Afganistanissakaan voimapolitiikka ei tuo ratkaisua ongelmiin

Torstai 12.2.2009 klo 11.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seitsemänkymmentäluvulla Afganistanin sisäiset vallankumoukset siirsivät maan feodalismista eteenpäin. Siihen saakka rikkaimmat 4000 perhettä olivat omistaneet kastelujärjestelmät, joiden avulla toimeentulo- ja koulutusmahdollisuudet keskittyivät heille.Rikkaimmille avautui opiskelumahdollisuudet Yhdysvalloissa. 

Neuvostoliiton tukiessa aseellisesti marxilaista hallitusta huumeviljely, WHO:n tilastojen mukaan, lähti laskuun, naiset voivat luopua kaavuistaan ja oppia lukemaan.Uskonnon merkityksen aliarviointi osoittautui kuitenkin vahingolliseksi ja vuosien mittaan uskonnolliset tunnukset palautettiin lippuun ja heimojen johtajien ja hallituksen välille kehitettiin yhteistyöprosesseja.Silti hallituksen valta ei ulottunut juuri Kabulin ulkopuolelle.

Yhdysvallat alkoi kommunisminvastaisen logiikkansa perusteella tukea Afganistanin hallitusta ja neuvostojoukkoja vastustavaa Taleban- sissiliikettä, jossa Osama Bin Laden vaikutti. USA varusti Talebanin Stinger ohjuksilla ja muulla tehokkaalla aseistuksella.Taleban onnistuikin saamaan vallan Neuvostoliiton armeijan vetäytyessä maasta. Talebanin hallinto oli äärimmäisen yksipuolista uskontopohjaista valtaa, josta sen oli kiittäminen Yhdysvaltoja. Talebanin valtaa pyrkivät monet muutkin heimopohjaiset ryhmät jakamaan, jonka seurauksena mitään luotettavaa parlamentaarista järjestelmää ei helposti ole luotavissa.

Afganistanin historian ja maantieteen huomioonottaen mitään sotilaallista ratkaisua ei maahan ole luotavissa. Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa, joka on jo muuttunut terrorismiksi, jälleen Yhdysvaltojen lyhytnäköisten toimien seurauksena. Aseteollisuuden määrätessä Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta on muualta maailmasta löydyttävä se voima, joka kääntää prosessin rauhanomaiseksi.

Yhdysvaltojen valitsemana pidetty presidentti Hamid Karzai on viime

Lue lisää »