Yhdessä sopiminen vai vastakkainasettelu

Maanantai 21.9.2015 klo 17.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime viikon mielenilmauksen ympärillä on ollut paljon puhetta Suomelle tyypillisestä sopimisen kulttuurista. Sipilän porvarihallitus on astunut yksipuolisten pakkolakien kannalle, mikä monen mielestä rikkoo hyväksi koetut toimintatavat.

Onko Suomi todella yhteistyön yhteiskunta? Ulkopolitiikassa nykyisen presidentin aikana on siirrytty suoran konfrontaation ja sotapolitiikan aikaan suhteessa naapurimaahamme Venäjään. Ensimmäisessä mieleeni jääneessä kohtaamisessa presidentti Niinistö suhtautui yliopistolla puheen pitäneeseen venäläiseen kenraaliin objektina, alentuen. "Olette pitänyt puheen".. Niinistö opetti paheksuen, julkisesti TV-kameroiden edessä. Samoin vuotuisessa ulkopolittisessa laajaa julkisuutta saavassa Kultaranta-seminaarissa 2015 hän läksytti Venäjän edustajaa Kudrinia " kuulinko oikein"... Siis venäläiset eivät ole tasaveroisia subjekteja omine mielipiteineen ja taustoineen. Seuraavaksi presidentti esti Venäjän parlamentin puhemiehen pääsyn ETYK-juhlaseminaariin, mutta otti vastaan samalla viikolla vastaavaa arvoa edustavan USA:n Boehnerin Yhdysvaltojen laivaston vieraillessa Etelä-satamassa ja USA:n sotilasoittokunnan konsertoidessa Suomenlinnan kirkossa.

Muistan elävästi TV-n vaalihaastattelun, jossa haastattelija tivasi NATO:sta. "Älkää yrittäkö työntää NATO:a kurkustani alas" kiivaili Niinistö muka tuohtuneena jättäen yleisölle sen käsityksen, että hän ei ainakaan toimisi suomalaisten tahtoa vastaan. Kuitenkin jo syksyllä 2014 hän paikalla ollen valvoi kun puolustusvoimien komentaja allekirjoitti NATO:n kanssa isäntämaasopimuksen suomalaisten selän takana. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomenkielelle.

Ulkopolitiikkaan nähden voidaan sanoa, että Suomi on tehnyt täydellisen käännöksen rauhan ja yhteistyön politiikasta kaikkien maiden kanssa. Suomi on siirtynyt tiiviiseen liittoon USA:n ja sen johtaman NATO:n kanssa, joka jo määritelmän mukaisesti suhtautuu vihamielisesti paitsi Venäjään myös kaikkiin sellaisiin maihin, jotka eivät alistu USA:n väkivaltaan perustuvaan toimintatapaan. Presidentti Niinistö edellytti puoluejohtajille pitämässään puhuttelussa että neljän tärkeimmän asian joukossa olivat puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ja hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Molemmat merkitsevät kielteistä painotusta suhteessa Venäjään Suomen oman puolustuspoliittisen painotuksen ohella.

Presidentti Niinistön kaudella vahvistunut doktriini edellyttää Venäjän vastaisen propagandan voimistumista mediassa. Median on syötettävä kansalaisille paikkansa pitämätöntä todellisuutta. Venäjä leimataan uhkaksi koska se ei antanut Yhdysvaltojen ottaa haltuunsa Krimillä sijaitsevaa Venäjän Sevastopolin sotilastukikohtaa. Yhdysvaltojen 800 sotilastukikohtaa takaa sen sotilasmahdin maapallolla. USA:lla on edelleen Saksassa 174 tukialuetta/tukikohtaa, joista eräs toimii USA:n suorittamien lennokkimurhien keskeisenä solmukohtana. Suomi on liittynyt Saksan ja muiden USA:n sotilaallisten alusmaiden rinnalle osallistumaan jatkuvan sodan logiikkaan. Se edellyttää tosiasioiden salaamista ja korvaamista propagandalla. Suomen suurimmat tiedotusvälineet Helsingin Sanomat ja Yle-uutiset toimivat ihailtavan aukottomasti tuon sotadoktriinin palvelijoina.

Entä sitten sisäpolitiikka. Takaavatko ammattijärjestöt sopimisen kulttuurin laajemminkin suomalaisessa yhteiskunnassa porvarillisen hallituksen sanelupolitiikasta huolimatta. Pääministeri Sipilän väitetään uhkailleen, että EU-komissio alistaa Suomen talouden itselleen, ellei Suomessa toimita hallituksen tahdon mukaan. Suomen hallituksen jäsen Olli Rehn on tottunut viemään komission pakkotoimia käytäntöön. Siten komission toimintatavat lienevät oikeaksi koetut myös Sipilän hallituksessa.

Ammattijärjestöt eivät ole näyttäneet kykenevänsä olemaan johdonmukaisia globaalilla tasolla. Työehtosopimusneuvottelut käsittelevät sinänsä yksittäisten työntekijöiden oikeuksien kannalta merkittäviä asioita. Ammattijärjestöillä olisi kuitenkin myös kansainvälistä joukkovoimaa, jos se niin tahtoisi. Ylikansallisen pääoman valtaa ei yksittäinen työntekijä, liitto tai ammattijärjestöjen liitto pysty kumoamaan. Yksittäiset kansalaiset kuuluivat he sitten ammattiliittoihin tai eivät odottaisivat, että ammattijärjestöt olisivat myös laajemmin demokratian kannalla. Tämän kanssa on ristiriidassa se, että ammattijärjestöt eivät käsittääkseni ole tuominneet TTIP-hanketta.

TPP ja TTIP niin kutsutuilla kauppa- ja investointisopimuksilla on tarkoitus paitsi tuhota demokratiaa ja valtioiden oikeutta puolustaa niiden luontoa ja kansalaisten päätöksenteko-oikeutta, myös vahingoittaa tiettyjä sopimusten ulkopuolella olevia valtioita. Vain erilaisten järjestöjen kansainvälisellä yhteistyöllä näiden sopimusten voimaantulo voidaan estää.

Liittoutumalla Yhdysvaltojen ja NATO:n kanssa liittoudutaan haluamaan pahaa kaikille muille maille. Yhdysvaltalaisten vasemmistointellektuellien mielestä presidentti Obama on osoittautunut Kissingeriä ja Brezinskiäkin julmemmaksi ja vallanhaluisemmaksi globaalipoliitikoksi.

Ulkopoliittisten valintojen seurauksena ihmisten mieliin on hahmottunut todellisuus, jota seuraten äänestäjiä voidaan johtaa harhaan. Todellinen demokratia ja yhdessäsopiminen perustuu siihen, että yksilöt tietävät mikä on totta. Jos ihmiset tietäisivät enemmän todellisuudesta he eivät alistuisi nykyiseen vihan ja ylikansallisen pääoman hallitsemaan poliittiseen päätöksentekoon.

Tätä totuutta Britannian työväenpuolueen uusi puheenjohtaja Jeremy Corbyn ja Kreikan entinen valtiovarainministeri Giannis Varoufakis ovat yrittäneet raottaa. Suomalaisilla on pitkä matka pakkovallasta todelliseen yhdessäsopimiseen.

USA:n ja Saksan Ukraina-tango opittiin Jugoslaviassa

Lauantai 6.6.2015 klo 16.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Huomaan miettiväni onko nyky-Saksa erilainen kuin toisen maailmansodan Saksa. Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen USA:n ja Saksan taloudellinen yhteistyö oli merkittävää. Tavoitteena oli Neuvostoliiton lyöminen sotilaallisesti ja taloudellisesti. Saksojen yhdistymisen jälkeen Saksan ekspansiopyrkimykset ovat voimistuneet. Kuka olisi uskonut, että Saksa jälleen pommittaa eurooppalaista pääkaupunkia, Belgradia 1999, rinnallaan Yhdysvallat, jonka tavoitteena oli nimenomaan Jugoslavian siviilikohteiden pommittaminen köyhdytettyä uraania sisältävillä pommeilla.

Kuka olisi uskonut, että Saksa osallistuu USA:n ja neljän muun anglo-amerikkalaisen maan, Australian, Uuden-Seelannin, Kanadan ja Ison-Britannian -kanssa laittomaan salakuunteluun ja tietojen keräämiseen? Kuka olisi uskonut, että Saksa osallistuu Yhdysvaltojen kanssa lennokkisurmiin Afrikan mantereella, joissa kuolee viattomia ihmisiä?

Belgradin pommituksia olivat  edeltäneet Kroatian ja Bosnian sodat, joissa Saksa auttoi aseistamaan neofasisteja Yhdysvaltojen keskittyessä kalifaattia rakentaviin Bosnian muslimeihin. Maailman yleisölle myytiin serbit konnina (Ruder-Finn mainostoimiston avulla) ja kroaatit ja muslimit demokraatteina ja uhreina. Molemmissa sodissa USA:n eläkkeellä olevien kenraalien järjestö auttoi organisoimaan hirmutöitä. Sarajevossa US-kenraali John Galvin johti joukkoja. Jihadisti-muslimit hoitivat provokaatiot, joihin NATO-pommikoneet vastasivat pommittamalla serbien sotilas- ja siviilikohteita. Maajoukkojen aseet lennätettiin presidentti Clintonin henkilökohtaisella panostuksella Lähi-idästä ja myös Clintonin siunauksella sallittiin jihadistiarmeijan maahantulo Afganistanista ja Lähi-idästä.

Näytelmän ohjaajana toimi "kansainvälinen yhteisö", joka muodostui Yhdysvaltojen hyväksymien liittolaismaiden diplomaateista ja asiantuntijoista.

Ukrainassa toimii nyt sama teatteriseurue. Vallankaappaus suoritettiin tökerösti. Osa tiedotusvälineistä pääsi kuvaamaan parlamentin seinustalle kiinnitettyjä fasistisia lippuja, jotkut fasistien soihtukulkueita. Osa kertoi CIA:n valtaamasta sisäministeriön kerroksesta, mutta pääosin propaganda on pystynyt kuvaaman vallankaappauksen kansannousuna ja pyrkimyksenä demokratiaan. Tällä kertaa propagandaa hoitaa suurempi firma Hill et Knowlton ja konnaksi onkin maalattu Venäjän presidentti, joka uskaltautui puolustamaan ihmisoikeuksia. Saksan ja Yhdysvaltojen tavoitteena oli energiaväylien ja maatalouden haltuunotto ja Ukrainan liittäminen osaksi USA-EU puolustusliittoa.

Vallankaappaushallitus julisti sodan ihmisoikeuksia puolustavalle Itä-Ukrainalle. Näytelmälle oli saatava uskottavampi sankarihahmo, joten vaalit oli järjestettävä. Ne jotka pääsivät äänestämään, saivat äänestää. Omistamallaan TV-kanavalla suvereenisti esiintynyt ehdokas Poroshenko valittiin presidentiksi. Tämä presidentti ilmoitti, että Ukrainassa on aina ollut vain yksi kieli ja se on Ukrainan-kieli. Maan hallitukseen valittiin kansainvälistä joukkoa Liettuasta, Georgiasta ja Yhdysvalloista, perustuslailla päätettiin pyyhkiä pöytää. Ihmisoikeussitoumuksista luovuttiin. Puolueita lakkautettiin.

Sodan uhrien määrä nousi ja kansalaiset joutuivat pakenemaan kuka minnekin. Rauhanneuvottelut olisi saatava aikaan. Saksa meni kysymään USA:han "mitä tehdään"? Sitten Saksa kutsui mukaan Ranskan esiliinaksi ja lähti Poroshenkon kanssa Minskiin tapaamaan konnaksi maalattua Venäjän presidenttiä.

Yhdysvalloissa oli opastettu, että itä-ukrainalaisten kanssa ei neuvotella. Eihän sota muuten voi jatkua. Sotaa täytyy jatkaa niin kauan että USA:n eläkkeellä olevat kenraalit ehtivät kouluttaa neo-fasisteja hirmutöihin kuten Kroatiassa. Olisihan parempi, että kaikki venäjää puhuvat itä-ukrainalaiset karkoitettaisiin rajan yli Venäjälle kuten Krajinan serbit ajettiin Bosnian puolelle, kuka minnekin kunhan "ei yhtäkään serbiä ole enää Kroatiassa" kuten Kroatian presidentti Tudjiman vannoi.

Poroshenko oli kuullut amerikkalaisilta, että rauhanturvaajat olisivat kätevä linja edetä. Ehdotetaan että NATO-maat lähettävät paikalle YK:n tai ETYJ:in rauhanturvaajia kuten Bosniassa. Siellähän saatiin kätevästii järjestettyä NATO-miehitys. Prosessissa ei tarvittu muuta kuin että miehet vaihtavat siniset kypärät NATO-kypäriin.

Näytelmän ohjaaja mietti montako provokaatiota tarvittaisiin, jotta Yhdysvaltojen kansa alkaisi vaatia rauhanturvaajia Ukrainaan? Mielenkiinto Ukraina-näytelmää kohtaan uhkaa hiipua ellei saada aikaan näyttävämpää pöhinää kuin Malesialaiskoneen alasampuminen. Hill&Knowlton yritti parhaansa markkinoidaksen presidentti Putinin painaneen ohjuksenlaukaisunappia.

Malesialaiskoneita on tuhottu nyt siinä määrin, että olisi ehkä valittava jonkin muun maan kohde. Yksi kone saatiin katoamaan ja toinen ammuttiin alas. Tosin eihän malesialaisten olisi pitänyt tuomita Kuala Lumpurin rikostuomioistuimessa George W. Bushia kumppaneineen sotarikoksista. Jokin rangaistushan heille piti antaa ainutlaatuisen (exceptional) ja koskemattomuuden suojaa nauttivan maan ex. presidentin loukkaamisesta. Kongressihan on säätänyt lain, joka oikeuttaa USA:n sotaväen väkivalloin vapauttamaan mahdolliset syytteessä olevat pidätetyt yhdysvaltalaiset sotilashenkilöt.

Huomaan, että eurooppalainen todellisuus on muuttumassa saksalais-amerikkalaisessa ohjauksessa niin kammottavaksi, että sitä voi kuvata vain parodian keinoin.

Onko Yhdysvallat oligarkia vai demokratia?

Tiistai 3.6.2014 klo 12.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

"The Nation" raportoi 7.5. 2014 kuinka FED:in pääjohtaja Janet Yellen oli kuukausi sitten Yhdysvaltojen senaatin kuultavana. Virginian osavaltion senaattori Bernie Sanders asetti hänen vastattavakseen kysymyksen, jonka johdanto kuului:

"Yhdysvalloissa ylin 1% omistaa 38% Yhdysvaltojen varallisuudesta. Alin 60% omistaa 2,3%. Yksi perhe, Waltonin perhe omistaa yli 140miljardia; enemmän siis kuin koko alin 40% yhteensä. Viimeaikoina miljonäärien ja miljardöörien määrä on kasvanut samalla kun Yhdysvaltojen lapsiköyhyys on suurempi kuin missään muussa teollistuneessa maassa. Viime vuosina, huolimatta Obaman "rajoittavista" toimista, esimerkiksi Kochin veljesten varallisuus on kasvanut 12 miljardia yhden vuoden aikana. Tuloilla mitattuna 95 prosenttia uusista tässä maassa aikaansaaduista tuloista on mennyt ylimmälle yhdelle prosentille.

Sen jälkeen Sanders viittasi Martin Gilensin ja Benjamin Pagen akateemiseen julkaisuun, jossa osoitetaan, että talouseliitillä ja liike-elämän intressiryhmillä on merkittävää riippumatonta vaikutusvaltaa Yhdysvaltojen hallituksen politiikkaan kun taas joukkopohjaisilla intressiryhmillä  ja keskivertokansalaisilla on vähän tai ei lainkaan vaikutusta.

Tämä vaikuttaa oligarkialta."

Sen jälkeen Sanders kysyi Yelleniltä: "Mikä on arvionne? Ottaen huomioon miljardöörien ja heidän poliittisten edustajiensa omaaman vaikutusvallan, olemmeko vielä kapitalistinen demokratia vai olemmeko siirtyneet oligarkiseen yhteiskuntamuotoon, jossa käsittämättömän suuri taloudellinen ja poliittiinen valta on miljardööriluokan käsissä?"

Yellen myönsi eriarvoisuuden kasvun trendin ja koki sen huolestuttavana mainiten mahdollisuuden yhteiskunnallisen rauhattomuuden voimistumiseen eriarvoisuuden kasvun myötä.

Ei hätää.

Yhdysvaltojen hallitus on varautunut sisäisiin levottomuuksiin. TV:n katsojat ovat tulleet vakuuttuneiksi Yhdysvaltalaisten poliisien toimintavalmiudesta mielenosoittajien kohtelussa. Tom Dispatch raportoi artikkelissaan kuinka Yhdysvalloissa poliiseilla on jopa maakuntatasolla  Afganistanin sodan peruja ohjuksen kestäviä panssaroituja autoja käytössään samoinkuin luoteja monen maailmansodan tarpeiden määrä. Kirjoittaja jäi ihmettelemään mihin yliopistokampuksilla tarvitaan ohjuksen kestäviä poliisiautoja.

Eräät suomalaiset kokoomuspoliitikot ovat valmiita sotilaallisen valmiuden nostamiseen heidän kanssaan samoja yhteiskunnallisia arvoja edustavan USA-johtoisen NATO:n kanssa. Voiko edellämainittu Virginialaisen senaattorin kuvaama yhteiskuntajärjestys olla se, jota suomalaiset toivovat itselleen? Ovatko USA:n vallankäyttäjien arvot suomalaisille läheisimmät?

EU harhauttaa Ukrainaa ja muita Itä-Euroopan maita kauppasopimuksilla

Torstai 14.11.2013 klo 9.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Oli jälleen mielenkiintoista lukea Helsingin Sanomista Kristi Raikin vieraskynää "EU:n yhteismarkkinat laajenevat itään". Mielenkiintoisinta asiassa oli se mistä EI kirjoitettu. Ukraina on tarkoitus liittää niin sanottuun "syvään vapaakauppa-alueeseen". Kunhan Venäjä vaan ei panisi kapuloita rattaisiin. Kirjoittaja maalailee Venäjän tuon hienon kaupan haittaajaksi.

Kirjoittaja eikä myöskään HS itse omien toimittajiensa kirjoituksissa suin surmin kerro mistä laajentumisessa on pitkällä tähtäyksellä kyse.

Mikäli Ukraina nyt liittyisi EU:n syvään vapaakauppa-alueeseen tulisi se liittymään elimelliseksi osaksi myös myöhemmin solmittavaksi suuniteltua EU:n ja USA:n kauppa- ja investointisopimusta. Sen sopimuksen myötä valtiollinen parlamentaarinen demokratia tulee tiensä päähän yksityisten suuryritysten saatua vallan haastaa valtiot yksityiseen oikeusistuimeen, jonka yritykset ovat perustaneet, ratkaisemaan yritysten ja valtioiden välisiä kiistoja. 

TPP-sopimus USA:n ja Tyynenmeren valtioiden välillä on allekirjoitusta ja USA:n kongressin päätöstä vaille valmis USA:n puolesta. Äärimmäisen salaisesti sopimuksen valmistelun aloitti Geoge W Bush ja sen innokas edistäjä on presidentti Obama. Obama tuleekin jäämään historiaan demokratian myyjänä suurpääomalle. TPP:n seurauksena sekä demokratia että oikeuslaitos menettävät merkityksensä taloudellisissa asioissa.

Prof. Michel Chossudovski kysyikin olisiko Yhdysvaltojen valtion hiljattain tapahtunut tilapäinen toimintakyvyttömyys (shut down) valtion toimintojen yksityistämisen kenraaliharjoitus.

Trans Atlantic Trade and Investment Partnership-sopimus on rakenteeltaan TPPn kanssa samanlainen. Sen tarkoitus on aikaansaada laaja Tyynenmeren alueen ja Euroopan valtioiden alueen kattava yksityisten yritysten määräysvallassa oleva kaupallista hyötyä ensisijaisena pitävä toimintajärjestelmä. Samalla tavalla kuin EUta perustettaessa 20 merkittävintä eurooppalaista yritysjohtajaa laativat EU:n toimintalinjat, jotka tulivat EU:n päätöksiksi, nyt salaisilla kauppasopimuksilla lyödään lukkoon demokratian hävittäminen kertaheitolla.

Helsingin Sanomien kritisoima Venäjä pyrkii saamaan Ukrainan ja muut Itä-Euroopan maat liittymään kanssaan tulliliittoon. Venäjä tulee siten toimimaan kyseisten valtioiden demokratian puolustajana. Tulliliittoon liittyminen ei poista yksittäisten valtioiden oikeutta päättää asioistaan. 

EU:n tarjoaman sopimuksen tekee koomiseksi se, että EU väittää näillä sopimuksilla lisäävänsä demokratiaa liittyvissä maissa, muun muassa Ukrainassa.

Tilanne on vähän niin kuin merinäköala-huoneiston ostajalla, jolle asunto myydään juuri näköalan takia vaikka myyjä tietää, että kaavassa on merkitty talon ja meren väliin rakennettavaksi korkea kerrostalo. Sen asukas näkee vasta parin vuoden kuluttua maiseman sulkeutuessa tavoittamattomiin.

Miksi Suomi on jäljessä Ruotsista

Perjantai 30.8.2013 klo 11.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen erottaa Ruotsista kolme merkittävää kestävyysvajeeseen liittyvää seikkaa.

Suomi muuttui viimeisten vuosikymmenten aikana kotiäitiyhteiskunnaksi. Pienten lasten äideistä alle 50% on työelämässä kun sen sijaan Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa yli 80%. Ero työvoiman määrässä ja verotuloissa on valtava.Kotiäitien kyvyt ja taidot jäävät jälkeen muiden Pohjoismaiden työssäkäyvien naisten kyvyistä.

Toiseksi kansainvälinen kilpailukyky edellyttää suurten globaalissa käytössä olevien kielten taitoa. Suuri osa suomalaisista päätyy pelkän suomenkielentaitajiksi kun niin ruotsi kuin englanti jää heikoksi.Ruotsiin verrattuna suomalaisten kansainvälinen kielitaito on surkea.Sen seurauksena kyky ottaa selvää kansaivälisillä kielillä kirjoitetusta kirjallisuudesta tai vaikkapa netistä on suunnattomasti heikompi kuin Ruotsissa. Kyky ja kiinnostus analysoida kansainvälisen politiikan, kaupan ja tieteen alojen tekstejä on heikkoa. Toisin sanoen yleissivistys jää kansalliselle tasolle.

Kolmanneksi Suomen työelämässä on n.350 000 alkoholistia vailla hoitoa. Varsinaista hoitoa ei ole. Vai mitä on sanottava siitä, että Ruotsissa alkoholistien raittiuteen kuntouttavia Minnesota-hoitopaikkoja on 3000 Suomen tyytyessä 50:een. Suomalaiset alkoholistisairaat on jätetty diagnosoimatta ja myös hoitamatta. Alkoholitutkijat puhuvat alkoholin suurkuluttajista ikäänkuin alkoholismisairautta ei olisi. Ei alkoholismi ole tahdonalaista suurkulutusta eikä pelkkää tavan aikeuttamaa riippuvuutta. Alkoholismi on perinnöllinen sairaus, jonka hoitona on täydellinen alkoholinkäytöstä pidättäytyminen.

Suomessa alkoholisteja, suurkuluttajia ja rappioalkoholisteja pyöritetään samassa huoltomyllyssä, joka antaa kuntoutumisprosentiksi alle 2%. Samaan aikaan Minnesota-hoidon tulokset lähentelevät 90%. Ruotsi ja muut Pohjoismaat käyttävät lähes ainoastaan Minnesota-hoitoa.

Neljäs kestävyysvajetta lisäävä tekijä on suomalainen media. Suurin osa toimittajista näyttää mukavuudenhalussaan raportoivan mieluummin panimoteollisuuden etua ajavia teemoja ja mielipiteitä sen sijaan, että kiinnittäisi huomiota siihen, että tämän päivän mukavuus on muutaman vuoden kuluttua kallis sairaus.

Euro ei ollutkaan Sampo;vain lisäaikaa eurokriisiin

Perjantai 29.6.2012 klo 10.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan yhteisön tarjoama hätäapu kriisimaille ei tule riittämään eikä ole perusteltuakaan. Kriisimaiden tilaa ei ole pohjiaan myöten selvitetty. Vahvoina pidetyt maatkaan eivät ole paljastaneet ongelmiaan. On liiaksi tuijotettu pankkien tilaa, kun varsinainen ongelma on valtioiden, autonomisten alueiden , kuntien ja kaupunkien ylivelkaantuminen - monien kohdalla jo konkurssi.

Aivan samoin kuin halpakorkoinen pankkilaina on houkutellut monien maiden kansalaiset harkitsemattomiin kiinteistöostoihin ja spekulaatioon, euro on luonut harhakuvitelman ikuisesta mahdollisuudesta elää yli varojen.

Keinottelijoille on kyllä syntynyt mahdollisuus tehdä nopeita voittoja ja sijoittaa nopeasti rahat veronmaksulta turvaan veroparatiiseihin. He ovat ottaneet eurosta hyödyn, mutta eivät osallistu kansalaisyhteiskunnan ylläpitoon. Kansalaisyhteiskunnan instituutiot, kunnat, autonomiset alueet ja valtiot ovat joutuneet pelaamaan vain vaaleilla valittujen edustajiensa hyväksymillä laillisilla normeilla, kulloinkin saatavissa olevilla verorahoilla ja lainoilla.

Euroopassa on menossa samanlainen jako menestyjiin ja tappion kärsijöihin kuin Suomen 1990 luvun "pankkikriisin" aikoihin. Osa suomalaisista- ne joitka olivat menestyksen uskossa ottaneet tuolloin mahdollista valuuttalainaa- joutuivat kärsimään ja saattoivat markan devalvaation seurauksena tulla kyvyttömiksi selviytymään.

Euro on edustanut tuota edullista, nopean, lyhyen tähtäyksen hyvinvointia sellaisillekin, joilla ei olisi realistisia, työn tuottavuuteen perustuvia edellytyksiä. Lisänä ovat tulleet EU:n monet tuet, joilla ei ole välttämättä edistetty kyseisen maan tuottavuutta vaan ehkä jopa passivoitettu oma-aloitteisuus minimiin. EU-rahojen käytön kontrolli on ollut minimaalista ja johtanut väärinkäytöksiin.

Suomessa Kokoomus ja city-Keskusta pyrkivät edellisessä hallituksessa lainsäädäntöteitse luomaan edellytyksiä veroparatiisien käytölle. Samalla tavoin kuin Kokoomuksen johdolla 1980-luvun optiolainsäädännöllä lisättiin rikkaiden rikastumista ja kansallisella tasolla eriarvoisuutta. Pääministeri Kataisen ongelmaksi muodostuu se, sopivatko hänen kansalliset asenteensa myös kansainvälisiin yhteyksiin. Voiko eurolla ratkaista tuottavuuseroja ja voiko liittovaltio jopa poistaa ne? Voiko sinisilmäisyys ratkaista mafian, korruption, tuottavuuserojen ja maksamattomien verojen ongelmat?

Koululaiset kuriin, kuulostaa tutulta!

Maanantai 11.6.2012 klo 11.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kuri ja järjestys, silläkö mutkikkaat asiat hoidetaan koulussa? Jälki-istuntoa, haravointia, koulun ja vanhempien yhdessä suunnittelemia rangaistuksia esittävät opetusalan järjestöt ja Vanhempainliitto.

Jos lapset tappelevat, tutki vanhempien parisuhdetta, kehoitti psykiatrian kouluttajamme Veikko Tähkä 1960-luvulla. Aikuisten vointi ja kodin ilmapiiri vaikuttavat ratkaisevasti lasten vointiin. Koulussaoloaikana vuorostaan koulun ilmapiiri vaikuttaa siihen miten lapset käyttäytyvät. Opettajiin vaikuttaa koulu työyhteisönä.

Pakkokeinot ja rangaistusten keksiminen tuntuu olevan yllämainituille tahoille ensimmäinen mieleen tuleva asia. Pakkokeinojen toteuttamiseen vaaditaan lainsäädäntöä, jonka aikaansaamiseksi kyseiset järjestöt ovat lähestyneet opetusministeriä. 

Pakkokeinoja tepsivämpiä keinoja kuulee silloin tällöin viranomaisten sijaan viisailta opettajilta itseltään. Opettajat ovat alkaneet järjestää keskustelupiirejä omalle luokalleen. Näistä "tunnetunneista" on tullut oppilaille kaivattu henkireikä, jossa voidaan puhua kaikesta, mikä huolestuttaa tai muuten painaa mieltä.

Alkoholismi, perinnöllinen kansansairautemme, joka on syy n.15 000 lapsen huostaanottoon, on jätetty hoitamatta. Lapset jätetään heitteille. Miten lapsen kokema vuosien kärsimys vastaanotetaan silloin kun se alkaa heijastua lapsen omana piittaamattomana käyttäytymisenä koulussa.

Entä narsistiset minulle kaikki, heti aina oikeassa olevat vanhemmat, joiden piittaamattomuus ja valehtelu heijastuu lapsiin.

Erilaisten kiusaamisenpoisto- kikkailujen sijaan tarvitaan syvällistä, pitkäjänteistä kouluilmapiirin kehittämistä. Koulu toimii joka tapauksessa yhteisönä. On tärkeätä, että tuo yhteisö rakentaa lapsen ihmisarvoa ihmisenä eikä painota sitä mitä lapsesta pitäisi tulla. Opettajien tulisi olla selvillä omasta persoonastaan;kuka minä olen, jotta voi antaa lapselle mahdollisuuden kehittyä näkemään kuka hän on.

Opettajien ja vanhempien yhdessä suunnittelemien lapselle vapaa-ajalle annettujen rangaistusten sijaan kotiin tulisi lähettää sosiaalityöntekijä tutkimaan, myös lapsen parhaaksi, minkälaista tukea kodissa tarvitaan, jotta nuoren ei tarvitse purkaa ahdistustaan koulussa. Täällä menetelmällä Helsingin Myllypuron ostoskeskuksen näpistelyprojektissa päästiin ongelmia poistaviin lopputuloksiin.

On turha syyllistää koululaisia koulun, perheiden ja yhteiskunnan hoitamattomista ongelmista. Oppilas kokee syihin puuttumattomat rangaistukset perustellusti epäoikeudenmukaisina. Sen seurauksena uhmakkuus vain kasvaa. Miettikää järjestöt, millä keinoin saatte nuorista ulos kaiken sen itkun ja surun, mikä koululaisten sisään on kertynyt.

Makro- ja mikrotason ihmisoikeudet

Keskiviikko 7.3.2012 klo 11.04 - Pirkko Turpeinen-Saari

Demokratian, vuorovaikutuksen ja kehityksen perusta on eläytyminen. Kyky eläytyä erilaisuuteen, erilaisiin kehitysprosesseihin ja erilaisiin arvoihin, jotta vastavuoroisesti voidaan tutkia, minkälainen kanssakäyminen tuo eniten yhteistä hyvää.

Päiväkodeissa pyritään toimimaan yllämainitulla tavalla, mutta aikuisten työyhteisöissä ja kansainvälisessä politiikassa näin toimitaan yhä harvemmin.

Sosiaalisesti tasa-arvoinen markkinatalous on katoamassa sosialismin aatteen tavoin. Tilalle on synnytetty rahan harvainvaltaan perustuva diktatuuri. Tätä diktatuuria monikaan ei hahmota diktatuuriksi koska se on muuttunut luonnolliseksi itsestään selväksi asiaksi. Sen sijaan yksilöiden tai yksinvaltiaiden diktatuurit tunnistetaan ja niitä vastaan taistellaan asein. Se, jolla on valta, määrittää tuhottavat ja säilyttää yhteistyötä tekevät diktatuurit.

Avaruudessa suoritettava vakoilu on hyväksyttävää koska sitä ei havaita eikä tiedosteta. Sen sijaan yksittäisen henkilön suorittama vakoilu tuomitaan jyrkästi. Tietokoneohjelmien tuhoaminen ja salamurhat hyväksytään kun tekijöistä ei ole varmaa tietoa. Miljoonien tappaminen tulee hyväksytyksi kun tuska ja epätoivo eivät näy lukujen takaa.

Suomessa vallitsee uuslukutaidottomuus. Disinformaation vallitessa, ihmisillä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta saada verrattavakseen alkuperäistä tietoa. Vain alkuperäisten hyvien tietojen avulla voi syntyä ymmärrystä prosesseista, jonka seurausta havaittavat ilmiöt ovat.

Katsoin presidentti Obaman hyytävän puheen Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimman juutalaisjärjestön AIPAC:in kokouksessa. Hän kehui kaikilla niillä toimilla, joilla Yhdysvallat oli estänyt palestiinalaisia saamasta oikeutta YK:n elimissä. Käsittelyssä olivat niin Flotilla kuin Goldstonen raportti.

Samaan aikaan kun Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu ilmoittaa, että Iran ei ole päättänyt ALKAAKO se suunnata ydinohjelmaansa ydinaseen kehittämiseen, Yhdysvallat on lisäämässä entisestään talouspakotteita, EU vanavedessään, eikä sulje pois sodan mahdollisuutta.

Ydinasevalta Israelille, jolla paitsi on ydinase ja joka kiduttaa ja sortaa miehittämiensa palestiinalaisalueiden asukkaita ei ole asetettu talouspakotteita. Israelin "demokratia" tulee kouriintuntuvaksi esimerkistä: New York Review of Booksissa Jonathan Freedland kertoi miehitetyn palestiinalaisalueen Hebronista, jonka yksi osa on israelin valvoma ja osa palestiinalaisten valvonnassa. Eräät kadut on merkitty "vain juutalaisille".Niitä kutsutaan "steriileiksi" kaduiksi.Palestiinalaiset, jotka eivät saa jalallaan koskettaa katua joutuvat kiipeämään kotiinsa takapihan tikapuita pitkin katolle ja sitä tietä kotiinsa, koska kadun varrella oleva etuovi on naulattu kiinni!Vaikeata terveille, vielä vaikeampaa vanhuksille ja invalideille.Toisissa kaduissa on jakoviiva, joka jakaa 2/3 osaa juutalaisille ja 1/3 osan palestiinalaisille palestiinalaisten omassa kaupungissa!

Tällaisessa valheiden, puolitotuuksien ja vahvan kaksinaismoraalin yhteiskunnassa kuvittelemme voivamme kasvattaa lapsiamme eläytyvyyteen, toisten kunnioittamiseen ja totuuteen. Se jolla on eniten aseita voittaa myös tulkinnan totuudesta. Kerrommeko tämän myös lapsillemme.

Onko luokkayhteiskunta täällä?

Keskiviikko 14.12.2011 klo 11.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Nyt on oikein tilastoin osoitettu kuinka köyhät suomalaiset kuolevat nuorempina kuin varakkaat.

Piittaamattomuus työväestöstä oli viime vuosisadan alussa lakeihin kirjattu. Kunnallisvaaleissa äänestää saivat vain ne, joilla oli omaisuutta ja taloudellista valtaa. Osittain lukutaidottomien ja kirjoitustaidottomien maatyöläisten, ompelijoiden ja palvelijoiden henki ei ollut arvokas. He olivat välineitä rikkauksien keräämisessä niille, joilla rahaa oli jo ennestään.

Helsingin Sanomat kysyy viime sunnuntain numerossaan, onko Suomi edelleen luokkayhteiskunta. Kuten huomataan, eriarvoistavat mekanismit sisältyvät rakenteisiin; terveydenhuoltoon, koulutukseen ja verotukseen, jotka tuottavat saman lopputuloksen kun aikanaan lain sallima poliittisen demokratian puutekin.

Lisääntyvä itsekkyys, kilpailu ja narsistiset käyttäytymismallit voimistavat rakenteisiin liittyvää kieltämiseksi kutsuttua puolustusmekanismia.

Kieltäminen on kehityksellisesti varhainen psykologinen puolustusmekanismi, joka tekee mahdolliseksi elää omassa todellisuudessa riippumatta muiden kokemasta todellisuudesta.Oma terveys, oma siivousapu,oma hyvä lähiö täyttävät tajunnan. Varakkaat ovat edustamiensa, rahankäyttöön tottuneiden puolueiden avulla pystyneet rakentamaan varakkaiden linnakkeen, johon eivät köyhien äänet kuulu. Siellä linnakkeessa eläytyminen rajoittuu omiin perheenjäseniin ja kotieläimiin. Eläytyminen kanssaihmiseen on torjuttu.

Yhdysvalloissa rikkaiden puuttuva tai äärimmäisen vähäinen verotus on ollut tosiasia jo Reaganin ajoilta lähtien. Suomessa Kokoomus ajaa voimakkaasti varakkaiden etuoikeuksia. Jäämme odottamaan virtuaalikouluja, yksityisiä vankiloita, joissa köyhät vangit nukkuvat kuin sillit suolassa ja vapaata aseiden hallussapitoa, jotka kaikki ovat Yhdysvalloissa vallitsevaa arkipäivää. Tätäkö kohti haluamme mennä?

Kestävyysvaje ja ideologiset esteet

Lauantai 19.11.2011 klo 15.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomessa ei tehdä riittävästi tuottavia työtunteja. Tätä puutetta kutsutaan kestävyysvajeeksi. Samat puolueet, jotka päivittelevät kestävyysvajetta ovat hallituksessa ollessaan olleet sitä itse luomassa.     Suomesta on viimeisten 10-20 vuoden aikana luotu kotiäitiyhteiskunta. Nuoret koulutetut aktiiviset naiset on saatu valitsemaan kotiäitiys. Seitsemänkymmentäluvulla lastenpsykiatrit puhuivat vauvojen ikätoverisuhteiden suuresta merkityksestä. Kuinka syvää riippuvuutta yhteen henkilöön ei olisi suotavaa luoda. Riippuvuuden sijaan kuvattiin luovan ja vuorovaikutuksellisen kasvun merkitystä terveen itsetunnon kehittymiseksi. Psykiatrit havaitsevat nyt uutena ilmiönä kotiin hautautuvat nuoret, joita ei millään avulla tunnuta saavan ulos kodeistaan.

Muissa Pohjoismaissa nuoret naiset käyvät työssä ja lapset ovat päivähoidossa. Siten aktiivisia työtunteja ja tuottavuutta syntyy päinvastoin kuin Suomessa.

Sadattuhannet suomalaiset sairastavat alkoholismia. Kuitenkaan Suomessa ei ole saatavilla hoitoa. Ainoa raitistava hoito-ohjelma on Minnesota-hoito, joka kestää kuukauden, jonka jälkeen on vuoden kestävät viikottaiset ryhmätapaamiset potilaan kotipaikkakunnalla.Suomessa on Lapualla 24 hoitopaikkaa ja yksi yksikkö on hiljattain perustettu Naantaliin.

Ruotsissa Minnesota-hoitopaikkoja on 3000. Yhdysvalloissa kaikki alkoholistien hoito on Minnesota-hoitoa, samoin Islannissa. Tanskassa on kymmeniä hoitopaikkoja. Suomessa perinnöllistä alkoholismi-sairautta potevat potilaat tekevät tehottomia työtunteja tai jäävät alkoholismiin liittyvien liitännäissairauksien vuoksi ennenaikaisesti, itseasiassa täysin työkykyisinä, mutta hoitamattomina, eläkkeelle. Tämä hoitoideologisesta väärästä asenteesta johtuva puuttuva alkoholismin hoito Suomessa lisää kestävyysvajeeseen kymmeniätuhansia ellei satojatuhansia aktiivi-iässä olevia henkilöitä. Hoitamaton alkoholismi on suurempi ongelma kuin työttömyys. Kuitenkin valtion varat suunnataan hoitojärjestelmiin, joiden raitistumisprosentti on 1-2%. Minnesota-hoidossa se on lähes 90%

Kolmas suurisuuntainen kestävyysvajetta ylläpitävä ongelma on työelämän psykologinen ilmapiiri. Esimiesten kyvyttömyys johtaa, eläytyä ja kannustaa korvautuu vallankäytöllä. Varsinkin kunnan ja valtion työpaikoissa ilottomuus ja yhteisöllisyyden rapautuminen ovat anteeksiantamattomia. Kunnan ja valtion työpaikkojen olosuhteet ovat demokraattisessa kontrollissa. Siten työyhteisöjen jäsenten tulisi voida kokea tekevänsä työtä yhteisillä verovaroilla kuntalaisten tai kansalaisten hyväksi.

Lapsenlapset kriisien aikana

Tiistai 1.2.2011 klo 12.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eräs lapsenlapsistani huokaisi kuinka hän toivoisi, että luokassa voitaisiin puhua tunteista. Toisena asiana hän toivoi, että luokassa voitaisiin puhua yhteiskunnasta. Tunnen hänen viehättävän opettajansa ja kannustin, että eikö lapsi voisi suoraan ehdottaa opettajalle näitä teemoja käsiteltäväksi.

Varsinkin nyt Egyptin kansan suuren muutoksen yhteydessä lasten tulisi saada tietoa miksi siellä osoitetaan mieltä ja minkälaiset olosuhteet Egyptissä ovat olleet viimeisten vuosikymmenten aikana.Osa lapsenlapsistani palasi juuri pari viikkoa ennen mielenosoitusten alkamista lomamatkalta Egyptistä. 

En ole kuullut kouluissa puhuttavan Afganistanin feodaalisesta järjestelmästä ennen vajaa neljäkymmentä vuotta sitten tapahtunutta vallankumousta.

Yhteiskunnallisten suhteiden kehitys orjanomistusjärjestelmästä feodalismiin , kapitalismiin ja teorian mukaan ihmisen kehittyessä sosialismiin ja jopa valtion kuoleutumiseen kun ihmisen ihmisyys on kypsynyt eläytyviin toinen toisensa HUOMIOIVIIN SUHTEISIIN ei kuulu pohdittaviin asioihin.

Olen pohtinut nyky-yhteiskunnan globaalia tuhoisaa vaikutusta ihmisen mieleen. Onko ihmisen mieli ja persoonallisuuden rakenne kyetty sementoimaan totaaliseen itsekkyyteen ja kyvyttömyyteen eläytyä omiin ja toisten ihmisten tunteisiin. Onko ihmisen ja yhteiskuntajärjestelmien kehitys pysähtynyt tuhoisaan vaiheeseen, jossa ihminen kykenee tuhoamaan maapallon HAARP-manipulaatiolla, globaalilla taloudellisella spekuloinnilla ja piittaamattomuudella. 

Mitä keskusteltavaa lapsenlapsille jää? Mihin he voivat aikuistuttuaan vaikuttaa, jos todellista tietoa on vähän ja vain osa jää tunne-elämältään eläviksi.?

Israel terrorisoi jälleen viattomia siviilejä

Torstai 3.6.2010 klo 16.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seurasin mielenkiinnolla ja syvän liikutuksen vallassa Turkin päministeri Erdoganin Israelia koskevaa puhettaTurkin parlamentissa tiistaina. Puhe simultaanitulkittiin englanniksi.Ensimmäistä kertaa kuulin asioista puhuttavan syvän rehellisesti ilman diplomaattisia sanakäänteitä. Erdogan julisti kuinka Israel on todella näyttänyt, että se osaa tappaa viattomia ihmisiä ja lapsia, viitaten paitsi laivasaattueen tapahtumiin, myös Gazan tuhoisiin siviilien pommituksiin ja murhiin. Erdogan vetosi kansainväliseen yhteisöön, jolta se vaati vihdoinkin toimia Israelin jatkuvia kansainvälisten lakien rikkomuksia vastaan. Vaikka parlamentissa on hyvin eri tavoin pääministeriin suhtautuvia ryhmiä, nähdäkseni kaikki taputtivat seisaalleen nousten antaakseen yksimielisen tuen Erdoganin vaatimuksille ja solidaarisuuden osoitukselle Gazan väestölle.

Erdogan sanoi olleensa edellisenä päivänä yhdessä Angela Merkelin kanssa Chilessä ja puhuneensa tilanteesta ja aikoen puhua hänen kanssaan uudelleen vielä samana päivänä. Samoin hänellä oli sovittuna puhelu Britannian pääministerin David Cameronin kanssa sekä ilta kahdeksalta presidentti Obaman kanssa. Kaikesta saattoi päätellä, että Erdoganin mielestä on tultu käännekohtaan, josta on aloitettava vaatia Israelilta uudenlaista lakeja ja ihmisarvoa kunnioittavaa käyttäytymistä ja, että hän itse tekee voitavansa saadakseen kansainvälisen yhteisön toimimaan eikä vain puhumaan.

Turkin ulkoministeri vuorostaan antoi lentokentällä palatessaan USA:sta saman päivän iltana suorapuheisen lausunnon. Hän totesi, että Israel on syyllinen veritekoihin. Ei syyllinen voi tutkia syyllisyyttään vaan tutkimus on tehtävä lainmukaisesti ja kansainvälisten tahojen toimesta.

Yhdysvallat, jonka omissa toimissa olisi paljon tuomioistuimille tutkittavaa,on käännepisteessä. Voiko rauhan Nobelisti Obama jatkaa sotarikollisia suojelevaa asennetta kotimaasaan ja niin ollen johdonmukaisuuden vuoksi myös Israelissa. Vai onko Obaman moraalinen selkäranka sellainen, jonka kuvan hän antoi vaalikampanjansa aikana sekä omaelämäkerrallisissa kirjoissaan. Silloin USA:n politiikassa tapahtuisi täys'käännös. 

Zapatero-faniryhmä

Maanantai 1.2.2010 klo 11.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen kuulunut jo vuosia Espanjan nykyisen pääministeri Zapateron kannattajiin ja tänään liityin Liisa Jaakonsaaren perustamaan Facebook faniryhmään.

José Luis Zapateron aloitteet pureutuvat syvällisesti prosesseihin, joiden seurauksena on aitoa yhteiskunnan kehittymistä inhimillisempään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Jo ensimmäisellä pääministerikaudellaan Zapatero aloitti prosessin sisällissodan epäoikeudenmukaisuuksien ja diktatuurin aikaisen väärän vallankäytön seurausten korjaamiseksi. Aloittaessaan työn hän tiesi kohtaavansa Francon diktatuurista hyötyneen eliitin ja katolisen kirkon vastustuksen uudistuksilleen. Aborttioikeuden laajennus oli viimeinen pisara katolisen kirkon maljassa.

Seuraavien vaalien yhteydessä katolinen kirkko asettuikin avoimesti vastustamaan Zapateron uudelleen valintaa. PSOE:n vaalivoitto ja Zapateron jatkaminen pääministerinä oli osoitus siitä, että aito inhimillisyys saa kannatusta Espanjassa.

Kansalaisyhteiskunta on Espanjassa voimissaan. En ole koskaan ollut sellaisessa miljoonan kansalaisen mielenosoituksessa, joka pidettiin Barcelonassa Irakin sotaa vastaan. Junat olivat täynnä ja pysäkeille jääneitä mielenosoittajia saapui keskustaan vielä iltamyöhälläkin.

Kansainvälisessä politiikassa Zapateron linja perustuu kansainvälisten lakien kunnioittamiseen ja oikeudenmukaisuuteen. Espanja ei tämän perusteella ole myöskään hyväksynyt Kosovon irroittamista Serbiasta. Samoin Espanja on halunnut, että EU purkaa pieneen Kuubaan kohdistuvaa järjetöntä taloussaartoa saamatta siihen kuitenkaan EU-maiden konservatiivista enemmistöä mukaan. Myös kehitysavussa Espanjan valinnat ovat moraaliltaan korkeata luokkaa. Espanja antaa esimerkiksi kahdenvälistä kehitysapua Palestiinalaisalueille.

EU:n puheenjohtajamaana Zapatero korostaa ennen kaikkea kansalaisten Eurooppaa. Hän on nostanut naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisen unionin tärkeäksi teemaksi. Välillisesti lisäämällä kansalaisten oikeuksia ja aloitteellisuutta hän tulee edistäneeksi yhteiskuntien inhimillistämistä.

Nopeata taloudellista hyötyä tavoittelevat keinottelijat eivät huomaa, että terveen kasvun perustana on ihmisten turvallisuus ja luovuus. Taloudellinenkin hyvinvointi voi perustua vain aitoon luovuuteen ja  ihmisten yhteistyöhön uusien innovaatioiden aikaansaamiseksi.

Zapatero nostaa talouskriisin korjaamisen ja kansalaisten Euroopan rinnakkain; ei sanoen niitä toistensa edellytyksiksi mutta toimimalla molempien edistämiseksi. Näin toimien ja tällaista linjaa Espanjan puheenjohtajuudenkin jälkeen jatkaen voidaan edetä johonkin, joka antaa valoa muuten synkkään ja militaristiseen globaaliin kehitykseen. 

Mikä auttaa kouluväkivaltaan?

Keskiviikko 16.12.2009 klo 18.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mikäli päiväkoti ja koulu halutaan rakentaa yhteiskunnallisesta todellisuudesta poikkeaviksi onnellisuuden saarekkeiksi, vaatii se systemaattista työtä.

Aidon ihmisyyden tavoittaa vain tunnevuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutus edellyttää aikuisilta empaattisuutta ja kykyä asettua lapsen asemaan. Aikuinen voi olla empaattinen vain jos itse saa tukea siihen muilta aikuisilta.

Aikuisten empaattisuuden kehittämisen lähtökohtana päiväkodissa ja koulussa tulisi olla opettajien tietoinen säännöllinen ryhmätyöskentely, jossa voi käsitellä työhön liittyviä tunteita. Monet opettajat ovat sanoneet hyötyneensä myös ajoittaisesta psykoterapeutin antamasta työnohjauksesta.

Vain harmoninen lämmin opettajien keskinäinen ilmapiiri takaa hyvän kouluilmapiirin kehittämisen.

Jokaisen lapsen tulisi voida kokea olevansa hyväksytty. Hänen tulee voida tuntea, että hänen mielipiteensä erilaisista asioista on kuulemisen arvoinen. Siksi koulun tunneilmapiirin kehittämiseksi lukujärjestyksessä tulisi olla viikottainen "tunnetunti". Kymmenen oppilaan ryhmä aikuisen johdolla keskustelemassa menneen viikon asioista ja odotuksista tulevasta, tunnetasolla kunkin kokemuksia kuunnellen.

Luokattomassa oppilaitoksessa, jossa opetus jakautuu vaihtelevia kokoonpanoja käsittäviin ryhmiin, "tunnetunteja" varten koulun oppilaat voidaan lukukauden alussa jakaa 10 oppilaan ryhmiin, joihin sovitaan joku koulun opettajista tai muista työntekijöistä vakituiseksi ryhmän vetäjäksi. Ryhmä kokoontuisi viikoittain.

Oppilaiden tutustuessa vähitellen toisiinsa ja aikuiseen tunnetasolla päästään aitoon kanssakäymiseen, jossa voidaan pohtia miltä jokin asia todella tuntuu. Kun opitaan puhumaan ja tuntemaan aidosti, ystävyys ja kunnioitus syvenee. Myös opittavia aineita voidaan opiskella paremmin ulkoaoppimisen sijasta eläytyen ja itsenäisesti ajatellen. Itse keksitty ja itse ajateltu lopputulos on ulkoaopittua kestävämpää.

Kun oppilas oman ryhmänsä jäsenenä tuntee olevansa yksilönä arvostettu, tunne kantaa myös välitunneilla ja koulun ulkopuolella. Hyvän omanarvontunteen vallassa lapsi ja nuori kykenee eläytymään myös toisten asemaan eikä hyväksy kanssaihmisen kaltoin kohtelua.

Kokeilimme " tunnetuntia" erään helsinkiläisen koulun yläasteella. Kokemukset olivat myönteisiä. Opettajista lapset alkoivat tuntua viisailta. Olivathan he olleet viisaita aikaisemminkin, mutta sitä ei ollut rakenteellisista puutteista johtuen ollut kyetty houkuttelemaan esiin.

Onnellisuuden saarekkeen rakentamisen ydin koulumaailmassa on se, antaako järjestelmä opettajille ajan, tilan ja energian kehittää yhdessä lasten kanssa tiedostettuihin tunteisiin pohjautuva yhteisö. Opettajilla on joka tapauksessa työmaanaan lasten yhteisö, joka voi toimia kaoottisena väärin käyttöön otettujen tunteiden tuhoisana kierteenä tai hallittuna myönteisenä kasvuspiraalina, jossa jokaisen yksilön henkinen kasvu kasvattaa ja rakentaa myös yhteisöä. Päättäjät valitsevat näiden mahdollisuuksien väliltä.

Nuoret ja väkivalta

Keskiviikko 16.12.2009 klo 17.14 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lapset ja nuoret elävät epätodellisessa maailmassa. Totuus ja valhe ovat aikuisten valmistamassa mediassa ja maailmassa saman arvoisia. On mahdotonta tunteilla tunnistaa mikä on totta.

Aikuiset ovat kehittäneet pelien maailman vallitsevaan yhteiskuntaan. Samoin lapsille ja nuorille suunnattuihin voittoa tuottaviin peleihin, joita nuorten odotetaan pelaavan.

Sanamagialla sota on rauhaa ja aseteollisuus puolustusteollisuutta, eriarvoisuus on tasa-arvoa ja eriarvoisuuden lisääminen köyhien puolustamista.

Peleissä lapset ja nuoret voivat rakentaa virtuaalitodelisuuden, jossa elää toista elämää. Eräs parikymppinen tyttö kertoi huomaavansa poikaystävästään jo heti kotiin tullessaan onko hän pelannut. Hän oli psyykkisesti muuttuneessa tilassa pelattuaan. Tämä muutos alkoi tuntua pelottavalta ja tyttö erosi ystävästään.

Onko ihme, että koulun arki on muuttunut entistä ahdistuneemmaksi ja väkivaltaisemmaksi. Oppilaat haahuilevat kukin omassa maailmassaan. Kuinka opettaja voi selvitä koulupäivästä tasapainoisena kun  ylemmältä taholta uhataan lomautuksilla ja työn tehostamisen vaatimuksilla ja samanaikaisesti oppilaat ajautuvat entistä kauemmaksi minkäänlaisesta aidosta tunnevuorovaikutuksesta kännykkäviestittelyn, tietokonepelien, vanhempien ajanpuutteen tai muun ahdingon sävyttämien perheolojen johdosta.

Televisio-ohjelmien väkivalta ja pelien väkivalta tekevät väkivaltaisen toiminnan viihteelliseksi ja arkipäiväiseksi. Jos ainoa mahdollisuus saada televisio, elokuvat ja pelit taloudellisesti kannattavaksi on tuottaa väkivaltaviihdettä voidaanko nuorilta odottaa muuta kuin annetun mallin mukaista käyttäytymistä.

Väkivalta on tehty hauskaksi ja haluttavaksi. Nuoret kertovat viihtyvänsä joukossa, jossa yhtä hakataan. Julkisesta hakkaamisesta on tullut viihdettä, josta kerrotaan muille ja kutsutaan mukaan nauttimaan.

Televisiossa sankarit hakkaavat parhaiten, tappavat parhaiten. Afganistanissa ja Irakissa sankarisotilaat tappavat parhaiten. Maassa makaavat viholliseksi nimetyt " toiset" on parasta ampua tai viedä kidutettavaksi.

Ei väkivalta ole nuorten ongelma. Nuorten väkivalta heijastelee yhteiskuntamme omaa raaistuvaa väkivaltaisuutta, josta nuoria on mahdotonta tempaista erilleen omaksi ratkaistavaksi ongelmakseen. Yhteiskuntamme on peruuttamattomasti muuttunut ylikansallisen taloudellisen väkivaltaisen vallankäytön näyttämöksi, jossa tahtia lyö aseteollisuus ja huumekauppa. Katsokaa kuka valtiomies haluaa muuttaa tätä todella? Näen vain luikertelevia opportunisteja, jotka etsivät milloin mitäkin omaa hyötyään ase- ja öljyteollisuuden lobbareiden sinfoniassa. Narsismi ja väkivalta viettävät juhliaan.

Jouko-palvelubussi,Helsingin joukkoliikenteen helmi

Keskiviikko 9.9.2009 klo 17.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jouko-palvelubussin pysäkki on kerrostalomme edessä olevalla aukealla. Seuraan tuota katolla olevat liput hulmuten etenevää pientä sinistä olentoa kuin perheenjäsentä. Suunnittelen kaupunkimatkat siten, että käytän tätä pikkubussia metrolle mennessäni.

Bussissa matkustavat tervehtivät kuljettajaa ja toisiaan. Bussissa tutustutaan naapureihin ja matkan varrella mukaan tuleviin uusiin matkustajiin.Kuljettaja auttaa ystävällisesti lapsia ja vanhuksia. Auto lähtee liikkeelle vasta kun kaikki ovat istahtaneet. Pysähdykset eivät tapahdu vain pysäkeillä vaan matkustaja saa kuljettajan pysäyttämään auton reitin varrella kättä nostamalla.

Pienen bussin tunnelma on ystävällinen ja lämmin. Vaikka sen reitti mutkittelee omakotialueen keskellä ja metreissä mitattuna on pidempi kuin normaalivuorojen reitit, reittiopas julistaa sen nopeimmaksi, mikä johtuu siitä, että reittiopas laskee myös normaalivuorojen pysäkeille kävelymatkat matka-aikaan.

Iäkäs ystäväni, joka asuu kivenheiton päässä meiltä käyttää toista Jouko-bussia kuin minä. Hänen sininen Joukonsa pysähtyy aivan hänen palvelutalonsa vieressä ja kiertelee sen ympäristössä poimimassa halukkaita matkustajia. Hän pääsee bussilla kätevästi ostoskeskukseen, terveyskeskukseen ja apteekkiin. 94-vuoden ikä ei aseta esteitä liikkumiselle kun Jouko-palvelulinja on apuna.

Mikäli joukkoliikenteen suunnittelijoille annetaan tunnustuspalkintoja, Jouko-palvelubussin toteuttaja ansaitsisi sellaisen.

Valhe ja moraali

Lauantai 18.7.2009 klo 11.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kirjoitin pyydetyn artikkelin espanjalaiseen psykiatriseen tieteelliseen julkaisuun, jonka johdannossa totean psykiatrian mahdottoman tehtävän aitojen tuntevien potilaiden hoidossa nyky-yhteiskunnassa. Nykyinen yhteiskunta perustuu sellaiseen henkiseen ja tunteelliseen manipulaatioon, jossa kansalaisen on mahdotonta erottaa valhetta totuudesta. Tällaista yhteiskuntaa pidetään normaalina. Psyykkisesti sairastuva herkkä yksilö on usein aito ja tunteva eikä kestä tätä totuuden ja valheen sekamelskaa, joka heijastuu yhteiskunnassa vallassa olevien tekojen moraalittomuutena ja rikoslain sisältöjen suhteettomuutena ja yksipuolisuutena.

Näitä ajatellessani luen Saimaan norppakuolemista. Saan tietää, että Keskusta on ollut harrastajakalastajien verkkopyynnin jatkamisen vahva tukija. Uhanalainen laji ei Keskustan näin toimivien poliitikkojen arvomaailmassa ole kunnollisen suojelun arvoinen. Puolitotuuksin ja kulisseissa toimien on liu'uttu tilanteeseen, jossa yksi vuosi suojelua on taas menetetty.

Mieleeni tulee toinen uhanalainen laji - ihminen. Kansanedustaja-aikani vuotuinen farssi oli margariiniveron nostaminen. Jotta voita saatiin myytyä, halvemman margariinin hinta tuli veron avulla nostaa voin hinnan tasolle. Niin sydäntauteja estävä jääkaappimargariini kuin kiinteä margariini saivat osakseen kohtuttoman veron.

Jo 50-luvun lopulla oli tieteellisesti todettu öljypohjaisten levitteiden suotuisuus kiinteisiin rasvoihin verrattuna. Maalaisliitto/Keskusta pystyi jarruttamaan kansanterveyden edistämistä vuosikymmeniä. Oli vaikeata kiemurtelematta kuunnella niitä voin terveellisyyttä kehuvia kansanedustajien puheenvuoroja.

Vuosikymmeniä on myös tiedetty maanviljelyn olevan eräs Suomenlahden pahin saastuttaja. Jo kolmekymmentä vuotta sitten eduskunnassa puhuttiin suojavyöhykkeiden välttämättömyydetä Suomenlahden saastumisen estämiseksi. Tehokkaiden toimenpiteiden sijasta syyttävä sormi on käännetty osoittamaan Pietariin, jonka osuus on tärkeä mutta vähemmän merkittävä kuin suomalaisen maanviljelyn osuus. Kun tiedetään suomalaisten kyvyttömyys korjata omia virheitään on ilmeisesti katsottu tehokkaammaksi tukea Pietaria sen osuuden vähentämisessä.

Kaksinaamaisuus,valheet ja puolitotuudet ovat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa heijastusta yhteiskunnan moraalin tilasta ylipäänsä. Kuitenkin Keskusta näyttää kokoomuksen rinnalla saavuttavan kaikki nyky-yhteiskunnalle tyypilliset toimintatavat.

 

Suomalainen todellisuus herättää huolta

Keskiviikko 28.1.2009 klo 16.29 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri on huolestuttava. Tiedonvälitys on pinnallista ja perustuu rajattuihin tulkintoihin todellisuudesta. Yleisradion aloitettua oman uutistoiminnan sen taso on laskenut katastrofaalisesti.

Avasin presidentti Barack Obaman virkaanastujaisia seuraavana päivänä suomalaisten lehtien lisäksi ruotsalaisen Dagens Nyheterin ja belgialaisen De Morgenin. Dagens nyheterissä ja De Morgenissa oli Obaman puhe kokonaisuudessaan ruotsiksi ja vastaavasti hollanniksi käännettynä. Suomalaisissa lehdissä oli valittuja otteita kommentteineen mutta ei primaarimateriaalia, johon pelkästään suomea lukeva kansalainen olisi voinut myöhemmin palata.

De Morgenissa oli pelkästään yhdellä sivulla kuvien ja tekstin avulla selostettu koko Gazan tilanne.Gazalaisten historia, saarron kuristusote, salakuljetustunnelien merkitys elinkeinorakenteelle, israelilaisten asenteet, viime viikkojen tapahtumat.Jos lehden lukija ei ymmärrä prosesseja, jonkin läpileikkaustilanteen ehtoja, ei voi oppia itsenäisesti ajattelemaan. Vaikka Helsingin Sanomat kunnostautui tällä kertaa hyvin, jäi koko muuten hyvä informaatio roikkumaan ilmaan historiallisen prosessiotteen puutteessa.

Itsenäisen ajattelun välineiden puute heijastuu läpi suomalaisen yhteiskunnan. Koulussa opetetaan ulkolukua ei itsenäistä ajattelua. Tästä Oulun yliopiston kasvatustieteen ja psykologian professorit kirjoittivat hienon artikkelin HeSa:n yläkertana.

Itsenäisen ajattelun oppiminen edellyttää tunnevuorovaikutusta ja tunteiden elossaoloa. Miksi Eurooppalainen ihmisoikeusjärjestelmä joutuu jatkuvasti puuttumaan Suomen ihmisoikeusongelmiin vaaleissa, psykiatrisessa hoidossa, poliisiasemilla ja vankiloissa. Vuodesta toiseen.

Miksi belgialaiset lennättävät erikoiskoneen hakemaan haavoittuneita palestiinalaislapsia tehohoitoon Belgiaan mutta suomalaiset eivät. Miksi suomalaisnuorten ulko- ja turvallisuuspoliittinen ryhmä kannatta siviilipalvelun lakkauttamista ja sotilaallista liittoutumista. Mitä suomalaisnuorille opetetaan ulkoa? Humanismin ja rauhanaatteen puute tuo mieleen 1930-luvun. Sotaako me haluamme?

Suomalaisen koulun ydinongelma

Torstai 15.1.2009 klo 16.49 - Pirkko Turpeinen - Saari

Suomalaisen koululaitoksen ongelmien todellista ratkaisua kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Vaaditaan poliisia paikalle, valvontakameroita, kuria, järjestystä, poistumisharjoituksia ja vanhempien suurempaa kasvatusvastuuta.

Suomalaiset vanhemmat totisesti itse kasvattavat lapsensa. Päivähoitojärjestelmän käyttö on vähintä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tutkimuksissa on todettu päiväkodin nykyiselläänkin kasvattavan lapsia suurempaan eläytymiseen toinen toiseensa ja sosiaalisuuteen kuin mitä kotikasvatus tekee.

Ei sosiaalisuus ja yhteisvastuu ole suomalaisessa yhteiskunnassa tavoiteltavia ominaisuuksia. Kilpailu, muita parempi pärjääminen vaikka toisten kustannuksella on arvossa.

Koulun ongelmien ainoa ratkaisija on tyvestä puuhun nouseminen yhteisöllisyyden rakentamisessa. Jokaisen lapsen on voitava tuntea pienryhmässä tuttuutta n. kymmenen kaveruksen kanssa. Jos luokkaa ei ole, on pienryhmä rakennettava. Opettajien on saatava kokea kokonaisvastuu opettamisesta ja kasvattamisesta palkkaperusteena. Säännöllisen työnohjauksen on oltava itsestään selvyys.

On turha nostaa meteliä kalapuikko-ongelmasta, jos kaikki on pielessä. Valtion on taattava rahaa kunnille normaaleihin kouluolosuhteisiin ja normaaliin kouluruokaan. Muuten liu'umme yhä alemmas väkivallan ja piittaamattomuuden kierteeseen, josta hinnan maksavat syrjäytyneet yksilöt ja kurinpidolliset tai terveydenhuollolliset seuraamusjärjestelmät.

 

Ihmisen pahuudelleko ei voi mitään??

Maanantai 17.11.2008 klo 11.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat kunnostautui 16.11.2008 kolmessa artikkelissaan propagoimaan itselleen tyypillisellä tavalla propagandaa ihmisen pahuudesta ja hyvyyden sairaudesta tai patologisuudesta.

NATO artikkelissa prof Antolan suulla sotilasliitton pelosta tehtiin vähintäänkin sairaus kun ihmisten tappamisen harjoittelun ja itse tappamisen tulisi kuulua sairauksien piiriin.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ja kansakunta kykenee ratkaisemaan ja ennaltaehkäisemään ongelmia pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja halulla nähdä myös kumppanien tarpeet ja näkökulmat.

Hämmästyin myös Eila Sailaksen ja Jari Ehrnrootin kantoja voimattomuudesta pahuuden edessä. Monet psykiatrit tuntevat Birminghamin sairaalassa hoidettavien tappajien hoito-ohjelman.Päinvastoin kuin Suomessa tappoihin syyllistyneet henkilöt hoidetaan vain lyhyen hoitojakson sairaalassa, lopun avohoidossa työnsä ja läheistensä parissa. Henkilökunta ja "potilaat" ovat siviilivaatteissa, syövät samassa ruokasalissa. Hoitokuukausien tavoitteena on opettaa "tappajille" se mielen prosessi, joka johtaa ahdistuksen tunteesta toimintaan, joka voi olla väkivaltaa. Ahdistuksen noustessa lähelle toimintaa pienet hennot hoitajat lähestyvät potilasta rauhoittaen " ei hätää", " älä pelkää" kommentein ja he auttavat potilaan lepäämään jännittyneisyydestään.

Kuinka paljon Jokelan surmaajaa Pekka-Eric Auvista olisikaan auttanut, jos koulussa olisi ollut esim. Yhteiskunnalinen keskustelukerho, jossa hänen laajaa lukeneisuuttaan olisi

Lue lisää »