbien pogromit jatkuivat NATO-joukkojen läsnäolosta huolimatta. Neljän vuoden aikana 150 serbien ortodoksista kirkkoa ja luostaria tuhottiin ja 250 000 serbiä joutui muuttamaan Serbiaan vainon vuoksi, eikä ketään asetettu vastuuseen.

Serbit vastustivat voimakkaimmin Jugoslavian hajotamista, hyvinvointivaltion purkamista ja valtion omaisuuden yksityistämistä.

Kuinka voimakas serbivastainen propaganda onkaan ollut kun suomalaisista diplomaateista, kansalaisista puhumattakaan, kukaan ei ole vaatinut serbien kahden holokaustin kieltämistä rangaistavaksi ja USA/NATO/EU ta vastuuseen ahneuteen perustuvasta Balkanin pommittamisesta ja infrastruktuurin haltuunotosta.

Saksa on kriminalisoinut juutalaisten holokaustin kieltämisen, mutta ei serbien holokaustin kieltämistä. Saksa oli paitsi toisessa maailmansodassa, myös 1990-luvulla keskeinen serbien holokaustin mahdollistaja.Suomi on aina myötäillyt Saksaa.

Suomalaiset diplomaatit ja YK:n hallinnossa toimineet viranhaltijat ovat vähätelleet serbeihin kohdistuneita pogromeja, huume- ja ihmiskauppaa, joka vallitsee mafian hallitsemassa Kosovossa. Tämä täydellinen tunneköyhyys perustuu ulkoaopittuun käsitykseen siitä, että väkivaltaan perustuva valta on valtaa, jota kunnioitetaan tai sen vallan avulla edistetään omaa yhteiskunnallista asemaa tai taloudellista hyvinvointia.

Sadassa vuodessa mikään ei ole ytimeltään muuttunut. Demokratiaan perustuva sosiaalinen hyvinvointi purettiin kun entiset sosialistiset maat liittyivät kapitalististen maiden joukkoon. Yksityistämiset suoritettiin halukkaiden oligarkkien avulla, minkä seurauksena kansat ajautuivat puille paljaille.

Suomessa Sipilän hallitus on kansainvälistä pääomaa myötäillen yksityistänyt kansallisomaisuutta seurauksista piittaamatta. Suomea ei ole USA/NATO-EUn tarvinnut pommittaa, Sipilä pommittaa itse. Kansa ei ennen vaaleja antanut Sipilälle valtakirjaa tuhota hyvinvointivaltio ja demokratia. Markkinoille siirretty terveydenhuolto ei ole demokratiaa. 

Sipilän hallituksen tavoitteet perustuvat ulkoa opetettuun tunneköyhyyteen, jonka seurauksena eläytyminen siihen, mikä on empatiaan pohjautuvasti oikein, ei onnistu. Kansalaisia kohdellaan objekteina eikä subjekteina. 

Tynkäeduskunta kohteli kansanedustajatovereitaan ja muita heidän tavallaan ajattelevia kuin esineinä, kuten omistava luokka oli aina kohdellut palvelijoitaan.Palvelija saatettiin myydä talon mukana kuin huonekaluna. Osana irtaimistoa. Tähän kalusteiden joukkoon kuuluvat nyt myös apua hakevat terveydenhuollon asiakkaat, joiden tehtävänä on Sipilä–Orpon mallissa taata yksityisille pääomanomistajille voitot.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointivaltion purkaminen, Sipilän hallitus, tynkäeduskunta 1918, romani-teloittajat, julmuuden normaalius 2000-luvulla,