Väyrynen ja Ahtisaari

Tiistai 14.10.2008 klo 13.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ihmisen henkisen kasvun edellytys on itsensä tuntemiseen ja arvostamiseen perustuva kyky eläytyä toisten tunteisiin ja todellisuuteen sekä sen pohjalta tehdä yhteistyötä, joka rakentaa yhteisöjä tuhoamisen sijaan. Itsen kehittyessä myös yhteisöt kehittyvät.

Tuntevuuteen perustuva yhteistyön rakentaminen on hidasta. Suomen ulkopolitiikassa tuon yhteistyöhön perustuvan ulkopolitiikan rakentaminen oli erityisesti Urho Kekkosen toimintatapa. Hän näki kuinka Suomen turvallisuus ja edut pohjautuvat siihen, että kaikkien muiden maiden turvallisuus ja edut otetaan huomioon.Kahdenväliset suhteet eivät riitä vaan yhteistyön täytyy koskea kaikkia maailman maita. Vallankäyttö ja väkivalta eivät tuo turvallisuutta.

Paavo Väyrynen osoittaa jälleen 12. 10. Helsingin sanomissa, että hänen suuntautumisensa on samankaltainen kuin Kekkosen linja oli.Turvallisuus ei voi pohjautua vastakkainasettelun ja liittoutumisten politiikkaan. Viisaat eivät aina ole enemmistössä maailmassa mutta Suomessa kansa on tähän saakka ollut Kekkosen-Väyrysen linjalla.

Rauhannobelisti Ahtisaari on johdonmukaisesti ollut vallankäytön ja liittoutumisen puolella. Hän pyrkii leimaamaan kansan viisauden olla liittymättä NATOon kummallisuudeksi. Hän on auttanut Kosovossa Yhdysvaltojen sotilastukikohdan legalisoimista kansainvälistä lakia rikkomalla.Nyt hän alentuvin sanoin moittii Venäjää ja mm Espanjaa kun nämä eivät ole tunnustaneet hänen toimintatapojaan, rauhaan pakottamista pommituksilla ja kansainvälisten lakien rikkomista.Päämäärä ei pyhitä keinoja sillä väkivaltaiset keinot synnyttävät lisää väkivaltaa.Se ei tuo ihmisille lopultakaan turvallisuutta.

Suomalaisen koulun ongelmista

Lauantai 5.7.2008 klo 13.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tukholmalaiset kouluaiset eivät lehtitietojen mukaan haluaisi käydä koulua Suomessa siksi, että heidän mielestään siellä on autoritaarista. Heidän mielestään ruotsalaisissa kouluissa keskustellaan.

Tämän päivän HeSan yliössä Päivi Nykyri ja Kristina Salonen päättävät koululaisten mielenterveyttä käsittelevän kirjoituksensa:" Yksilönä sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen on kouluyhteisön jokaisen jäsenen mielenterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää."

Ansiokas teksti ei hyvien periaatteiden lisäksi anna viitteitä siitä kuinka tämä hyväksytyksi tuleminen tapahtuu.

Koulukiusaamisesta on myös puhuttu lähes loputtomiin, mutta ratkaisuja etsitään säännöistä ja ongelmasta keskustelusta sen sijaan että paneuduttaisiin kouluilmapiirin kiusaamista edistävien seikkojen ennaltaehkäisyyn.

Koulua ei voida irroittaa itsekkäästä,valehtelevasta omaa etua tavoittelevasta herkkiä ja tuntevia ihmisiä polkevasta aikuisten yhteiskunnasta. Tästä johtuen myös koulu viestittää kilpailun ja menestymisen arvoja.Toistaiseksi koulu antaa myös mahdollisuuden palkita oppilaita, jotka ovat avuliaita toisia kohtaan niin stipendien jaossa kuin luokkayhteisössä, opettajien luonteenlaadusta riippuen.

Eläytymistä ja toisen asemaan asettumista ei voi opettaa oppiaineena vaan sen voi omaksua vain elämällä. Suomalaisissa kouluissa koulujärjestelmänä ei ole vielä aloitettu sitä työtä, mikä loisi edellytykset hyvälle kouluilmapiirille.Ainoa keino on auttaa lapsia ja nuoria keskustelemaan aikuisen johdolla kokemuksistaan ja tunteistaan.Koululla on kaikki mahdollisuudet kehittää järjestelmä, jossa lapset jaetaan n 10 lapsen tai nuoren säännöllisesti viikottain kokoontuviin ryhmiin, jotka aikuisen johdolla saavat mahdollisuuden käsitellä tiedon ja tunteen tasolla vapaasti ajatuksistaan ja mielipiteistään. Tällainen ryhmätoiminta lievittää luokattomuuden aiheuttaman irrallisuuden tunteen mahdollista kehittymistä.Jokainen voi vähitellen tuntea olevansa arvostettu ja paine kahinoihin ja kiusaamisiin vähenee.Keskinäinen auttaminen tulee mahdolliseksi pelkän kilpailun sijasta.

Opettajien ammattijärjestö teki vuosikymmeniä sitten karhunpalveluksen kaikille Suomen lapsille julistamalla että " Opettaja opettaa ja koti kasvattaa" Opettajien palkkaus hienosäädettiin entistä enemmän eräänlaiseksi opetussuoriteautomaatiksi kokonaisvaltaisen lasten kasvatus ja opetustapahtuman sijasta.

Osa opettajista saattaa tuntea, että enhän minä ole mikään psykologi enkä siksi voi vetää jotakin lasten ryhmäprosessia.Siihen voi vain todeta, että äidiksi ja isäksi joutuu täysin ilman koulutusta ja oman perheryhmän kanssa on pärjättävä ilman mitään ulkopuolista apua.Sitäpaitsi opettajan johtamassa LUOKASSA ON JO MENEILLÄÄN HALLITSEMATON PROSESSI joka on joskus kaoottinen.

Jotta luokassa joka tapauksessa kehkeytyvä prosessi olisi positiivinen ja miellyttävä sen on saatava välineet tuohon toteuttamiseen. Luokkien tuntiohjelmaan on varattava oma paikkansa keskusteluihin.Keskustelevan opetustyylin paremmuus on selvä. Jokainen oppilaan tekemä oma oivallus jättää pysyvän jäljen hänen tietoisuuteensa.

Opettajien työnohjauksen tulisi olla itsestään selvä osa koulutyötä.Ryhmäprosessien hallinta antaa opettajalle voimia ja lisää kiinnostusta omaan työhön entistä syvemmällä tavalla.

Kokeilimme Helsingin nuorisopsykiatran,Nuorisotoimen,Lastensuojelun ja Etu-Töölön yläasteen kanssa ryhmäjakoa, tutustumisjaksoa lukukauden alussa ja edellämainitun tapaista keskustelevuuden lisäämistä 1990 luvun lopulla. Uuden toiminnan tuomasta annista innostunut opettaja kehaisi " Voi kuinka nuo lapset ovat viisaita".

Annetaan mahdollisuus lasten viisauden tulla esiin avuksemme.

yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen

Keskiviikko 18.6.2008 klo 18.21 - Pirkko Turpeinen-Saari

Perheen perustaminen ja työhön valmentautuminen tieteellisen tutkimustyön lisäksi veivät huomioni täysin -60 luvulla. Psykiatrin koulutusvaiheen jälkeen valitsin työn Helsingin lastensuojeluviraston sosiaalilääkärintoimiston psykiatrina.Toimin seitsemän eri nuorisokodin neuvottelevana psykiatrina. Nuorten kohtalot, perheiden vaikeudet ja työtovereiden opetukset pakottivat oivaltamaan yhteiskunnallisen tasa-arvon puutteen merkityksen yksilöiden kohtaloissa. Kuulin potilailta ensi kertaa sisällissodan punaisten perheiden kohtaloista, siitä kuinka tuo surematon suru ja oikeudettomuuden kokemisen vaikutukset periytyvät sukupolvesta toiseen.Meidän oppikouluaikana koko 1900-luvun historia jätettiin opettamatta opettaja sanoi aiheen olevan liian vaikean ja että siitähän tulisi vain yksi kysymys ylioppilaskirjoituksissa. Niin olin jäänyt  liian tietämättömäksi. Tuon tietämättömyyden seurauksena koin nyt voimakasta myötätuntoa näitä sukupolvien taakan kantajia kohtaan.

Lastensuojeluvirastoon oli perustettu VALAS niminen yhteenliittymä, joka tarkoitti vasemmistolaisia lastensuojelutyöntekijöitä.Liityin joukkoon mukaan ja kokoonnuimme usein varsinkin ennen tärkeitä lastensuojelulautakunnan kokouksia miettimään minkälaiset päätökset auttaisivat parhaiten asiakasperheitämme. Lähes samaan aikaan liityin YPSY:n yhteiskuntapoliittisen sos.dem. yhdistyksen kannattajajäseneksi.Sosialidemokraatit ja SKDL pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. En ollut halukas vielä silloin olinhan lääkäriliiton hallituksessa.Vaalien jälkeen molemmat puolueet sopivat, että sopisin lastensuojelulautakunnan puheenjohtajaksi. Olin tuolloin siirtynyt virkaani nuorisopsykiatrian vastuulääkärinä ja koin lastensuojelutyön seuraamisen puheenjohtajan paikalta sopivan hyvin täydentämään kuvaani nuorten elämästä.

Lue lisää »